Toukokuussa 70 -vuotta täyttänyt Hollannin jazzinstituutio (DSCB) teki marraskuussa kuuden konsertin keikkamatkan Saksaan. Lounais-Saksassa sijaitseva 14 000 asukkaan Bitburgin kulttuuritalo Haus Beda oli vuorossa 11.11. Premium oluestaan tunnetussa pikkukaupungissa vaikuttaa aktiivinen jazzyhdistys Jazz-Initiative Eifel e.V, joka tuottaa seudulle laadukkaita jazztapahtumia.
Juhlavuoden kunniaksi DSCB on tehnyt hienon 28-sivuisen esitteen, tuottanut uuden CD:n ja harjoitellut viimeisen päälle kahden setin upean konserttiohjelman. Vaikka Haus Bedan noin 400 hengen konserttisali oli vain puolillaan, ei se latistanut ammattilaisten esiintymistä. Konsertti oli yksi DSCB:n parhaista, joita olen saanut kuulla tähän mennessä livenä yli kaksikymmentä.
Konsertti alkoi perinteisesti tunnarilla: Way Down Yonder In New Orleans ja tunnelma kohosi heti kattoon. Kahdessa noin 50 minuutin monipuolisessa setissä kaikki bandin jäsenet saivat tasapuolisesti soolotilaa. Neljällä soittajalla on lisäksi hallussa jazzlaulun jalo taito ja se maustaa sopivasti konsertin kulkua.
DSCB:n eturivissä puhaltaa kokeneen leaderin Bob Kaperin (s. 1939) johdolla kolme parhaassa iässä olevaa huippumuusikkoa: Keesjan Hoogeboom (s. 1983), trumpetti ja laulu, David Lukács (s.1978), klarinetti, sopraano-, tenori- ja baritonisaksofoni sekä laulu ja Maurits Woudenberg (s. 1984) vetopasuuna. Kaper ja Lukács soittavat puupuhaltimilla bändille tunnusomaisen hienon soundin.
Bandin rytmiryhmästä jäi muutama vuosi sitten piano pois, mutta ”etukenossa” kevyesti rullaava komppi kulkee sujuvasti kontrabasisti Adrie Braatin (s. 1955), kitaristi, banjisti ja laulaja Ton van Bergeijkin (s. 1953) ja rumpali Anton Burgerin (1957) tahdittamana.
Haus Bedan konsertin vauraan näköisessä yleisössä näytti olevan paljon myös alle viisikymppisiä dixien ystäviä. Eikä bandia päästetty ilman ylimääräisiä lavalta. Encoret alkoivat yhdellä takavuosien hitillä; Rossinin Wilhelm Tell ja jatkuivat sitten sikermällä; When The Saint… Doctor Jazz…Ice Cream jne… kunnes seisoen aplodeeraava yleisö pääsi kaipaamaansa nostalgiseen hurmokseen.
Dutch Swing College Bandin ainutlaatuinen taival Euroopan ja jopa koko maailman jazztaivaalla alkoi 5.5.1945 kun opiskelijoista koottu yhtye antoi ensikonserttinsa. Jazzin palo syttyi nuoriin ja jo seuraavana vuonna yhtye voitti Brysselissä kansainvälisissä jazzkilpailuissa useita palkintoja.
DSCB:n ensimmäinen johtaja oli pianisti ja valokuvaaja Frans Vink Jr, 1945-46. Muut perustajajäsenet olivat Peter Schilperoort, Henny Frohwein ja Tony Nüsser. Moni-instrumentalisti Peter Schilperoort oli johtajana 1946-1955 ja 1960-90 sekä pianisti Joop Schrier 1955-60.
Euroopassa elettiin 1960 -luvulla vahvaa tradjazz boomia. DSCB muuttui vuosikymmenen alussa ammattimaiseksi jazzorkesteriksi. Mukaan tuli monia uusia soittajia ja jazzmaailman valloittaminen alkoi tosissaan. Bandi teki pitkiä kiertueita ympäri maapalloa ja sai myös kaupallista menestystä. DSCB:n kultaiset vuosikymmenet olivat 1960- ja 1970 luku.
DSCB:n suosio taantui sittemmin ja yleisö väheni uhkaavasti 1980 -luvulla. Ilman kompromisseja jazzilla ja swingillä alkanut repertoaari hajosi ehkä liikaa kantrin, iskelmän ja popin puolelle. Myös Peter Schilperoortin liian pitkään jatkunut itsevaltainen johtamistapa lienee vaikuttanut yleisökatoon.
Schilperoortin kuoltua musiikilliseksi johtajaksi tuli vuonna 1990 briljantti Bob Kaper. Hän otti harhapoluille joutuneen instituution huomaansa ja alkoi rakentaa varovaisesti uutta ilmettä. Ja ihme tapahtui, DSCB nousi vähitellen uudelleen kuin Fenix -lintu tuhkasta ja voi tänä päivänä todella hyvin!
Keep Swingin´
Dixieturisti
