Olen käynyt Keski-Euroopan jazztapahtumissa säännöllisesti viimeiset 30 vuotta ja kun siihen määrättiin keväällä puolen vuoden pakollinen ”huoltotauko”, vieroitusoireet olivat melkoiset. Lentokiellon loputtua matkakalenterini alkoi täyttyä entiseen malliin. Marraskuun 26. vuorossa oli ”ensirakkauteni” Dutch Swing College Band (DSC), joka esiintyi Wyndham Duisburger Hofissa.
Jyhkeä Art Deco tyylinen hotelli on rakennettu 1920-luvulla vauraan teollisuuskaupungin keskustaan. Pääsaliin mahtuu 400 henkilöä ja kaikki istuinpaikat olivat loppuunmyyty. Yleisö muodostui pääasiassa vanhemmista jazzin ystävistä, jokunen nuorempikin joukkoon mahtui. Vuonna 1945 perustettu Hollannin jazzinstituutio on edelleen voimissaan ja esiintyy 10 – 15 keikan kuukausivauhdilla, kotimaan lisäksi muun muassa Saksassa ja Sveitsissä.
Duisburger Hofin konsertti alkoi perinteisesti tunnussävelellä: Way Down Yonder In New Orleans ja tunnelma nousi heti kattoon. Kaksi noin 50 minuutin settiä sisälsi bändin bravuureita ja perinteisiä joululauluja, joita oli sopivasti ripoteltu mukaan. Laulusolisti Marjorie Barnes oli erinomainen mauste illan ohjelmaan.
DSC:n eturivissä puhaltaa kokeneen leaderin Bob Kaperin (s. 1939) johdolla kolme parhaassa iässä olevaa huippumuusikkoa: Keesjan Hoogeboom (s. 1983), trumpetti ja laulu, David Lukács (s.1978), klarinetti, sopraano-, tenori- ja baritonisaksofoni sekä laulu ja Maurits Woudenberg (s. 1984) vetopasuuna. Kaper ja Lukács soittavat puupuhaltimilla bändille tunnusomaisen hienon soundin.
Bandin rytmiryhmästä jäi muutama vuosi sitten piano pois, mutta ”etukenossa” kevyesti svengaava komppi kulkee sujuvasti kontrabasisti Adrie Braatin (s. 1955), kitaristi, banjisti ja laulaja Frenk van Meeteren (s. 1952) ja rumpali Anton Burgerin (1957) tahdittamana. Neljällä bändin soittajalla on lisäksi ”suussa” jalo jazzlaulun taito, joka tuo vaihtelua ohjelmistoon.
New Yorkissa syntynyt ja nykyisin Hollannissa asuva Marjorie Barnes on maailmanluokan laulaja. Hän esiintyy säännöllisesti eri yhtyeiden solistina sekä omalla triollaan. Hänet on nähty Royal Albert Hallissa, Las Vegas Hiltonissa ja myös Suomessa Tampereen sinfoniaorkesterin solistina.
Syvä-äänistä, uhkeaa Marjorie Barnesia olisi kyllä kuunnellut Duisburger Hofin lavalla enemmänkin, hän esitti molempien settien lopussa muutaman tunnetun joululaulun ja pari omaa bravuuriaan.
En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miten DSC:n miehistö jaksaa ottaa esiintymisen aina tosissaan. Tuntuu, että ”juuri paikalla oleva yleisö on aivan erityinen, jolle täytyy antaa kaikkensa”. Tässä lienee sekoitus rautaista ammattitaitoa, työmoraalia ja esiintymisviettiä. Yleisön palaute ja mukanaolo ovat luonnollisesti kaikille tärkeää.
Jazz ja soittaminen ovat myös monille muusikoille elämäntapa. DSC:n perustaja Peter Schilperoort (1919-1990) yritti pärjätä ”siviilissä”. Hän jätti soittamisen vuonna 1955 ja siirtyi hyvin palkattuun insinöörin työhön lentokonevalmistaja Fokkerille. Varsin pian hän kuitenkin valitti ”etten voi olla ilman jazzia ja heti kun joku vain soittaa minulle niin… ”. Schilperoort palasi vuonna 1960 takaisin ja johti orkesteria vielä 30 vuotta kuolemaansa saakka.
Wyndham Duisburger Hof Hotel: 25.-26.11.2017 “A Happy Dixie Christmas”
Dutch Swing College Band: Keesjan Hoogeboom (tp, voc), Maurits Woudenberg (tb), Bob Kaper (leader, cl, as, voc), David Lukács (cl, ss, ts, bar), Frenk van Meeteren (g, bjo, voc), Adrie Braat (b) ja Anton Burger (dr) ja Marjorie Barnes (voc).
Järjestäjä: Jazz Live/Bernd Albani
