Dresdenissä Elben varrella, Saksin osavaltiossa, Saksan kaakkoiskulmassa järjestettiin 10. – 17.5.2015 Euroopan suurin dixieland -festivaali, nyt 45. kertaa. Sen tapahtumissa arvioitiin käyneen tänä vuonna yli 400.000 kävijää.
Todellakin arvioitiin, sillä jaossa ollut käsiohjelma piti sisällään vajaat 30 tapahtumaa, mutta kun koko kaupungin keskus oli sen lisäksi yhtä festivaalihulinaa ja katu-, ravintola-, tavaratalo- etc konsertteja, niin musiikkitarjontaa riitti yllin kyllin satojen soittojen myötä. Ei pelkästään heinähattuista dixietä, vaan kaikenkarvaista rytmiä soolosoittajien boogie woogiesta svengaaviin big bandeihin. Vain tuoreempi jazz loisti poissaolollaan.
Suomalaisväriä festivaaleilla edusti Acoustic Dixie Six laulusolistinaan Nina Lindroos, joiden osallistumisen ”taustaehtona” oli tuoda mukanaan suomalaisia kuulijoita festivaalille. Tuo joukkio olisi jäänyt valitettavan pieneksi, ellei viitisentoista Jazzrytmien ”matkakerholaista” olisi osallistunut tälle 13.-18.5. järjestetylle matkalle.
Hotelimme sijaitsi Altmarkin torin vieressä, kulmittain Dresdenin remontissa olevaa kulttuurikeskusta Wilsdruffer Strassen toisella puolella. Torilla oli menossa neljän viikon mittaisten markkinoitten viimeinen viikko, joten hotellin ikkunoista avautui maino näköala saksalaiseen olut- ja ruokakulttuuriin. Oivat herkut muutaman askeleen päässä hotellista…
Elben dixieristeilyjä
Vähävetinen Elbe tarjoili festivaalin aikana useampana iltana dixieristeilyjä, jotka huipentuivat keskiviikkona 13.5. tehtyyn suureen Riverboat-Shuffleen, jossa joella seilasi yhtenäisenä jonona yli kymmenen täyteen ahdettua laivaa.
Yhteen niistä saapui mustien Mersujen myötä, turvamiesten tiukkojen ilmeiden saattamana Ministerpräsident Sachsens eli Saksin osavaltion presidentti Stanislaw Tillich.
Tuo upea massiivinen risteily starttasi komeiden törähdysten myötä kohti Elben yläjuoksua kello 19.30 ja palasi upean ilotulituksen myötä illan pimettyä yöksi. Mieliinpainuva musiikkiristeily kaikille mukana olleille että rannalla töllistelijöille.
Katukonserttien tulvaa
Kun lähti kävellen liikkeelle päärautatieaseman hallista ja jatkoi Prager Strasse kävelykatua pitkin Dr-Kulz-Ringille soi ainakin seitsemällä ulkolavalla. Niiden ympärillä seisoi satapäin ihmisiä kuuntelemassa. Muu väki velloi ruoka- ja myyntikojujen meressä. Pikkusämpylä ja sen sisään asetettu 30 senttinen bratwurst tai vastaava tuntui maistuvan, kuten myös olut. Molempia myytiin musiikin lomassa valtaisia määriä.
Ja niitä sai nauttia vapaasti vaikkapa kävellessään pitkin Prager Strassea lavalta lavalle, eikä tiukasti aidatussa nautiskeluhaassa, kuten Suomessa. Kotimainen lainsäädäntö tuntuu todellakin hölmöläisten touhulta saksalaista menoa seuratessa…
Joku vertasi kävelykatu tunnelmaa jopa New Orleansin JazzFestiin… mutta ehkä ainut yhteinentekijä oli kuitenkin yleisömäärä. Musiikillinen kirjo Dresdenissä oli sen verran kapea ja pääosin dixiin sidottu, vaikkakin jopa vanhaa kunnon rock’n rolliakin oli tarjolla.
Tämä ei tarkoita missään nimessä sitä, että tarjonta olisi ollut huonoa. Ei toki, mutta sen kuunteleminen seisoviltaan oli aikalailla jalkoihin ottavaa, kun lavojen edessä / läheisyydessä ei ollut penkkejä, joilla istuen olisi voinut musiikkia kuunnella.
Yleisfiilis oli hyvä, eikä synkkäilmeisiä murjottajia tai liikaa maistaneita ollut näkyvissä. Saksalaiset ja paikalla olleet turistit halusivat kuunnella musiikkia ja elää sen mukana asiallisen iloisesti. Siis nimenomaan kuunnella ja antaa raikuvat suosionosoitukset esiintyjille.
Elokuvajatsia
Lauantai-illan yhtenä konserttipaikka oli valtaisa, pyöreä elokuvateatteri Rundkino. Siellä soitettava Brassbands im konzert keräsi täyden salin eli liki 900 -päisen yleisön katsomoon, jossa alkuhulluttelijana oli Jazzpolizei Saksasta. Kolmikko pisti musiikkia ”läskiksi”… osa yleisöstä tykkäsi kovasti, toinen ilmeisesti ei, No, komiikkaa, mitä komiikkaa… liekö neuvostoajalta…
Seuraavana lavalle juoksi tsekkiläinen Brass Band Rakovnik, joka merimiesasuisena soitti tanakan terhakkaa dixieta huumorin pilkkeellä. Maittava esitys kaikenkaikkisesti… sitä aitoa jokilaivapoljentoa.
Illan kolmas bändi oli alkuun vienosti soittava naisnelikko BrassAppael. Heidän esitykseensä kuului myös harjoiteltu koreografia elävöittämään esitystä. Niin soitto kuin liikehdintä paranivat setin aikana makoisaksi kokonaisuudeksi. Ja kaiken kuorrutti muutama soolo, joista mieleenpainuvin rumpali Carolina Biggen sellainen… Mukavan muikea kokonaisuus…
Illan päätti hollantilainen Big Easy Brassband, yksi festivaalin ehdottomasti parhaista kokoonpanoista. Tämän yksitoistahenkisen yhtyeen musisointi oli harmonista ja erinomaisen soivan soljuvaa. Soolo-osiot toimivat täydellisen hallittuina ja sielukkaina. Parasta antia oli virvelirumpali Pieter Jacobsin italialaistyyppinen operettilaulu… huh, huh… Beniamino Giglikin kääntyi varmaan haudassaan.
Mukavan leppoisa ja sopivan humoristinen konserttipaketti, josta poistui tyytyväisen näköistä porukkaa.
Paraati
Sunnutai iltapäivän lopuksi koottiin Elben rantakadulle Terassenuferille paraatijoukot, orkestereiden lisäksi muuta rekvisiittaa. Tuo pitkä ja matkan varrella marssijoita sisäänsä lisää imevä kulkue nousi vanhan kaupungin kautta Altmarkin ohitse kävelykatu Prager Strasselle, jonka rautatieaseman puoleiseen osaan se päättyi.
Katuvieret olivat pullollaan väkeä, jotka osoittivat suosiotaan paraatijoukoille. Vaikka paraatin kokonaiskuva oli jokseenkin sekava, oli se kuitenkin hieno loppuhuipennus festivaalille, jonka viimeiset sävelet soitettiin kävelykadulla ja Dr-Kulz-Ringillä.
Loppututkiskelu
Dixieland Festival Dresden oli viiden päivän annoksena ihan sopiva. Lintsaaminen joistain katukonserteista antoi aikaa tutustua vaikkapa mm. Zwingerin taide-, tiede- ja posliinimuseoon, liikennevälineisiin keskittyvään Verkehrsmuseumiin, kuuluisaan Frauenkircheen, kirkkoon, joka liittoutuneiden pommitusten jälkeen on kivi kiveltä rakennettu entiseen loistoonsa. Monin osin talkootyönä…
Viime mainitussa olisi ollut esiintymässä Helsingin Barokkiorkesteri, mutta liput olivat loppuunmyyty. Niin tulee käymään myös pääosalle ensi vuoden Dixieland -festivaalin tietyille lipuille jo loka-marraskuun aikana. Niiden myynti alkaa 31.8.2015 ja festivaali soitetaan 15.-22.5.2016. Joten tapahtumasta kiinnostuneiden kannattaa varata lippunsa hyvissä ajoin.
Festivaali on mukavaa vaihtelua suomalaiseen jazztottumukseen. Ainoana miinuksena on ehkä se, että maksulliset konsertit on hajoitettu pitkin kaupunkia usean kilometrin säteelle. Julkinen liikenne tosin edesauttaa niihin menoa ja taksien hinnatkin ovat erittäin halvat kotimaisten kumijalkojen hintoihin nähden.
Dresdeniin pääsee lentäen Frankfurtin kautta. Oma matkamme suuntautui Berliiniin ja sieltä bussilla Dresdeniin… monenlaisia vaihtoehtoja löytyy.
Mukava keikka… onneksi tuli tehtyä.
www.dixielandfestival-dresden.com
.
