Vilna 12.10.2018
Perjantai-iltana jatkunut Vilnius Jazz tarjosi kaksi täysin toisistaan poikkeavaa esitystä. Illan aluksi lavalla esiintyi brittiläis-ruotsalainen duo Alexander Hawkins – Sofia Jernberg. Duo teki debyyttinsä vuonna 2016 nimellä Musho, mikä tarkoittaa Amharaisessa, etiopialaisessa virallisessa kielessä, Surullista Laulua. Hanke, minkä pohjana oli etiopialainen musiikki, innoitti molempia muusikoita. Heillä syntyi yhteinen ajatus jatkaa esiintymistään. Kaksikon matkaa etiopialaisen musiikin juurille ovat johdatelleet etiopialaiset, Porissakin 2014 vieraillut lyömäsoitintaiteilija Mulatu Astatke ja kosketinsoittaja Hailu Mergia.
Lakia ja kriminologian opinnoista Cambridgeista valmistunut Alexander Hawkins on erikoinen pianisti, sillä hän ei ole opiskellut jazzia akateemisesti, koska hän halusi olla vapaa soittamaan mitä haluaa.
Hän on tunnettu monenlaisista projekteista sooloesiintymisien lisäksi. Vilnan jazzissa hän on esiintynyt aikaisemmin kolme vuotta sitten italialaisen saksofonisti Roberto Ottavianon kanssa.
Itselleni hän on tullut esille erityisesti kokeilevan freen, modernin jazzin ja vapaan improvisaation parissa, joista viimeisin kosketus on Rob Mazurekin Chicago-London Underground Cerknossa toukokuulta tänä vuonna.
Etiopiassa syntynyt laulaja-säveltäjä ja nykyisin ruotsalainen Sofia Jernberg on esiintynyt Suomessakin jonkun kerran. Itse muistan tämän erikoisen naisäänen ensimmäisen esiintymisen ruotsalaisessa Paavo-orkesterissa 2011 Tampereella. Hän tuli 2000-luvun alkupuolella Ruotsiin opiskelemaan ja on jäänyt sille tielleen. Opiskelijana ollessaan hän sai Royal Swedish Music Academyin jazzpalkinnon. Nyt hän oli Vilnassa toista vuotta peräkkäin, sillä vuonna 2017 hän esiintyi Fire! Orchestran solistina.
Sofian laulusta tuli mieleen kekseliäisyys ja tinkimättömyys. Hän on omalla tavallaan peloton rikkomaan tavallisia musiikin suuntaviivoja esityksillään. Hänen uteliaisuudella ei ole raja-aitoja ja se tuli hänen esiintymisessään selkeästi esille.
Kaikenlainen musiikki ja uudet aluevaltaukset ruokkivat hänen lauluunsa uutta mystistä värinää ja taustaa. Uudet kiinnekohdat luovat näköalaan laajuutta ja voisi sanoa näin syntyvän samalla uutta jazz- ja taidemusiikkia suureksi osaksi sanattomasti vain uskomattoman laajalla alueella toimivan äänen käytöllä.
Kun Sofia tuli lavalle ilme hänen kasvoillaan oli kuin kaikki maailman murheet olisivat hänen kannettavana, hän oli kuin maansa myynyt, ei hymyn häivää.
Hän oli ilmiselvästi keskittynyt täysillä tulevaan esitykseen, mikä alkoi huolia täynnä olevalla surullisella osiolla. Äänenkäyttö ilmaisi sen, sillä laulut etenivät selkeästi mollivoittoisella äänilajilla ja hiljaisella äänellä. Sanattomaan lauluun tuli hetkittäin englanninkielisiä sanoja ja kirkuna tuli sellaisella voimalla ikään kuin olisi ”tehnyt kipeää”.
Pianon koskettimilla Alexander Hawkins heittäytyi Sofian mielikuvitukselliseen lauluun kuin muotoilija löytäen oman taiteellisen näkemyksen ja herätti innostusta omintakeisilla muodonmuutoksilla.
Yhteistä retkeä hän muokkasi hämmästyttävän mielikuvituksellisella tavalla. Kun Sofia oli hiljaa, Hawkins päästi omat visionsa irti, ensin hauskan leikkisästi ikään kuin tunnustellen kestävätkö koskettimet hänen ryntäilyjään ja rynkytti sitten todella tuhdisti ja rankasti saaden ”mustavalkiot” huutamaan kivusta ja pianonvirittäjä töitä. Hänen soittotapansa soveltui vallan mainiosti tällaiseen erikoiseen projektiin Sofian kanssa. Hawkinsille ei ole ongelmallista heittäytyä aina uusiin ratkaisuihin.
“I wish I were a stone that never could be broken”. Äänilajit saivat uutta virtaa, voimakasta energiaa ja hetkittäin tuli jo iloisempaa laulelmaa ja hieman hymyn häivettä. Sofia seikkaili ihmisäänen äärirajoilla uskomattoman vahvalla tekniikalla. On vaikea kuvitella, miten ääni voi taipua niin monimuotoiseen solmuun, mitä Sofia sai aikaiseksi. Matalat kurkkuäänet rahisivat kuin santapaperilla hieroen ja vastapainona korkean pitkinä toistuvat kirkkaat kiekaisut, maukunat ja kiljunnat toivat mieleen kissan rääkkäyksen.
Sofia on sanonut, että ”laulamisella ja säveltämisellä on syvä yhteys omaan ilmaisuun; ja mahdollisuus luoda uutta musiikkia on tärkein inspiraation lähde, mitä hänellä on”. Äänen käyttö ja sen jatkuva kehittäminen on hänen oma ”työkalunsa” laajentaa sen käyttöä yhtenä erillisenä ”instrumenttina”.
Yhteistyössä Alexanderin kanssa oli teknistä herkkyyttä ja saumaton energian jako veivät esitystä liukkaasti eteenpäin ja välillä taas hiljalleen luovan käsitteellisen etsinnän kautta.
Vaikka molemmilla taiteilijoilla on erikseen lusikka sopassa monessa projektissa, niin ei ole oikeastaan ihme, että kaksikko on löytänyt yhteisen esiintymismahdollisuuden pitempäänkin hedelmälliseen yhteistyöhön tulevaisuudessa.
31. Vilnius Jazz 12.10.2018
19.00 Russian Drama Theatre
Duo Alexander Hawkins (UK) – piano, Sofia Jernberg – laulu, (SWE)
