Tallinna 27.4.2019
Maanantai oli Jazzkaaressa omistettu kokeellisen jazzin esittämiseen. Kolmen esityksen sarja Punasen Majan lavalla valaisi hyvin sen minkälaisia muotoja jazz ja siihen yhdistetty kokeileva ennakkoluuloton musiikki on tänä päivänä. Kaikki esiintyneet taiteilijat, Peter Brötzmann, Sofia Jernberg ja Maria Faust olivat kaikki hyvin tuttuja artisteja ainakin itselleni jo vuosien takaa.
Eri kokoonpanojen kanssa moninaisia kertoja Suomessakin vieraillut, Remscheidissa 1941 syntynyt, saksofonisti-klarinetisti Peter Brötzmann tunnetaan raja-aitoja kaihtamattomana free-jyränä, joka jaksaa rääkätä soitintaan mahtipontisen järkähtämättömästi. Jo 1960-luvun lopussa hän lähti omille teilleen suunnaten voimansa tuodakseen free jazzin sanomaa esille eurooppalaisin voimin. Hänet tunnetaan myös sooloartistina, joka tekee mielellään yhteistyötä kokeilevan jazzin piirissä seikkailevien nuoremman polven soittajien kanssa ympäri maailmaa. Lavalla hän pyrkii antamaan kaikkensa yleisölle rehellisen nöyrästi. ”Teen aina parhaani, sen mitä osaan”, hän on sanonut.
Tallinnassa Brötzmann esiintyi duona nelisen vuotta yhteistyökumppanina toimineen amerikkalaisen, mutta nykyään Skotlannissa vaikuttavan, pedal-steel -kitaristi Heather Leigh’n kanssa. Leigh’n soittaminen oli fyysisen voimakasta, hetkessä tehty sävellystyö ja tunteenilmaisukyky toimivat samanaikaisesti sähköisessä ilmapiirissä. Tuloksena kuulijaa vietiin liukujänteiden voimalla lennokkaan ponnekkaasti kohti taivaalla möllöttäviä kumpupilviä.
Tunnin pituisen setin aikana ei turhia puheita jaeltu, se oli yksi kokonaisuus, missä soitto ei pysähtynyt hetkeksikään, vaan alusta loppuun mentiin improvisoinnin hengessä eteenpäin välillä kovaa välillä taas hieman kiihkoa pidätellen. Mitään hillittömän rankkaa revittelyä ei tällä kertaa kuultu eikä korvatulppia tarvittu.
Brötzmann aloitti tenorillaan suorasukaisen räväkällä putkentyhjennyksellä, mihin Heather Leigh yhtyi hetken päästä. Alkumatka taittui hieman monotonisella puuromaisella jauhamisella, mutta kiihtyi matkan edistyessä. Uutta virikettä ja ilmettä syntyi, kun Peter vaihtoi Tárogatón huulilleen.
Soitto muuttui härnäävän intensiivisemmäksi. Äänimaisemoinnin kirjavuus, soiton monisärmäisyys ja äänien vaihtelevuus pääsi valloilleen lopussa, kun Brötzman vaihtoi takaisin tenorisaksofoniin. Tyylilleen uskollisena lisää ei kuultu pitkistä hiljalleen laimenevista taputuksista huolimatta.
Toisena lavalle nousi Etiopiasta ruotsalaistunut ja sittemmin Osloon muuttanut Sofia Jernberg. Hän on tullut kokeilevan jazzin saralla tutuksi erityisesti 2010-luvun puolivälistä erinäisissä kokoonpanoissa. Tällä kertaa hän esiintyi soolona käyttäen vain ihmisääntään instrumenttina. Puolituntisen esityksen aikana saimme kokea miten ylipäätään voi olla mahdollista saada omalla äänellä aikaiseksi näin valtavan kirjon erilaista äänimaailmaa.
Voisi ehkä kuvitella, että keskellä syvintä viidakkoa jotenkuten saattaisi ymmärtää millaisia ääniä maailmassa ylipäätään löytyy. Nyt sitä saatiin kuulla yhden naisen äänivarastosta. Melko vaikeata voisi olla ymmärtää tämän olevan mahdollista, niin uskomattoman laajaa äänien kirjoa Sofia sai tuotettua omalla äänellään.
Aivan maaginen yksinsuoritus, jota harvoin pääsee kokemaan. Itse olen eri yhteyksissä sattunut häntä kuulemaan aikaisemmin laulajana ja äänenkäyttäjänä mm. Firé Orchestran riveissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin hänen sooloesitystään. Melko ällistyttävää.
Kaikenlainen musiikki ja uudet aluevaltaukset ruokkivat hänen lauluunsa uutta mystistä värinää ja taustaa. Sofia on sanonut, että ”laulamisella ja säveltämisellä on syvä yhteys omaan ilmaisuun; ja mahdollisuus luoda uutta musiikkia on tärkein inspiraation lähde, mitä hänellä on”.
Äänen käyttö ja sen jatkuva kehittäminen on hänen oma ”työkalunsa” laajentaa sen käyttöä yhtenä erillisenä ”instrumenttina”.
Illan kolmas esiintyjä sykähdytti varmasti eniten paikallista kuulijakuntaa, sillä jo pitkään Tanskassa asunut ja nyt neljäkymppisiään juhliva saksofonisti Maria Faust on syntyjään eestiläinen, Saarenmaalta. Hänen oma uransa on kehittynyt Tanskassa kokeellisempaan suuntaan jo ainakin 10 vuoden ajan.
Ensi kosketukseni hänen musiikkiin on tosiaan kymmenen vuoden takaa, kun hänen debyyttialbuminsa Bitchslap Boogie ilmestyi 8-henkisen Maria Faust Groupin nimissä. Siinä oli uutta virtausta ja vahvaa energistä latausta, montaa tyylilajia keskinäisessä fuusiosymbiossa.
Sama perinne jatkuu, mutta nyt toisenlaisessa kokoonpanossa, triona Punasen Majan illan päätöskonsertissa. Kolmikossa, alttoa soittaneen Marian rinnalla, revittelivät tehokomppaajiksi osoittautuneet jo parikymmentä vuotta New Yorkissa vaikuttanut sähköbasisti Tim Dahl ja monissa vapaan esittämisen ja avant-garden ympyröissä keitetty rumpali Weasel Walter.
Marian sävellykset eivät ole kovin perinteisiä, ne ovat osin rakenteeltaan vaikeita ja monimutkaisia. Se kävi tässäkin konsertissa ilmi. Niistä puuttuu selkeän suora kerronnallinen toisto, johon olemme perinteisesti tottuneet ja se tekee hänen musiikistaan erilaisen ja mielenkiintoisesti yllätyksiä täynnä olevan kokonaisuuden.
Konsertti oli vahva näyttö siitä miten freejazzille tyypillinen kiehunta, koukkuisuus ja voimallinen raaka tehokkuus pääsivät irti ja mahtuivat hyvin täydentämään avantgardistaiteellisen hienostelun sisältämien melodisten nyanssien ominaisuuksia.
Yhtyeeltä ilmestyi sopivasti juuri festivaalin alla Farm Fresh -albumi ja sitä silmällä pitäen konsertin sisältö seurasi aivan ilmeisesti sen linjauksia, vaikka en kuulutusten sisällöstä valitettavasti mitään ymmärtänytkään.
Musiikillisestihan tässä kuitenkin mentiin pitkälti vapaasti hurjastellen hetken mielijohteesta syntyneitä kuviointien johdattelemana. Maria Faust sai soittokavereidensa hurjien irtiottojen ohessa yleisön syttymään ja elämään soiton mukana.
Jazzkaar 2019, 22.4.2019 Punane Maja
Experimental jazz day: “MF40 & JK30”
18.00 Peter Brötzmann (Germany) & Heather Leigh (USA)
21.00 Sofia Jernberg (Sweden). Maria Faust-Tim Dahl-Weasel Walter (Estonia-USA)
