Lontoo 13.9.2014
Kings Place on uudehko, vuonna 2008 valmistunut, monitoimikeskus Lontoossa. Se sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä King’s Cross & StPancras asemilta. Rakennuttajien tarkoituksena oli kehittää Euroopan johtava kulttuurikeskus, mikä olisi ensinnäkin paikallisesti helposti saavutettavissa ja lähellä monipuolista hotellimajoituskeskittymää. Rakennuksessa voidaan pitää konsertteja, taidenäyttelyitä, kansainvälisiä kongresseja, teatteriesityksiä sekä erilaisia keskustelu- ja yksityistilaisuuksia. Kings Place tarjoaa myös tasokasta ravintolapalvelua ja rakennuksessa on vuokrattua toimistotilaa yritystoiminnalle. Tänä päivänä se on myös kolmen eri orkesterin kotipaikka.
Sisääntuloaulassa sijaitsevat lipunmyyntipalvelujen lisäksi ravintolatilat, minkä terassilta on hienot näkymät Regent’s Parkin ympäristöön johtavalle kanavalle. Sisääntuloaulan alapuolella on taidegallerian tilat ja alimmassa kerroksessa sijaitsevat varsinaiset kokous- ja konserttisalit. Isoimpaan saliin 1 mahtuu 420 henkeä, salissa 2 paikkoja on 200 hengelle. Lisäksi samassa tasossa on kolme muuta erillistä pienemmille ryhmille tarkoitettua salia.
Kings Placessa voi kuulla ympäri vuoden myös jazzia. Marraskuussa järjestettävän London Jazz Festivalin yhteydessä siellä on kymmenen päivän aikana monta konserttia. Tänä vuonna Kings Placessa esiintyvät mm. Charnett Moffett + Jean Toussaint Quartet, John Surman kahden eri orkesterin kanssa sekä kolme soolokonserttia esittävä Chuco Valdés.
Vuosittain syyskuussa Kings Place järjestää erillisen kolmen päivän festivaalitapahtuman, missä jazz on hyvin esillä muun musiikkitarjonnan ohella. Kuluvan viikonvaihteen aikana jazzia voi kuulla kahdeksan erillisen konsertin muodossa. Esillä on etupäässä nuorista soittajista koostuvia kokoonpanoja, mitkä tekevät tuloaan brittiläisessä jazzyhteisössä.
Perjantai-iltana tarjonta oli monipuolista
Ilta alkoi ilmaiskonsertilla aulalavalla, missä soitti neljän naisen muodostama The London Klezmer Quartet. Kuten yhtyeen nimikin jo antaa ymmärtää kvartetin ohjelmisto perustui itäeurooppalaiseen juutalaisten esittämään juhlallisen hengelliseen, melankoliaan taipuvaiseen perinnemusiikkiin. Ainekset Balkanin maiden romaaniväestön musiikista antoi heidän esitykselleen vaihtelevaa rentoutta ja iloisuutta.
Viitisen vuotta toiminut ryhmä on tehnyt vaikuttavaa jälkeä Englannissa ja noussut nopeasti suuren yleisön suosioon, tehdessään klezmeristä hauskan viettelevää nykyaikaisella intohimoisella ja valloittavalla esittämistyylillään. Ryhmän perinteinen lähestymistapa tämän suunnan musiikkiin oli aidon sielukasta.
Yhtye pyrkii määrätietoisesti rakentamaan kansainvälistä uraa. Tänä vuonna kvartetti teki kolmantena vuotena peräkkäin kiertuematkan Australiaan esiintyen folkfestivaaleilla ja konserteissa täysille saleille.
Kvartetin soitinkokoonpano on erikoinen, mutta toisaalta tyypillinen tämän genren musiikissa, missä viululla ja klarinetilla on merkittävä osuus. Myös harmonikka on oleellinen osa klezmerissä käytettyjä soittimia kuten myös kontrabasso. Nykyään moderneissa klezmer -orkestereissa on aika paljon käytössä myös muita puhallinsoittimia, mitkä tuovat jazzillista näköalaa mukaan soittoon.
The London Klezmer Quintetin akustinen esittäminen loi tasapainoisen vaikutelman ja miellyttävän elämänmyönteisen kuunteluelämyksen. Kvartetin esittämän musiikin pohjana oli pääosin oma alkuperäinen sävellystyö, jota jokainen voi kuunnella heidän juuri julkaisemalta uusimmalta kolmannelta levyltään London Klezmer Quartet Calling. Edellisen albumin Butterfield Green, N16 sisältöä voi kuunnella soundcloud http://www.londonklezmerquartet.com/cd.html
Varsinaista johtohahmoa ei yhtyeessä oikeastaan ollut, vaan se tuntui toimivan tasavertaisesti toisiaan seuraten ja vuoropuhelujen kautta soolot vaihtuivat intensiivisesti. Viulisti Ilana Cravitz tuntui kuitenkin luovan soitollaan sen keskeisen tunteisiin vetoavan klezmermäisen harmonian, jota pianoharmonikkaa soittava Carol Isaacs täydensi omalla soitollaan. Raikkaan terävällä puhalluksellaan klarinetisti Susi Evans ja kontrabassoa möyhentänyt Indra Buraczewska toivat tähän soittoon sen rakenteellisen jazzainesosan.
Pianotrio vaihtui soolo- ja duoesitykseksi
Niinhän sen piti olla, pianotrioesitys nimittäin, mutta Lontoon liikenne teki tepposen ja rumpali ei ehtinyt paikalle ollenkaan. Yleisö joutui odottelemaan oven ulkopuolella jonossa puolisentuntia ennen kuin järjestäjät päättivät viedä konsertin läpi ilman rumpalia, kun hän oli jumiutunut Lontoon liikenneruuhkaan lopullisesti.
Niinpä viime vuonna Yhdysvaltoihin muuttanut ja tällä hetkellä New Yorkin jazzpiireissä vaikuttava pianisti Andrew McCormack joutui nopeasti miettimään konsertin ohjelman uusiksi.
Andrew on Britannian tämän hetken kuumimpia pianistinimiä, joka on omalla sävellystyölään rakentanut tarmokkaasti vahvaa kansainvälistä uraa itselleen. Suuremman jazzyleisön tietoisuuteen Andrew McCormack tuli ensimmäisen levynsä Telescope julkaisun jälkeen vuonna 2007. Hänet tunnetaan myös yhteistyöstä saksofonisti Yason Yarden kanssa. Tänä päivänä hän on ollut myös kysytty rivisoittaja muiden yhtyeiden pianistina.
Andrew McCormack Trio esiintyy vaihtelevissa kokoonpanoissa. USA:ssa trion täydentävät kontrabasisti Zack Lober ja rumpali Colin Stranahan, jotka soittavat myös trion uusimmalla, heinäkuussa ilmestyneellä, levyllä First Light. Esiintyessään Englannissa trion ovat muodostaneet brittisoittajat basisti Chris Hill ja rumpali Troy Miller. Yhtyeen eilinen konsertti Kings Placen lavalla oli tarkoitus olla samalla tämän uuden levyn UK:n julkaisukeikka. Ohjelman mukaan Andrewin kanssa lavalla piti olla kontrabassoa soittamassa Sam Lasserson ja rumpujen takana Empirical-rumpali Shaney Forbes, mutta kuten tuli jo ilmi, niin Shaney oli jumissa Lontoon liikenneruuhkassa.
Andrew aloitti konsertin kahdella soolopiano kappaleella, mitkä molemmat olivat hänen uudelta levyltä. Prospekt -puisto Brooklynissä, aivan hänen asuntonsa lähellä, innoitti säveltämään virkeän värikkään Prospekt Park -kappaleen ja sitä seurasi uuden levyn nimikkokappale, hellän tunteellinen First Light. Andrew kertoi kaikkien levyllä olevien kappaleiden kertovan jotain hänen omista kokemuksistaan tämän puolentoistavuoden ajanjakson aikana, minkä hän on tähän mennessä viettänyt USA:ssa.
Sen jälkeen lavalle tuli myös basisti Sam Lasserson, joka oli riittävän älykäs ottaessaan venetaksin ja vältti näin maksamasta ruuhkamaksun ja ehti paikalle ajoissa. Soitto jatkui tästä eteenpäin duona pehmeän hienovaraisesti kappaleella Vista, minkä Andrew sanoi säveltäneensä ennen muuttoa New Yorkiin. ”Se kertoo asioista, miten pyrimme ennakoimaan tulevaa, toivottavasti ei kuitenkaan sellaista, mitä tapahtui tänään. Tarkoitus on seurata sydämen ääntä ja näin rohkaista ymmärtämään ennakolta asioita, joita meidän tulisi tehdä.”
Seuraavaksi saimme kuulla aivan uunituoreen kappaleen, mikä ei ollut vielä saanut nimeä. Ehdotuksia voitaneen ottaa vastaan, mutta minulla on kuitenkin jo oma ajatus siitä, sanoi Andrew. ”Untitled” kulki räväkän reippaalla rytmillä. Tätä seurasi toinen uutuus. Andrew sanoi kuunnelleensa paljon Malon musiikkia, minkä pohjalta syntyi kappale Dacia. Viimeinen kappale Gotham Soul oli taas uuden levyn sisältöä.
Klassisista näkökulmista ohjelmistonsa pohjan kehitellyt McCormack yhdisteli soittoonsa mukavasti toimivaa svengaavaa rytmiä ja swingpohjaista iloisuutta. Vaikka soitto sai paikoin säästeliään syvällisen tunnepohjan ja hitaasti etenevän rytmityksen, niin McCormack räväytteli välillä ytimekkään ilmeikkäästi ja päättäväisesti. Kaksikko myöhensi näyttäviä kuvioita, joista pulppusi värikäs ja tarkka ennakoimattoman rehevä soitannollisuus. Esitys oli kaikin puolin laatutavaraa, vaikka se varsinainen kolmas rytmipalikka puuttuikin esityksestä.
Nuorisoryhmä asialla
National Youth Music Organisation on UK:ssa toimiva yhteisö, minkä tarkoituksena on tukea lahjakkaita nuoria muusikon uralle pyrkiviä soittajia luomalla heille edellytyksiä päästä eteenpäin urallaan. Organisaation tehtävänä on kouluttaa, kasvattaa, auttaa ja antaa neuvoja. Pyrkimys on tasoittaa nuorien muusikonalkujen ohdakkeista tietä löytämään ja saamaan uusia kontakteja ja näin kehittyä ja kasvaa jazzmusiikin kentällä. Organisaation johto on hyvissä käsissä, sillä yhteisön uudeksi puheenjohtajaksi ja toiminnanjohtajaksi on valittu maailmankuulu jazzbasisti Dave Holland.
Taiteellisen johtajan Issie Barrattin yhdessä noin 40 maailmanluokan jazzmuusikon ja kouluttajan vuonna 2006 perustama National Youth Jazz Collective -kokoonpano muodostuu yhteisön koulutuksessa mukana olevista nuorista. Kings Placen aulalavalla esiintynyt oktetti koostui kyvykkäimmistä 14–18 -vuotiaista musiikkia opiskelevista nuorista soittajista, jotka oli valittu kesäleiriläisten joukosta. Näin syntyneen kokoonpanon ohjelmisto koostui jäsenten yhdessä luomista alkuperäisiä sävellyksiä ja tulkinnoista tunnetuista ja omalla tavallaan standardeiksi muodostuneista jazz sävelmistä.
NYJC olikin ällistyttävän valmis orkesteri. Nuoret soittajat suorastaan heittäytyivät asian ytimeen. He keskittyivät tekemiseen ammattimaisella otteella ja saivat aikaan hienon kolmevarttisen konserttikokonaisuuden. Soittajat olivat nuoresta iästä huolimatta kyvykkäitä, joiden improvisointitaidot innostivat yleisön mahtaviin suosionosoituksiin.
Näkemys jazzmusiikin taiteellisuudesta
Perjantai-illan päätti jo lähes kymmenen vuotta koossa ollut Empirical -nelikko, mistä on kehittynyt yksi merkittävimmistä nykypäivän jazzyhtyeistä Englannissa. Tänä päivänä Empirical ei tarvitse esittelyjä ainakaan Englannissa jazzin harrastajien piirissä. Monesti palkittu yhtye on jo ehtinyt saada nimeä ”rapakon” toisella puolella. Euroopassa yhtye on tullut tutuksi vierailuista eri festivaaleilla.
Empirical on riskejä kaihtamaton ja samalla kiinnostavan luova kvartetti, jonka musiikillisen pohjan rakentavat lähinnä vibrafonisti Lewis Wright ja kontrabasisti Tom Farmer, mutta myös alttosaksofonisti Nathaniel Facey ja rumpali Shaney Forbes, joka oli nyt päässyt Lontoon ruuhkasta paikalle, osallistuvat yhtyeen musiikin sisällön luomiseen.
Jazzwise Magazine valitsi heidän ensimmäisen albumin, Empirical, vuoden 2007 parhaaksi jazz levyksi. Sitä seurannut Eric Dolphyn elämäntyölle omistettu tribuuttilevy Out ”n” In sai MOBO -palkinnon kategoriassa “Best Jazz Act”. Yhtyeen viimeisin neljäs julkaisu, kaksoisalbumi Tabula Rasa, ilmestyi viime vuoden (2013) elokuun lopulla.
Nathaniel Facey sanoi avausspiikissään, että heidän esittämänsä aloituskappale, Farmerin Initiations, oli yhtyeen ensimmäinen live-esitys tästä kappaleesta. Siitä matka jatkui yhtyeen vanhemmalla tuotannolla, Nahtanielin sävellyksellä Yin and Yang. Sen jälkeen kuultu Lewis Wrightin Bellsonian Scales puolestaan oli viimeisimmän levyn sisältöä. Farmerin Card Clash sitä vastoin oli aivan uutta ”tavaraa”. Shaney Forbesin mukaan sillä on jotain tekemistä Oyster Cardin, matkapuhelimen ja taskun kanssa, koska siitä syntyy ”avoidcardclash”. Korttien yhteentörmäystä kaiketi pitäisi välttää, eräänlaista herran pelkoa sekin. Wrightin Out of Your Hands jälkeen esitys päättyi kappaleeseen Conflict in Our Time. “Siitä huokuu tapa miten me toimimme yhtyeenä. Se symbolisoi meidän ajatuksia siitä, minkälaiselta meidän seuraava albumi saattaisi kuulostaa sisällöltään”. Näin kiteytti kappaleen säveltänyt Tom Farmer ajatuksiaan.
Eilinen esitys osoitti, että puheet yhtyeen taidoista eivät ole turhia. Empirical on viileän analyyttinen yhtye, jolla on särmää. Koko nelikko tekee sisältöä yhtyeelle ja heidän täsmällinen yhteispeli sujuu kuin rasvattu, se rullaa kuin kuulalaakerit olisivat alla. Yhtye on löytänyt oman väylänsä kulkea, soitto on rohkeaa ja kiinnostavan viehättävää, monipuolista ja säkenöivää. He vievät kuulijan mukanaan omanlaiselle tutkimusmatkalle, missä tehdään jatkuvasti havaintoja ympäristöstä ja senhetkisistä tapahtumista. Heidän musiikki on jännittävästi vaihtelevaa ja rytmit ponnahtelevat puolelta toiselle luontevasti ja nopeasti. Sävelpohja on kekseliästä ja siinä on terävyyttä. Osumatarkkuus on kohdallaan, kuulija on mukana vaivattomasti ja huomaamatta tässä tykityksessä. Yhtye kuuluu mielestäni eittämättä aivan eturivin kulkijoihin nykyisen modernin jazzin saralla.
Kings Place Festival 2014, perjantai 12.9.2014
Box Office Stage klo 18.00
The London Klezmer Quartet
Hall Two klo 18.15
Andrew McCormack Trio
Box Office Stage klo 20.15
National Youth Jazz Collective
Hall Two klo 22.15
Empirical
