Saksassa löytyy vielä salit täyteen harmaantuvia dixiefaneja, joille 1950- ja -60 luvun trad jazz boomin levyt jäivät “päälle”. Unelmoimme nostalgisesta ajasta, joka ei enää koskaan palaa. Kolmen suuren B:n konsertit palauttavat meidät hetkeksi katkeran suloiseen nuoruuteen.
Legendojen konsertteja markkinoitiin “THE 3 Bs: Barber, Bilk & Ball Abschiedstour” (jäähyväiskiertue), mutta tuskinpa näin tapahtuu. Kaikilla kolmella mestarilla pukkaa keikkaa tasaiseen tahtiin, kalentereissa on varauksia jo ensi vuoden loppuun saakka. Esimerkiksi Barberilla näyttää olevan tammikuussa Saksassa seitsemän esiintymistä.
Seurasin turneen kahta konserttia; 9.11 Dresdenin Kulttuuripalatsissa ja 10.11 Berliinin Tempodromessa. Molemmissa kuultiin sama ohjelma: The Big Chris Barber Band, Mr. Acker Bilk & His Paramount Jazzband ja Kenny Ball & His Jazz Men. Kukin bändi soitti noin 50 minuutin setin, Barberin ja Bilkin välillä puolen tunnin roudaustauko.
Täsmällinen saksalainen ei suo jazzissakaan “vapauksia”. Show alkaa minuutilleen ilmoitettuna ajankohtana. Jos näin ei tapahdu, alkaa yleisön taputus. Kulttuuripalatsin konsertti käynnistyi jopa minuutin etuajassa. Berliinissä jo kolmen minuutin viive aiheutti “kutsuablodit”.
Dresdenissä loppuunmyydyn konsertin esitteli asiantuntevasti neljäs legenda, “Dr. Jazz” Karlheinz Dreschel. Tällä viikolla 81 vuotta täyttävä Dreschel on ollut alusta lähtien Dresdenin Dixieland
Festivaalien kantavia voimia ja toiminut pääjuontajana kaikilla 41:llä festivaalilla.
Voi vain ihmetellä miten vetopasuunaa soittava Barber (81), jolla on takanaan yli 15 000 konserttia, jaksaa eläytyi edelleen täysillä. Kuultiin monipuolinen ohjelma mukana myös osuus kuusimiehisellä kokoonpanolla. Vuonna 1954 perustetun bandin tunnetuimman hitin Petite Fleur´in “Monty Sunshine´nä” toimi hienosti David Horniblow. Tällä kertaa ei kuultu kestohittiä Ice Cream, mutta Barber myi koko tauon ajan nimikirjoituksellaan signeerattuja levyjä.
Kolmikon nestorin, Bilkin (82) askel alkaa jo lyhentyä, mutta hänen klarinettinsa loistelias soundi on entisensä. Maestron Stranger On The Shore´n vibraattoa ei osaa kukaan jäljitellä. Paramount Jazzbandin trumpetisti Enrico Tomasso on vähäinen varreltaan, mutta puhaltaa todella isosti korkealta ja kovaa.
Miellyttävä yllätys oli myös trumpetisti Kenny Ballin (81) hyvä kunto. Hän on toipunut hyvin muutaman vuoden takaisesta vakavasta sairaudesta ja ansatsi on täydessä iskussa.
Tällä kertaa Ballin setti nousi saksalaisyleisön suosikiksi. Midnight In Moscow ja I Wanna Be Like You saivat seurakseen ylimääräisenä a´la Satchmo Wonderful World.
Martti Koljonen
