Heti perään tullut toinen äänite “Sightseeing” toi hänelle vuoden parhaan jazzmuusikon palkinnon. Siitä lähtien hän on esiintynyt tiuhaa tahtia kansainvälisillä jazz festivaaleilla. Trotignon on eittämättä yksi uusista jännittävistä nuorista uusien tuulien jazz pianisteista.
Keskiviikko iltana hän esiintyi trioineen yhdessä Skotlannin tämän hetken nuoren tenorisaksofonisti tähden Kondrad Wiszniewskin kanssa, Scottish Jazz Expo sarjaan kuuluvassa konsertissa “Jazzteltassa”. Skotlannissa hän on ollut jazz kartalla jo kymmenisen vuotta. Hän kävi stipendiaattina opiskelemassa kuuluisassa Berklee College of Music opinahjossa Bostonissa 2000-luvun alussa. Samaan aikaan hän oli mukana Britannian edustajana European Jazz Orchestran kiertuekonsertissa Istanbulissa ja soitti Bostonista palattuaan European Youth Jazz Orchestran Euroopan ja Brasilian kiertueella. Kiinnostava uusi kyky, jolla on jo suuri määrä itse kirjoitettua materiaalia. Se tekee hänestä tunnustetun muusikon ja hän on lyömässä itseään voimakkaasti läpi myös kansainvälisesti.
Vaikka en ollut aikaisemmin kuullut Trotignonin soittoa livenä, niin ennakkoajatukseni menivät varsin nappiin. Hänen työskentelynsä oli perusvarmaa, puhdasta, taiteellisesti kaunista, melodiarikasta ja harmonista. Se oli myös teknillisesti taitavaa ja tunteita herättävää. Sormet juoksuttavat näppäimistöä rennosti ja tehokkaasti. Soiton täydellisyys ja kliininen puhtaus kuitenkin alkoi ainakin minua puuduttaa, mutta yleisön reaktioista oli selkeästi havaittavissa keskittyminen ja mieltymys tämän ranskalaisen taiturin pianotyöskentelyyn. Käytännössä basisti Thomas Bramerien ja belgialaisen rumpali Greg Palmersin tehtäväksi jäi vain kutoa hyvä taustamatto Baptisten pianolle.
Kondrad Wiszniewski tuli lavalle viidennen kappaleen jälkeen ja yhteissoitossa kuultiin hänen omia sävellyksiä.
Hänen puhalluksensa oli hyvin sivistyneen siistiä ja jalostunutta. Harras tunnelma ja täsmällinen ote olivat tavaramerkit hänen viileän ilmavassa soitossaan. Tunnelma oli aivan toinen, mitä olen aikaisemmin kuullut hänen soittavan Brass Jaw yhtyeen jäsenenä, mutta se onkin aivan eri juttu. Baptiste ja Kondrad olivat tavanneet ensimmäistä kertaa vasta eilen iltapäivällä, joten ei voi muuta kuin ihailla millä varmuudella he esittivät kaksi kappaletta duona. Ammattimiehet olivat lavalla ja kokonaisharmonia löytyi heti.
