Ruhrin alueella Saksassa sijaitseva Gelsenkirchen on puolen tunnin junamatkan päässä Düsseldorfista, asukkaita vajaat 300 000. Aiemmin hiilikaivoksista elänyt kaupunki pyrkii aurinkovoiman pääkaupungiksi. Sinne avattiin hiljattain Saksan suurin aurinkovoimala, sen ohessa on myös suuri aurinkopaneeleiden tuotantolaitos.
Jazzpäivien isä ja johtaja on paikallinen musiikkipromoottori Rolf Wagemann. Hän vetää myös hotelli Maritim´in jazzklubia ja Frizel´s Jazz Pubia. Uudenmaan läänin kokoisella alueella asuu enemmän väkeä kuin Suomessa. Yleisön saaminen festivaaleille ei näytä tuottavan ongelmia. Jazzfaneja riitti lähes kaikkiin konsertteihin yllin kyllin. Saksalaiset pitävät kaikenlaisista kansanjuhlista ja varsinkin kun tarjolla on ilmaista hottia ja halpaa olutta.
Wagemann hoitaa Jazzpäivät varsin kustannustehokkaasti. Organisaatio on minimissään, bändit huolehtivat itse roudaukset ja kuulutukset. 
Telttakatoksellisia esiintymislavoja oli 11 ja ne sijaitsivat yleensä ravintoloiden ja kahviloiden yhteydessä. Istuimia ei oltu järjestetty erikseen. Jos ravintolan terasseille ei mahtunut istumaan, niin sitten kuunneltiin seisten. Festivaaleilla oli jazzin ohella runsaasti erilaisia myyntikojuja ja muuta markkinameininkiä.
Syyskuun 4.-6. päivinä pidettyä tapahtumaa vietettiin 22. kertaa. Esiintyjiksi oli kutsuttu 25 orkesteria pääasiassa Saksasta ja Hollannista. Lisäksi muutama vetonaula USA:sta, Englannista ja Ruotsista. Minulle tuttuja nimiä listalla olivat muun muassa Dutch Swing College Bandissäkin soittanut kornetisti Rod Mason Hot Five GB, Lamarotte Jazzband NL, Freetime Old Dixie Jazzband NL sekä Second Line Jazzband från Sverige. Nuoria varten mukana oli myös muutama rockibändi sekä mausteeksi countria, soulia ja gospelia.
Ulkoilmakonserttien ongelma on säätila. Nyt se oli niinä kahtena päivänä leppoisen poutainen, joina osallistuin karkeloihin. Lämpötila pysytteli päivällä noin parinkymmenen asteen tienoilla. Open Air -konsertteihin on seniorin kuitenkin varminta varautua pitkillä kalsareilla ja villapaidalla vuodenajasta riippumatta. Illalla lämpötila laski kymmeneen asteeseen.
Saksalainen festariyleisö on aika seurallista ja asiantuntevaa. Istuskelin sunnuntain päiväkonsertissa Gaststätte König-Cityn terassilla ja juttelin Bergneustadtissa asuvan Bert Krämerin (66) kanssa. Hän on ollut innokas jazzfani jo vuodesta 1958 saakka ja kiertää aktiivisesti erilaisissa jazztapahtumissa. Krämerin suosikkiklubi ja -bändi on Hollannin puolella Arnhemissa sijaitseva Storyville Jazzclub ja paikan kodin bändi The Storyville Jassband.
Jazzpäivien parasta antia tarjosi kuulemistani noin kymmenestä orkesterista Second Line Jazzband. Pojat olivat erinomaisessa vireessä ja latautuvat 20 -vuotisjuhlakonserttiinsa, joka on 17.10.2009 Göteborgissa. Second Line Jazzbandilta on juuri valmistunut juhlalevy, järjestyksessään yhdestoista.
Bändin puuhamies Niklas Carlsson on Göteborgin Jazz Festivaalien kantavia voimia. Hän kertoi viime kesän festarien kärsineen yleisökadosta, koska samaan aikaan konsertoineen Madonnan takia kaikki Göteborgin hotellit olivat täyteen varattuja. Tämän takia yleensä elokuussa pidetyt jazzfestivaalit ovatkin ensi vuonna jo toukokuussa.
Gelsenkirchenissä näin harvinaisen tapauksen; liikaa jazzjuomia nauttineen festivaalivieraan. Olen kierrellyt viimeiset 25 vuotta aika ahkeraan Keski-Euroopan jazztapahtumissa eikä tällaista ole juuri aiemmin eteen tullut. Innokas jazzfani nousi kahden litran pullon kanssa lavalle ja halusi välttämättä tarjota Second Line Jazzbandin basisti Per Bachille huikan. Syntyneessä hässäkässä kaveri kompastui ja kaatoi samalla suuren ämyritelineen. Tilanne hoitui kuitenkin tehokkaan tyylikkäästi ja tärkein, pullo säilyi ehjänä.
Keep Swingin´
Martti Koljonen
