Robertsin meriitteihin kuuluvat muun muassa “Rising Star” ja “2009 Jazz Awards” palkinnot Englannissa. Royal Northern College of Music´ssa klassista musiikkia opiskeleva Roberts kiinnitettiin tammikuussa 2011 maineikkaan The Big Chris Barber Bandin miehistöön.
Otsikolle “Paremman väen festivaali” on kyllä katetta. Olen vieraillut Göteborgin festivaaleilla viitisentoista kertaa, enkä koskaan siellä ole törmännyt meillä hyvin yleisiin liveilmiöihin. Ruotsalainen yleisö arvostaa muusikoita eikä häiritse esiintyjiä.
Osasyynä “sivistyneeseen käyttäytymiseen” voi olla se, että festivaalit järjestetään pääosin jazzia omilla rahoillaan kuuntelemaan tulevan yleisön ehdoilla. Göteborgin yli kolmestakymmenestä trad jazz orkesterista ja perheenjäsenistä löytyy vielä talkoohenkeä. Ulkopuolinen tuki on minimaalista.
Jo 23. kertaa vietetyt jazzjuhlat sujuivat vanhalla rutiinilla. Pääasiassa klassisen jazzin varaan rakennettu ohjelmisto kantaa edelleen lahden takana. Seurasin kolmen päivän aikana 26.-28.8 kymmenkunta konserttia ja lähes kaikki esiintymispaikat olivat näissä täynnä.
Reilut kaksikymmentä orkesteria ja solistia soittivat seitsemällä esiintymislavalla. Ne sijoittuivat yleisöystävällisesti lyhyen kävelymatkan päähän toisistaan. Kolmen päivän festivaalipassi maksoi 85 euroa, päivä/konserttiliput 15 – 50 euron välillä.
Amy Robertsin ohella parasta antia tarjosi kaupungin “kotibändi” Second Line Jazz Band. Se oli myös göteborgilaisyleisön suursuosikki eikä syyttä. Pojat ovat parantaneet entisestään. Kohokohtia olivat mm. Niklas Carlssonin huikea Ory´s Creole Trombone ja koskettava My Curly Heated Baby. Bandin “First Line” osaa laulaa myös erinomaisesti.
Second Line Jazz Bandin Olof Skoog kunnostautui myös viime vuonna perustamallaan omalla kvartetilla. Varsinkin sen pianisti Matti Ollikaisen vauhdikkaat juoksutukset saivat yleisön haltioihinsa. Mieluusti istuin myös “jazz från the Big Easy” seurassa, jota esitti varmalla tyylillään Max Lagers New Orleans Stompers, myös kaupungin kotibändejä.
Kansainvälisistä vieraista jäi mieleen Scott Hamiltonin (USA) ja Jesper Thilon (DK) tyylikkäät tenorisaksofonit sekä Doc Houlind New Orleans Revival All Stars´in laulusolistina esiintyneen Topsy Chapmanin (USA) vahvat tulkinnat.
Festivaalin perinteisiin kuuluivat myös näyttävät katuparaatit perjantaina ja lauantaina Sweet Feet´n vetämänä sekä sunnuntain jazzjumalanpalvelus kauniissa Bethlehem -kirkossa. Siinä jazzillisesta osuudesta vastasi Mystos Hot Lips, jonka konkari Pider Åvall ja nuori trumpetisti Björn Ingelstam lauloivat hartaissa tunnelmissa kauniita gospeleita.
Keep Swingin´
Dixieturisti