Jazzkaaren juhlavuoden viimeistä edellisenä päivänä, lauantaina 27.4.2019, oli tarjolla erilaisia musiikin suuntauksia kuuden kokoonpanon esittämänä. Jo keskipäivällä Vaba Lavalla tapahtui, kun kaikelle kansalle tarjoiltiin iloisen hauskalla ja huumoripitoisella ”perhekonsertilla”, mistä vastasivat eestiläiset, Jarek Kasar, Jaan Pehk & Kirke Karja -kolmikko kitaran, pianon ja laulun tuella.
Esityksessä liikuttiin kansanlauluperinteisellä kosketuksella vanhoja tarinoita tulkiten soiton ja laulun voimalla. Lapsuus, muistot, fantasia, satu ja improvisaatio muodostivat keskinäisen vuorovaikutussuhteen, minkä vallassa eri elementit onnistuivat lyömään kättä päälle ja saamaan yleisön liikkeelle tanssahtelemaan.
Iltapäivän ja illan päätteeksi oli tarjolla myös selkeän mehevää jazzia kolmen orkesterin voimin. Punasen Majan avauksen suoritti eestiläisen basistin Mai Leiszin johtama MaiGroup, sen jälkeen yleisö täytti Vaba Lavan katsomon, missä israelilaisen pianistin Shai Maestron johtama trio sykähdytti täysipainoisella jazzohjelmistollaan.
Sieltä halukkaat saattoivat siirtyä käytännössä samantien takaisin Punasen Majan lavan ääreen, missä kuultiin norjalaisen pianistin Eyolf Dalen oktetin tukevan mukaansatempaavaa ja monipuolista jazzantia.
Keskiyötä lähennellen siirryttiin varmasti nuorisoa kiinnostavamman rytkeen pariin norjalaisittain teemalla ”Telliskivi Creative City birthday”. Kitaristi-laulaja ja lauluntekijä Jarle Bernhoft & The Fashion Bruises seikkailivat Amerikan mallin mukaan grooven populäärimusiikin parissa, missä avoautolla ajelu tyhjillä keskilännen suorilla valtaväylillä luo trendikkään kiihkeän vapauden tunteen.
Yön käännyttyä jo sunnuntain puolelle lavalle kiipesi vielä psykedeelisen vaihtoehtorockin parissa hurjasteleva kitaravetoinen Kuradi Saar -yhtye, mikä liikutti todennäköisesti paikallista nuorisoa paikalle sankoin joukoin.
Jazzin tahtiin
Kolmikymppinen sähköbassokitaristi ja säveltäjä Mai (Agan) Leisz on syntyjään Saarenmaalta. Nuorena tyttönä hän opiskeli viulun ja pianon soittoa, mutta vaihtoi teini-iässä 16 vuotiaana sähköbasson soittajaksi.
Siirryttyään sittemmin Tallinnaan hän jatkoi opiskelujaan Georg Otsin Musiikkiopistossa, mistä hän valmistui vuonna 2010. Heti seuraavana vuonna hän muutti Ruotsiin jatkaakseen opiskelujaan suorittaen jazzmusiikin maisterin tutkinnon Tukholmassa 2017.
Ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana hän perusti jazz-fuusioyhtyeen opiskelukavereiden kanssa. Sen pohjalta syntyi Main omaan sävellystyöhön pääasiassa keskittyvä monikansallinen MaiGroup -yhtye.
Sopivasti Jazzkaaren juhlavuoden esiintymistä silmälläpitäen julkaistiin Los Angelesissa tallennettu yhtyeen kolmas albumi Metamorphosis. Levyllä vierailee kolme jazzin kärkinimiin lukeutuvaa vierailijaa, Bill Frisell, Charles Lloyd ja David Crosby. Levyn tuotannosta osin vastannut yhdysvaltalainen pedal steel -kitaristi Greg Leisz oli vierailevana tähtenä mukana Punasen Majan esityksessä.
Mai Leisz kertoo ”musiikkinsa olevan tarina hänen omassa elämässään tapahtuneista suurista muutoksista, kehityksestä tuntemattomasta muusikosta onnekkaaksi maailmalla tunnetuksi muusikoksi. Muutto Los Angelesiin mahdollisti esiintymiset estradeilla suurien nimien rinnalla. Elämä uudistui, minusta tuli perhonen, jolla on nyt tilaisuus lentää”.
Mai oli aina unelmoinut soittavansa joskus Foderan valmistamalla bassolla. Nyt hän soittaa sellaisella ja on ylpeä mahdollisuudesta kuulua tähän Fodera -perheeseen. Sen hän kokee suurenmoisena etuoikeutena.
Toisen lauantain avauskonsertti Punasen Majan lavalla seurasikin varsin kokonaisvaltaisesti tämän Mai Leiszin lähes kokonaan yksin säveltämän levyn sisällön kappaleita.
Yhtye taisi aloittaa kuitenkin vuonna 2015 ilmestyneeltä toiselta You -albumilta julkaistulla kauniilla kappaleella Sweet Baby Sebastian. Samaan sarjaan voidaan laskea Gregoryn hidas tyyneys ja tunteellinen melankolia, mikä kulki käytännössä Calle Stålenbringin kitaran Mai Leiszin sähköbasson keskinäisenä duettona. Myös kappaleessa Monarch Main basso soi herkän pehmeästi ja nautinnollisesti.
Three Nights jatkoi viihteellisen raikkaasti, mutta selvästi energisemmällä tempolla. Pianisti Simon Berggren ja saksofonisti Björn Arkö saivat runsaasti tilaa näyttää osaamistaan soittimiensa hienostuneesta hallinnasta soolo-osuuksilla. Björn ja Simon olivat muutenkin paljon soiton keskiössä, kuten saattoi havaita erityisesti kappaleen Planted, Not Buried aikana. Rumpali Jonathan Lundbergin rytmikapulat osuivat sopivasti täydentäen tahtia maittavasti.
Pitkänlinjan pedal steel -kitarataituri Greg Leisz tuli lavalle muutaman kappaleen jälkeen soittaen pari kappaletta, joista ainakin Here It’s Almost Sunset -kappaleen aikana kitara mongersi hekumallisen tehokkaasti tarrautuen vaikuttavan lujasti luihin ja ytimiin. Main ja Gregin yhdessä säveltämä nimikkokappale Metamorphosis oli jätetty setin viimeiseksi. Se alkoi mietteliään puhtaasti ja soinnukkaasti heidän soittaessa alkuun kahdestaan, kunnes muut yhtyivät soittoon.
Ison jazzorkesterin tuntua
Norjalainen pianisti ja säveltäjä Eyolf Dale on ollut koko 2010-luvun nousujohteisessa urakehityksessä. Siitä on nyt ehtinyt kulua kymmenisen vuotta, kun hän voitti vuonna 2009 Nõmmessa järjestetyn nuorten solistien pianokilpailun modernilla kainostelemattomalla ja voimakkaan rytmisellä freeohjelmistollaan. Yleisö otti esityksen silloin vastaan raivokkain suosionosoituksin eikä raadissa ollut erimielisyyttä kilpailun voittajasta.
Nykyään hänet tunnetaan aktiivisena sooloesiintyjänä, palkitusta Albatrosh -duosta saksofonisti André Rolighetenin kanssa sekä monista yhtyeistä oman Wolf Valley -oktetin lisäksi.
Punasen Majan lavalla Dalen johtamassa Wolf Valleyssa soitti kolme puhaltajaa, joista trumpetisti Hayden Powell ja saksofonisti-klarinetisti Hanna Paulsberg olivat ennestään tuttuja nimiä, mutta pasunisti Kristoffer Kompen ja hänen ohella vibrafonisti Rob Waring, viulisti Adrian Løseth Waade sekä kontrabasisti Per Zanussi olivat tuntemattomia suuruuksia ainakin itselleni. Rumpali Audun Kleivea on jossain yhteydessä tullut kuultua aikaisemminkin.
Tällaisella instrumentaatiolla voisi kuvitella musiikillisen pohjan rakentuvan melko laajalle alueelle. Puhaltajat saivatkin tunnelman välillä kattoon voimallisella yhteissoitolla, viulun luodessa jonkin asteista kansanmusiikillista sivujuonnetta ja vibrafoni loihti klassisen jazzin tavaramerkkejä.
Dalen omaperäisen kypsistä sävellyksistä huokui norjalainen rauhallinen runollinen soinnutus ja maisemallinen viileä kuulaus. Kaikessa tekemisessä tuntui voimakastahtoinen halu rakentaa omaa seikkailevaa jazzmusiikkia, missä rakenneosaset löytyivät uteliaasta vapaan musiikillisen ideoinnin pohjalta syntyvästä konstruktiosta.
Merkillepantavaa oli, ettei Eyolf Dale näyttänyt oikeastaan missään vaiheessa selkeästi johtajarooliaan, vaan soittajana hän pyrki olemaan yksi osa kokonaispakettia. Hän luovutti muille solististen vapauksien ottamisen soitossaan ja antaen samalla rytmisen svengin viedä mukanaan.
Yhtye aloitti viime vuonna ilmestyneen kakkoslevyn Return to Mind avausraidalla Midsummer Gardens ja sen perään seurasivat saman levyn Naurak, Soaring ja Woody. Vuonna 2016 ilmestyneeltä debyyttilevyltä Wolf Valley kuultu voimakkaan hyökkäävä ja yllätyksellinen The Creek kuljetti kuulijaa lujalla puhdilla ja kantavalla ison orkesterin pauhulla. Samalta levyltä oli napattu esitykseen toinenkin, rumpali Audun Kleiven kiehtovalla symbaalikumistelulla avaama, kappale Shostachoral. Se antoi hyvän ja monipuolisen kuvan orkesterin luovasta taidosta ottaa improvisaation luomat mahdollisuudet haltuun ja ylläpitää helpon oloisesti soiton jatkuvaa rytmistä etenemistä. Konsertin päätti hauskan rulettimainen ja pomppuinen The Mayor.
Soitetut kappaleet olivat vaihtelevan monisärmäisiä, vahva orkestraalinen vapaasti rymyävä puhallinsektion pauhaava jyty vaihtui nopeasti hartaaksi melodialliseksi liikuttavaksi mietiskelyksi, mistä taas avauduttiin liukkaasti kiihdyttäen rytmikkääseen menorumbaan.
Vuoropuhelut kulkivat sopuisasti ja soolot vyöryivät näyttävästi puhaltajien kesken. Väliin mahtui myös vibrafonin ja pianon sekä viulun välinen keskustelu modernina heittäytyvänä keskinäisenä viilettelynä. Vanhakantainen vuorotteleva teeman ja soolojen keskinäinen vuorottelu tuntui olevan tipotiessään. Eyolf Dale Wolf Valley kuulosti erilaiselta. Vaikka sävellykset olivat pohjimmiltaan hienostuneen herkkiä, niin soitossa oli ytimekästä uhkuvan puhdikasta ja tehoavaa silmukointia, vankkaa kudelmaa.
Jazzkaar 2019 Tallinna
27.4.2019 Punane Maja
17.00 MaiGroup feat. Greg Leisz (Eesti, Ruotsi, USA)
20.45 Eyolf Dale Wolf Valley (Norja)
