Vilna 14.10.2018
Lauantaina aurinko paistoi aamusta alkaen Vilnassa ja lämpötilakin oli iltapäivällä 15 asteen hujakoilla, kun oli aika keskittyä Vilnius Jazzin illan esityksiin. Venäjän Draamateatterissa konsertoi kaksi kansainvälistä ryhmää, yhdysvaltalainen trio ja iso 15-henkinen ranskalaisorkesteri. Voimasuhteet oli jaettu vähän samaan tyyliin kuin edellisenä iltana.
Lavalla tapahtui ennen toisen setin alkua pienimuotoinen palkitsemistilaisuus. Vilnassa asuva, vuonna 1951 syntynyt, taidevalokuvaaja Vytautas Suslavičius palkittiin tekemästään pitkästä urasta myös jazzkuvaajana. Vilnius Jazzin puolesta pääorganisaattori Antanas Gustysin johdolla hänelle jaettiin kunniakirja ja sponsorin lahjoittama palkinto.
Vytautas Suslavičius opiskeli fysiikkaa Vilnan yliopistossa. Liettuan taidegrafiikan liiton jäsenenä hän on ollut vuodesta 1992 ja vuodesta 1997 kansainvälisen valokuvausliiton (FIAP) valokuvaaja-taiteilija.
Hänelle myönnettiin 2005 Liettuan tasavallan taiteilijan asema. Hän on palkittu monissa valokuvauskilpailuissa ja järjestänyt lähes sata yksittäistä näyttelyä eri puolilla maata ja myös ulkomailla.
Vytautas Suslavičius kertoi Oskulle, jonka vieressä hän sattui istumaan etupenkissä, että hän oli aivan hämillään, sillä tämä huomionosoitus tuli hänelle ”täysin puskista”.
Ensimmäistä kertaa Liettuassa vierailleen yhdysvaltalaisen Brian Marsella Trion Euroopan kiertue pysähtyi eilen Vilnassa.
Työnimellä Buer: Book of Angels Volume 31 kulkeva kiertue oli järjestetty juhlistamaan musiikin monitoimimiehen John Zornin 65 -vuotista syntymäpäivää ja hänen satoja kappaleita sisältävää sävellystuotantoaan.
Trion soittajat ovat luunkovia jazzammattilaisia. Virtuoosimaisena seikkailijana pianon koskettimilla tunnetun Brian Marsellan johdolla toimivassa triossa kontrabassoa soitti Trevor Dunn ja rumpujen takana hääri Kenny Wollesen.
Kaikki ovat tuttuja nimiä avantgarden parissa ja tunnetaan John Zornin hengenheimolaisina.
New Yorkissa syntynyt (s.1953) ja asunut multi-instrumentalisti John Zornia pidetään yleisesti kekseliäänä musiikin seikkailijana ja uudistajana. Hänen vaikutuksensa musiikkipiireissä alkoi näkyä 1970-luvulla.
Siitä lähtien hän on ollut mukana sadoilla levytyksillä soittajana, säveltäjänä, sovittajana tai tuottajana laajalla alueella eri musiikin lajien parissa. Erityisesti hänet tunnetaan vapaan kokeilevan ja improvisoidun avant-garde -tyylisen musiikin suunnannäyttäjänä. Hän järjestää myös konsertteja The Stone -klubillaan New Yorkissa.
John Zornin Masada -kirjasarjan (”Songbook”) tekeminen lähti oikeastaan liikkeelle jo 1990-luvun alkupuolella Masada -yhtyeelleen kirjoittaman musiikin teoksien määrän kartuttua valtavaksi.
Masadaa ei voida pitää pelkkänä yhtyeenä, vaan se on tavallaan heprealaisen kulttuuri-identiteetin tutkimusmatka. Hän asetti itselleen päämäärän kirjoittaa 100 sävellystä vuoden aikana. Kolmen vuoden päästä sävellyksiä oli kertynyt 205 ja silloin tästä määrästä syntyi idea Masada -kirjasta ja niin ensimmäinen vaihe oli valmis.
”Masada Book Two” -kirjan, Book of Angels, luominen alkoi vuonna 2004 ja tiedon mukaan Zornilla oli tarkoitus kirjoittaa klezmerin innoittamana 300 sävellystä kolmen kuukauden aikana. Ensimmäistä osaa esitti silloin Jamie Saft Trio.
Kolmekymmentä tallennusta ja kaksitoista vuotta myöhemmin hän tarjosi Brian Marsella Triolle osaa 31, Buer: Book of Angels, Volume 31, esitettäväksi.
Näistä perusasioista lähdettiin liikkeelle ensimmäisen konsertin osalta eilen Venäjän Draamateatterissa Brian Marsella Trion aloittaessa. Brian kertoi ”olleensa Kennyn ja Trevorin kanssa työstämässä John Zornin uusinta tuotantoa, kun John halusi vielä tarkistaa Enkeli-sarjan sävellykset, joita oli siinä vaiheessa äänitetty 30. Tällöin hän löysi vielä Masada -kirjasarjasta 16 äänittämätöntä teosta ja hän kysyi minulta, voisinko äänittää ne. Se oli eräällä tavalla sellainen uudelleen tarkistettu lisäsarja. Mikäs siinä mehän rakastamme uusia lisäsarjoja”.
Volyme 31 sisältää 16 erillistä kappaletta, Jekusiel, Diniel, Akzariel, Palalael, Parymel, Karkiel, Gadreel, Tsirya, Bazazath, Zagin, Avial, Camael, Petahel, Kadmiel, Sennoi ja Gehuel, mitkä ainakin äänitteinä vaihtelevat pituudeltaan varsin lyhyistä noin 5 – 6 minuuttiin rajoittuvista erillisistä osioista. Illan aikana trio soitti laskelmieni mukaan vajaat kymmenen erillistä osaa selkeästi pidempinä versioina, joten ilmeisesti kappaleita oli yhdistelty ja olihan esitys täynnä improvisaatiota, joten kokonaisuus koettiin melko lailla erilaisessa tunnelmassa. Brian mainitsi erikseen nimeltä kappaleet Avial, Zagin ja Petahel, mitkä tulivat kaiken todennäköisyyden mukaan yhtenä yksittäisenä versiona.
Esitys oli täynnä hurjaa juoksutusta. Wollesenin ilmeikkyys oli todella merkillepantavaa. Hän oli kuin sätkynukke tuolillaan hyökkäillen erilaisissa asennoissa leikitellen rumpujen kalvoille ja symbaaleita taputellessa. Jalka vipatti aivan herkeämättömästi hi-hatin polkimella käsittämättömän kummallisesti sivuttain, kädet kävivät vinhaan kyytiin lennokkaasti kuin helikopterin roottorit. Milloin käsi heilahti sivulta takakenossa, päältä ja alta milloin taas muusta suunnasta, mutta aina onnistuneen tarkasti rytmitys osui kohdalleen Brianin räjähtävän nopeiden sormeilujen tahtiin flyygelin koskettimilla. Pystypelti näytteli mielenkiintoista osaa Wollesenin taikatempuissa, välillä sitä ”paikkailtiin” seisaaltaan ja hetkessä oltiin taas jo menossa muualla. Vallan uskomattoman upeata rumpukaluston käsittelyä, harvoin tällaista herkkua pääsee läheltä katsastamaan.
Brian Marsellan kosketus oli välillä rankkaa välillä taas hienovaraista koskettelua. Koko kämmenet rävähtivät raivoisimmissa osioissa kuin salamaniskuna musta-valkoiselle näppäimistölle. Jossain vaiheessa jopa kyynärvarret rojahtivat voimalla haastamaan näppäimistöä. Kyyti oli kylmää, tempo oli tapissa, mutta joukkoon mahtui myös sievää vieritystä. Hetken päästä painava tykitys jatkui kovalla kosketusvoimalla.
Alku oli mielestäni melodialinjauksiltaan aika tavalla samanlaista pyöritystä. Viehkeä rytmitys ja eteenpäin hienosti rullaava kulku oli aivan mielenkiintoista ja energisen latautunutta, mutta kaikesta huolimatta siinä liikuttiin sellaisessa vireystilassa, mikä tuntui toistavan itseään.
Avial on lyhyt katkelma äänitteistä kuultuna, mutta nyt nähtiin dramaattisia hetkiä, kun mukaan tuli sitä odotettua heittäytymistä avant-gardistisen aineiston ympäristöön. Brian aloitti seikkailun flyygelin kannen alla kieliä räpläillen samanaikaisesti yhdellä kädellä näppäimistöä renkutellen. Puolittain selin näppäimistön suuntaan kääntyen hän jatkoi yhdellä kädellä soittoa kuin unessa. Siitä taituri aloitti huiman kirin kädet heiluen jännittävästi takoen ristiin ja rastiin mistä välistä milloinkin. Nopeus oli sitä luokkaa, että kädet näkyivät välillä yhtenä jatkuvana liikkeenä jättäen jälkeen vanan kuin suihkukone taivaalla.
Samanaikaisesti Trevor tarttui jouseen hankaillen paksukieliä pitkillä raastavilla vedoilla sivulle linjaten välillä ylös ja alas jousia pitkin rypisteisen rätisevänä narinana. Hirveä ryystö oli kuin kalvakka pimeys olisi tulossa myrskyn silmään.
John Zornin musiikillinen anti oli vaihtunut armottomaksi hehkuvaksi pätsiksi, mikä loi ympäristöön todellisen riemun huuman yleisön huutojen kajahtaessa hetkittäin raivoisiksi kesken soiton. Olimme todistaneet yhtä erinomaista musiikillista antia lisää tämän vuoden Vilnius Jazzin aikana. Nyt oli jo mahdotonta pystyä sanomaan, mikä on ollut parasta, paremmuusjärjestystä oli vaikea enää tehdä.
31. Vilnius Jazz 13.10.2018
19.00 Russian Drama Theatre
“Buer: Book of Angels Volume 31”
Brian Marsella Trio: Brian Marsella – piano, Trevor Dunn – basso, Kenny Wollesen – rummut
