New Orleans tunnetaan jazzin kehtona ja rhythm and bluesin varhaisena voimakeskuksena. Ranskalaiset siirtolaiset perustivat New Orleansin vuonna 1718 Ranskan omistamaan Louisianaan Mississippijoen suulle. Siitä kehittyi merkittävä kauppa- ja satamakaupunki.
Musiikki on ollut keskeisessä asemassa New Orleansin elämänmenossa. Ensimmäinen jazzäänite tehtiin vuonna 1917, kun valkoisten muusikoiden muodostama Original Dixieland Jass Band pääsi levylle.
Afroamerikkalaiset suuruudet, kuten King Oliver, Louis Armstrong, Freddie Keppard, Sidney Bechet, saivat odottaa seuraavaan vuosikymmeneen. Matti Laipion ohjelmassa kuullaan otteita haastatteluista, joissa trumpetistit Bunk Johnson ja Punch Miller sekä pianisti Jelly Roll Morton muistelevat jazzin vaiheita.
Pohjoisvaltioihin muuttaneet neworleansilaiset muusikot hallitsivat amerikkalaista jazzmusiikkia 1920-luvulla. Kolmikymmenluvun suuri pulakausi tappoi jazzin New Orleansissa, ja se koki renessanssin vasta 1940-luvulla, jolloin retrohenkisestä, vanhaa jäljittelevästä dixielandista tuli kaupungin turistivetonaula.
Toisen maailmansodan New Orleansin hallitsevaksi suuntaukseksi nousi rhythm and blues, jonka keskeinen vaikuttaja oli pianisti Professor Longhair. Suursuosioon New Orleansin rytmiblues nousi vuonna 1949 Fats Dominon ja tuottaja-sovittaja Dave Bartholomew’n myötä.
Äänittäjä Cosimo Matassa ja 1960-luvulla musiikilliseksi keskushahmoksi kohonnut Allen Toussaint kertovat Laipion ohjelmassa vaatimattomista studio-olosuhteista ja New Orleansin soundin muotoutumisesta. Kaupungin kulta-aika päättyi 1960-luvulla valkoisen rockin ja Memphisin soulin nousuun.
