Bremen ja Luoteis-Saksa 7.–10.9.2018.
Bremen tunnetaan meillä parhaiten kevään Jazzahead-tapahtumasta. Kaupunki soi kuitenkin ympäri vuoden, ja sen lisäksi Bremen ympäristöineen tarjoaa elämyksiä taiteesta ja historiasta ruokaan ja juomiin. Luoteis-Saksassa ei aika käykään pitkäksi.
Syksyn tapahtumista mittavin on Bremenin musiikkijuhlat. Kolmeviikkoinen rutistus Musikfest Bremen sisältää 39 tapahtumaa 31 areenalla eri puolilla kaupunkia ja lähiympäristöä.
Sen ohjelmassa kuultiin syyskuun alussa esimerkiksi China Mosesin ja hollantilaisen Metropole Orkestin loistava souljazz-ilta Papenburgissa Hollannin rajalla. Musikfest Goes Overseas, eli Metropole Orkest ja Bokanté, tarjosi taas sujuvaa juurimusiikkihoitoa Bremenin pohjoiselle satama-alueelle Überseestadtiin vanhaan makasiiniin rakennetussa BLG-Forum-hallissa.
Muutoinkin Helsingin kokoisessa Bremenissä riittää tarjontaa. Esimerkiksi upean akustiikan Sendesaal Bremenissä tarjoiltiin Jazzrytmien syyskuisen vierailun aikana Ola Onabulén tyylikästä laulufuusiota.
Bremenissä ympäristöineen riittää tekemistä ja kokemista muutenkin. Viini, kahvi ja olut ovat vanhan hansakaupungin arvostetuimpia ja halutuimpia kauppatuotteita edelleen. Bunker Valentin taas vie konkreettisesti sotavuosiin, olihan betonikaupunginosassa tarkoitus rakentaa sukellusveneitä. Läheisessä Worpswedessäkin historia on läsnä, joskin taiteen eri ilmenemismuodoissa.
Kolossaalista ja ihmisenkokoista
Bremenin pohjoisosassa sijaitseva Bunker Valentin on harvoja säilyneitä natsivallan luomuksia. Sen mittakaava mykistää. Pituutta bunkkerilla on lähes puoli kilometriä, leveimmillään se hipoo sataa metriä ja korkeimmat kohdat yltävät 27 metriin. Paksuimmillaan seitsemänmetrinen teräsbetoni haastoi toisen maailmansodan lopulla liittoutuneiden raskaimmat pommit. Kompleksiin kuluikin raaka-aineita määrä, josta olisi kohteessa opastavan Jasmin Nitzschnerin mukaan rakentanut kokonaisen kaupungin.
Vain 20 kuukaudessa vuosina 1943–45 urakoidussa Bunker Valentinissa oli määrä koota uusia ihmeaseita, sukellusveneitä mallia U-21. Toisin kuitenkin kävi eikä ainoatakaan alusta valmistunut. Sodan jälkeen voittajat käyttivät bunkkeria asetestien maalina. Myöhemmin Saksan armeija hyödynsi sitä varikkona. Vuodesta 2011 Bunker Valentin on toiminut natsikauden makaaberina muistomerkkinä: sitä rakentaneista noin 10 000 pakkotyöläisestä joka viides kuoli kammottavissa oloissa.
Valoisammasta menneisyydestä muistuttaa puolestaan yksi tunnetuimmista Bremenin estradeista. Vuonna 1952 radiokäyttöön valmistunut Sendesaal Bremen on arvostettu musiikkisali ja samalla studio. Talossa ovat konsertoineet ja/tai levyttäneet ”kaikki” Keith Jarrettista Jan Garbarekiin.
250-paikkaisen salin lavalle astui Jazzrytmien vierailun aikaan Ola Onabulé. Lontoossa syntynyt mutta isänsä kotimaassa Nigeriassa varttunut laulaja–lauluntekijä tarjosi konsertin, joka tuuletti virkistävästi modernia souljazzia.
Karismaattinen solisti ammensi musiikissaan afro-kuubalaisista ja brasilialaisista vaikutteista ja lappoi loistobändeineen myös reggaeta äänikudoksen lisäväriksi. Laulajana Onabulé hallitsi vakuuttavasti tekniikan. Paikoin nuottien venytykset tuntuivat kestoltaan lähes sinatramaisen epäinhimillisiltä.
Vastaavasti Onabulén lämminhenkinen jutustelu ja yleisön sitouttaminen lauluja taustoittaviin tarinoihin ilman tylsää mukanalaulattamista tai myötähäpeää herättävää pakkotapututtamista kehitti iltaan intiimin lämpimän ilmapiirin.
Yhtye oli liiderin tasoinen. Etenkin pianisti John Crawford oli tinkimättömältä tyylitajultaan ilmiömäinen, samoin kitaristi Guillermo Hill, joka näppäili minimalistisin ottein. Vähän on paljon -estetiikka toimi vangitsevasti viimeiseen encoreen.
Viiniholveista satamamakasiiniin
Bremenin vanhan vallantyyssijan raatihuoneen naapurissa operoi viinikauppa, joka ylpeilee maan laajimmalla saksalaisten viinien valikoimalla. Sateliittisatamineen Bremen toimii rypälejalosteidenkin porttina maailmalle. Viinejä voi maistaa Ratskeller-ravintolassa aterian yhteydessä ja ostaa sitten omat suosikkinsa mukaan kotiinviemisiksi.
Kahvi on toinen hansakaupungin historiallinen vaurauden lähde. Pienpaahtimoja riittää katukuvassa tänäänkin, ja kahvilallia kestitään toinen toistaan maukkaimmilla mokkakupillisilla.
Überseestadt sijaitsee Weser-joen rannalla Bremenin ydinkeskustan pohjoispuolella. Entisestä rahtivarastojen ja muiden satamatoimintojen keskittymästä on kehkeytynyt trendikäs alue, joka tiukkuu ravintoloiden ja baarien lisäksi keikkapaikkoja.
BLG-Forum on vanhaan satamamakasiiniin muokattu esiintymisareena. Komean tiilijulkisivun takaa löytyi blackbox-tyyppinen kulttuuritila, jonka tasaisen permannon taakse on sijoitettu nouseva katsomo. Lavan koristelussa on hyödynnetty samaa minimalistista estetiikkaa kuin Jazzaheadin messukeskuksen estradeissa.
Jazzrytmien osuessa paikalle hallissa esiintyivät hollantilainen Metropole Orkest ja monikansallinen ensemble Bokanté. Hollantilainen bigband on alan pitkäikäisimpiä kokoonpanoja, perustettiinhan se jo vuonna 1945. Pääkapellimestarinsa, brittiläisen Jules Buckleyn johdolla se on säestänyt esimerkiksi Laura Mvulaa, Gregory Porteria, Tori Amosia, Markus Stockhausenia, Michael Kiwanukaa ja Basement Jaxxia.
Bokanté on taustoiltaan yhtä tunnettu. Se koostuu voittopuolisesti instrumentaaliyhtye Snarky Puppyn jäsenistä, johtajanaan basisti Michael League. Bremenissä ryhmässä soitti muun muassa lyömäsoittaja Jamey Haddad, jonka yhteistyökumppanien listalla komeilevat muun muassa Paul Simon, Esperanza Spalding, Joe Lovano, Nancy Wilson, Dave Liebman ja Sting.
Lavalla oktetin keulakuvaksi osoittautui laulusolisti Malika Tirolien: Guadalupen saarella syntyneen kanadalaisen rytmikäs eläytyminen valloitti katsomon. Saundillaan taas rulettivat koplan slide- ja steel-kitaristi, gospel-piireissä kannuksensa hankkinut Roosevelt Collier ja perkussionisti André Ferrari, yhtä lailla Berkleessä kuin Tukholman kuninkaallisessa musiikkiopinahjossa karkaistu rautanäppi.
Ison orkesterin taustoittama kokoonpano ujutti settiin lattarihtavasti keinuvia bossa-sävyjä sekä cajunisti rämeenkatkuista kitaraliu’uttelua, joita täydennettiin afrikkalaisilla polyrytmeillä. Ilmankos salillinen oli otettu moneen suuntaan kurkottavasta maailmanmusiikillisesta yhteensulautumasta.
Taiteilijakylästä souljazz-iltaan
Pyhäpäivän kohteeksi sopiva Worpswede sijaitsee noin 40 minuutin lähijunamatkan päässä Bremenistä koilliseen. Taival taittuu avarien laidun- ja viljelysmaiden halki museoidulla kiskobussilla, jollaisia liikennöi meillä vielä 1980-luvulla ja jotka nimettiin tuttavallisesti lättähatuksi.
Worpswede on alle 10 000 asukkaan eloisa yhteisö, joka henkii taidetta. Esimerkiksi Roland Darjesin peilipintaisiin ja luonnollisen kokoisiin peuroihin voi kirjaimellisesti törmätä kylän puistoissa.
Worpswedessä voi myös tutustua vuosisata sitten toimineeseen taiteilijayhteisöön sekä sen aikaansaannoksiin grafiikasta maalauksiin, veistoksista arkkitehtuuriin ja keramiikasta käyttöesineiden muotoiluun. Jugendin kulta-aikaan jälkensä jättäneen yhteisön keskuspaikka oli Barkenhoff, joka on avarine puutarhoineen palautettu reilun vuosisadan takaisen kukoistuskauden asuun. Tilan päärakennuksessa toimii museo taidenäyttelyineen.
Kun kulttuurinälkä ulottuu keittiötaiteeseen päivän patikoinnin päälle, sopii poiketa vaikkapa Restaurant im Villagessa. Worpsweden keskustassa operoiva pieni hotelli-ravintola satsaa laatuun joka suhteessa. Se houkuttelee vaikka poikkeamaan makuvierailulla ihan varta vasten.
Tankkauksen jälkeen paluu Bremeniin moottorivaunulla käy siestasta. Samalla voi makustella ajatuksella illan konsertista, huipentuuhan pitkä viikonloppu konserttiin Dee Dee Bridgawaterin tyttären China Mosesin seurassa. Se järjestettiin Papenburgissa, Hollannin rajan tuntumassa.
Parituntinen matka luoteeseen sujahtaa pikkubussilla. Papenburg tunnetaan meilläkin Meyerin telakasta, jonka yksi toimipiste sijaitsee Turussa. Parhaillaan Papenburgissa viimeisteltiin 337-metristä huviristeilijää, yli 3000 matkustajan Aida Novaa.
Konserttipaikaksi oli valittu Alte Kesselschmiede -sali. Vanha kattilapaja edustaa Meyerin telakan vanhan osan eli Alte Werftin patinoituneita työverstaita. Tilassa on noin viitisensataa numeroitua irtoistuinta sekä parvella jokunen lisäpaikka. Salin palvelut on ulkoistettu: ovien edustalle on pysäköity juomavaunu, josta hoituu janojuomaa ennen konserttia ja väliajalla.
Metropole Orkest Meets China Moses -illanvietto koostui laulaja-lauluntekijän omista sävellyksistä, osa valinnoista vielä levyttämätöntä materiaalia. 17-jäsenistä hollantilaisorkesteria johti sen pääkapellimestari Jules Buckley.
China Moses otti yleisön haltuun jo ensimmäisissä juonnoissaan vitsaillen paitsi lyhyistä parisuhteistaan, myös muusikon ammattiin liittyvästä paheista tupakasta alkoholiin. Osa talkshowmaisen hersyvistä spiikeistä oli niin nasevan yksityiskohtaisia, että kuuntelija alkoi epäillä avautumisilla ehkä sittenkin olevan jonkinlaisia yhtymäkohtia taiteilijan henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Niin tai näin, China Moses osoittautui armoitetuksi esiintyjäksi. Laulajana hän ammensi bluesin sävykartastosta sekä Dinah Washingtonin kaltaisista esikuvista. Tulkinnoissa korostui naisen lämmin ja hunajainen fraseeraus. Säestyksen bigband-saundi oli oiva lisä kissamaiseen kehräykseen, olihan sovitukset ekonomista lajia. Ne jättivät solistille runsaasti tilaa improvisointiin.
Kaikkineen Bremeniä ja sen ympäristöä voi vilpittömästi suositella pitkän viikonlopun irtiottoon. Suomen kentiltä pääsee Bremeniin joko välilaskuin tai Hampurin kautta junalla loppumatkan taittaen. Suorin yhteys on Ryanairin kaksituntinen lento Tampereelta Bremeniin, jossa festivaali- ja ohjelmakausi jatkuu Pohjois-Eurooppaa paljon pidempään.
