Tallinna
Jazzkaar osoitti jälleen kerran suuruutensa joka suhteessa. Erinomaiset järjestelyt ja ohjelmistokokonaisuus jättivät todella hyvän maun jälleen kerran suuhun. Ehkäpä useamman suomalaisen, myös tapahtumajärjestäjän, kannattaisi käydä tutustumassa tapahtumaan. Siellä saattaisi olla paljonkin opittavaa…
Loppuhuipennukseksi Jazzkaaren ikoni Anne Erm oli saanut toteutettua pitkäaikaisen unelmansa ja sai loppukonserttiin progressiivista rockia soittavan legendaarisen ranskalaisen Magma -yhtyeen. Näin hän halusi pyyhkiä yleisön korvista pois jazzpölyt. Huima veto, joka osoittautui mahtavaksi kokemukseksi. Ainakin etupenkillä.
Rumpali Christian Vander paukutti rummuillaan käyntiin konsertin ties kuinka monetta kertaa sen jälkeen, kun hän perusti yhtyeensä vuonna 1969. Tämä jollainlailla hullunkurisen näköinen ja toiminen tyyppi piiskasi armottomalla tatsilla koko setin lävitse seitsenlautasisen patteristonsa takana. Kylläpä ukossa oli ruutia vaikka muille jakaa.
Vanderin luomaa rockia luonnehditaan usein nimellä Zeuhl ja luetaan progen alalajiksi. Laulusolistien kielenä on kobala, sekin Vanderin omakeksimää kieltä. Siis kieltä, josta kukaan ei ilmeisesti ymmärrä mitään, mutta joka soi laulettuna upeasti Vanderin sävellysten myötä.
Yhtyeen laulusolisteista on yksi upea ääninen mies Hervé Aknin, joka asusteiltaan muistutti jotain menneiden aikojen kyläläista. Yhtyeen kaksi naislaulajaa olivat ilmeisesti alkuperäiskamaa, Stella Vander ja Isabelle Feuillebois. Tämä kolmikko loihti estradilla orkesterin kanssa mahtavan spektaakkelin, jossa rytmi vaihtui äkkinäisen sulavasti tyylistä toiseen. Kobalan kieli antoi esitykselle vielä mahtipontista lisäarvoa. Todella huimaa liveosaamista.
Rumpali Vanderin lisäksi basisti Philippe Bussonnet piiskasi sähkökeppiään aivan tautiseen menoon. Tahditus pureutui luihin ja ytimiin. Pumppu sai ihan uusia tahtisykkeitä. Progesellaisia.
Yhtryeen massivisointia lisäsi kitaristi James McGaw, hiemaan aneemisen oloinen kepin vonguttaja, joka äityikin aivan hurjiin soolorevityksiin.
Yhtyeen täydentävinä soittajina olivat Rhodes -kuljettaja Bruno Ruder ja vibrafonisti Benoit Alziary. He tilkitsivät rytmiryhmän jättämät aukot ja kutoivat painipatjaa laulajille. Huippu-ukkoja hekin.
Yhtyeen todella massiivinen vyörytys toimi toisaalta tarkasti kuin sveitsiläinen kello. Kokonaisharmonia pysyi loistavasti kasassa, vaikka välillä meno ja meininki tahtoivatkin ylittää kuuntelijan ymmärryksen. Tämä oli todellinen spektaakkeli… enemmän kuin pelkkä konsertti.
Kun viimeiset sävelet olivat jyränneet ylitse, täytyi istua jonkin aikaa paikallaan ja selventää itselleen tilanne ja kokonaisuus, missä oli ollut osallisena…
Viileässä yössä hotelille tallustellessa kokonaisuus aukeni lopullisesti, niin Magman kuin Jazzkaarenkin osalta. Huiman hienot viisi päivää ja 13 konserttia…
Kiitos Anne ja Jazzkaaren koko henkilöstö!!!
Jazzkaar 25.4.2015, Tallinna
Vaba Lava kello 21.00
Magma
Christian Vander – rummut, laulu, kosketinsoittimet, Stella Vander – laulu, lyömäsoittimet, Isabelle Feuillebois – laulu, Hervé Aknin – laulu, lyömäsoittimet, James McGaw – kitara, Bruno Ruder – Fender Rhodes, Benoît Alziary – vibrafoni, kosketinsoittimet, Philippe Bussonnet – basso