Siellä järjestetään erilaisia taiteeseen ja musiikkiin liittyviä tilaisuuksia, pidetään työpajoja ja näyttelyjä sekä erilaisia esityksiä, musiikkitapahtumia ja pienimuotoisia teatteriesityksiä. Käytössä on vuokraa vastaan myös pieniä studiotiloja.
Paikalliset harpistit ovat jo 1990-luvulta alkaen pitäneet sitä kokoontumispaikkana ja vuosittain he pitävät yhteisen “happeningin”. Olimme saaneet vihiä, että sellainen järjestetään sopivasti juuri festivaaliaikana keskiviikkona, mikä oli muutenkin välipäivä laukkaradan tapahtumista. Suuntasimme siis sinne heti alkuillasta. Sisäänpääsy tilaisuuteen oli 25 dollaria, johon sisältyi ruoka ja juomat. Paikalla oli iso “nippu” lähialueen parhaita harpisteja, jotka pitivät esitelmiä ja näytöksiä. Siellä oli myös mahdollista saada tietoa ja ohjausta huuliharpun “tuunauksesta” ja tietenkin kaiken päätteeksi soitettiin hurjat bluesjamit.
Jameissa esiintyi useita harpisteja vuorotellen, kuten Johnny Sansone, Bruce Sunpie Barnes, Benny Maygarden ja Thomas Walker. Kuuluisin tai nimekkäin heistä voisi sanoa olevan Johnny Sansone, joka näytti olevan samalla myös yhdistyksen vetäjä. Hän on kotoisin West Orangesta New Jerseystä, mutta on asunut New Orleansissa jo yli 20 vuotta. Soittoura alkoi oikeastaan alttosaksofonista, mutta Jimmy Reedin esitykset saivat hänet aloittamaan harmonikan soiton 13-vuotiaana. Nykyään se on hänen pääsoitin kitaran ohella. Tunnetuin hänen yhtyeistään on Jumpin’ Johnny & the Blues Party.
Iltaa myöten vauhti kiihtyi ja meno kävi villiksi, kun viimeisenä esiintyjänä lavalle tuli Johnny. Hänen voimallisen raa’at tulkinnat ja äänen käyttö sekä räväkkä huuliharpun puhallus oli maittavaa kuunneltavaa. Kaikki mukava ja hauska loppuu aikanaan ja päätimme Heavyn kanssa palata hotellille rivakasti kengänpohjia kuluttaen tyhjiä katuja pitkin lämpimänä keskiyön tuntina yhtä kokemusta rikkaampana.
{youtube}venQJnszeC8{/youtube}
