Tallinna 23.4.2014
Saksofonisti Marius Neset on syntyjään Bergenistä, Norjasta, mutta on asunut Tanskassa jo vuodesta 2003 lähtien, missä hän opiskeli rytmimusiikin konservatoriossa Kööpenhaminassa. Edesmenneestä Michael Breckeristä tuli tämän nuoren taiturin esikuva jo syksyllä 2002, kun hän opiskeli kuuluisassa Berklee College of Music -oppilaitoksessa Bostonissa.
Yksi hänen opettajistaan Tanskan opintovuosien aikana, Django Bates, havaitsi Mariuksen lahjakkuuden ja pian hän löysi paikkansa Batesin johtamassa StoRMChaser -orkesterissa. Marius muistetaan ehkä ensimmäistä kertaa vuonna 2005 perustetusta JazzKamikaze -yhtyeestä, mikä esiintyi Suomessa useammalla paikkakunnalla vuonna 2007 mm. Tampere Jazz Happeningissä.
Multipohjoismaalaiset yhtyeet ovat olleet hänelle läheisiä ja eilisessä Jazzkaaren esiintymisessä Marius Neset Quartetissa eri kansallisuudet olivat myös tehokkaasti esillä. Nyt kolmikymppisen Mariuksen lisäksi yhtyeessä soittivat englantilainen pianisti Ivo Neame, ruotsalainen basisti Petter Eldh ja norjalaissyntyinen, ruotsalaistunut rumpali Anton Eger, joka takoi rytmit merkillisen vallattomalla ja omintakeisella tyylillään.
Tämä nelikko esiintyy muuten tänään April Jazzin konsertissa laajennetussa Birds -kokoonpanossa, joten sinne ehtii vielä tätä nuorekkaan rehevää esitystä kuuntelemaan.
Neset seikkaili tällä kertaa räväkästi alueilla, minkä juuret eivät välttämättä otettu jazzin syvimmästä olemuksesta, vaan hän viljeli enemmän nykymusiikin makuja yhdistellen niitä omiin avantgardistisiin näkemyksiinsä. Hän sai aikaiseksi välillä erittäin räjähtäviä ja omaperäisiä ääniä, mistä oli vaikeata löytää suoranaisia yhteyksiä jazzin perusteisiin. Paremminkin siitä olisi voinut löytää Frank Zappan kaltaisen visionäärin musiikillista olemusta.
Yhtyeen puolitoistatuntia kestänyt yhtämittainen rynnistys Marina Pavillionin värikkäällä lavalla oli varsin jämerää ja mukaansatempaavaa. Siitä paistoi huima yrittäminen ja energinen tyyli tunkeutua syvälle musiikin sisään. Paikoitellen syntynyt hienovaraisuus taas puolestaan toi tasapainoa kokonaisuuteen. Marius on henkeäsalpaavan energinen, sillä hän soitti sekä sopraano- että tenorisaksofonia lähes tauotta moni-ilmeisesti ja suurella antaumuksella. Tauot tulivat lähinnä erinomaisen pianistin Ivo Neamen soolovuoroilla, joita olisi voinut kuunnella enemmänkin.
Kuulimme Nesetin uusimmalta, viime vuonna ilmestyneeltä levyltä, Birds, sen kaaosmaisen ryntäävällä ryskeellä ja nopeudella etenevän nimikkokappaleen ohella toisen myös tehokkaan energisen Boxing -kappaleen. Pinball (jos nyt sain nimen oikein) puolestaan oli aivan uusi sävellys, kuten Marius antoi ymmärtää. Sane sekä ylimääräisenä kuultu Angel of the North ovat taas vuonna 2011 ilmestyneeltä Golden Xplosion -levyltä kuultavissa.
Säveltäjänä Nesetillä on oma kielellinen ilmaisunsa. Soittamisessa on selkeätä kunnianhimoa, pyrkimystä tehdä intohimoisesti jotain merkillistä uutta. Näistä aineksista hän on saanut aikaiseksi nykyaikaista nuorekasta jazzilmettä, mikä todennäköisesti vetää mukaan uutta innostunutta kuulijakuntaa jazzin huimasti pyörivään uudenaikaiseen karuselliin. Innostus ja loputon halu antaa kaikkensa sai Nesetin puhaltamaan itsensä hengästymiseen asti. Tuloksena oli freen ja avantgarden välimaastossa liikkuvaa elävää ja ytimekkään värikästä ”saksipiipun” työstöä, missä improvisaatiolla oli iso osuus. Välillä mentiin ehkä tässä liiallisuuksiin ja soitto tuntui hieman puuroutuvan ajoittain, mutta kaikkiaan kokonaisuus oli rehevä ja esityksestä jäi hieno jälkimaku.
