Tällä hetkellä pyörät pyörivät kovaa vauhtia Orrenmaa Bandin tuoreessa projektissa, jossa on mukana todella kovan luokan kansainvälisiä nimiä. Uuden “Make My Day” -levyn kokoonpanon rumpalina toimii Billy Cobham, yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista rumputaitelijoista. Kuudella biisillä on mukana kunnioitettu Tower of Powerin puhallinsektio. Orrenmaan tutut luottomiehet, kosketinsoittaja Rob Dominis ja basisti Pekka Pohjola, kuuluvat myös rivistöön. Lisää mielenkiintoa (joskin surullisissa merkeissä) levylle tuo myös se, että se on hiljattain edesmenneen bassokenraali Pohjolan viimeinen levytys, jolla hän on täysimittaisesti mukana. Pekka Pohjolan poika, sielukas trumpetisti Verneri Pohjola esiintyy vierailevana solistina biisillä “Broken Wheel Ranch”. Lisäksi Timo Pratskin ja Pekka Tyni soittavat joitakin kosketinsoitinosuuksia.
Tiukkoja sovituksia, avointa improvisointia
Minulla oli kunnia saada Make My Dayn promootiokappale ennakkokuunteluun, ja voin vakuuttaa, että tämä plätty sisältää ehkä tiukinta Suomessa levytettyä fuusiomusiikkia. Voittamaton Tower of Power mahtavine puhallinsaundeineen on täydellinen työkalu Orrenmaan elämänmakuisten sovitusten toteuttamiseen, ja soittamisen riemu paistaa yhtä lailla bändin kotimaisten jäsenten otteista. Billy Cobhamin maata järisyttävä rumputyöskentely tuo mieleen Mahavishnu Orchestran “Inner Mounting Flamen” ja “Birds of Firen” kaltaiset pioneerityöt. Soolosävellyksessään “Helsinki Floating” Cobham esittää suorastaan uskomatonta virtuositeettia. Käsittääkseni rumpali ei tätä soolokappalettaan paljoakaan ennalta suunnitellut.
Tuppu Orrenmaalla on kitaristina, säveltäjänä ja sovittajana vahva identiteetti. Biisit kuten “Cape Fire” ja “Cowlick” tarttuvat kuulijaansa Jeff Beckin “Led Bootsin” ja Scott Hendersonin “Dolemiten” kaltaisten klassikkojen tapaan. Suurimman kunnianosoituksen Orrenmaalle kitaristina on lausunut Aamulehden Jussi Niemi, joka on vuonna 2000 julkaistussa arvostelussaan liittänyt Orrenmaan nimen Scott Hendersoniin, Allan Holdsworthiin ja John McLaughliniin, eli kolmeen maailman kovimpaan kitaristiin. Edellä mainitut ovat toki tärkeitä esikuvia, mutta Orrenmaa ei kopioi ketään. Miehen improvisoiduissa kitarasooloissa on voimaa, avointa heittäytymistä ja riskinottoa, jossa mitään ei säästellä.
Seuraavassa Orrenmaan tuoreet kommentit projektin tiimoilta.
Yhteistyö Billy Cobhamin ja Tower of Powerin kanssa
– Kuulin jo vuoden 1997 aikoihin Billy Cobhamin maininneen, että häntä kiinnostaisi joskus Suomessa vieraillessaan soittaa paikallisten muusikkojen kanssa. Bändilläni oli live-tallenne vuoden 1997 keikalta Seinäjoen Hotel Lakeudessa. Se oli toinen keikka, jolla Pekka Pohjola soitti bändissäni. Lähetin levyn Cobhamille, hän kai piti siitä ja kontaktimme alkoi. Joitakin vuosia myöhemmin Petri Nevalainen kysyi tavatessamme sattumalta, että mitä tuumaisin, jos Tower of Powerin puhaltajat tulisivat levylleni. Meinasin ensin lentää selälleni moisesta ideasta, mutta ajatus alkoi pikkuhiljaa kyteä. Vuonna 2002 lähetin TOP:n Emilio Castillolle koosteen, jossa oli kappaleita “Funky”- ja “Slam Jam” -levyiltäni sekä demoilta. Vastaus tuli aika pikaisesti TOP:n sihteeriltä – siinä sanottiin, että “Emilio says it’s a go!”. Aikataulut eivät tuolloin kuitenkaan natsanneet, ja ajattelin, että jos levyä ei tehdä nyt, niin ehkä sitten parempana ajankohtana tai ei sitten koskaan. En ottanut juuri paineita asiasta.
– Projekti sai uutta tulta alleen vuonna 2004, jolloin tapasin Keitele Jazzeilla Cobhamin ensimmäistä kertaa silmästä silmään. Kun esittelin itseni Cobhamille, hän sanoi miettineensä, missä olin ollut. Aloin kertoa, mikä meni pieleen aikatauluissa, mutta Cobham ei edes kuunnellut lausettani loppuun, vaan totesi ykskantaan, että se levy tehdään. Rumba lähti uudestaan liikkeelle saatuani näin vakuuttavan kommentin maestrolta.
Biisien syntyminen ja levytyssessiot
– Kappaleet tälle levylle ovat syntyneet pikkuhiljaa vuosien saatossa. Vanhin kappale “Cowlick” on jo jostain vuoden 1988 paikkeilta, jolloin sitä soitettiin silloisen T.O. Fusion -bändin kanssa. Muutin ainoastaan hiukan harmoniaa soolo-osuuteen. Muut biisit olen tehnyt 1990- ja 2000-luvuilla. Kolme biisiä – “Broken Wheel Ranch”, “Take 15” ja “Pondering Star” – tein viime vuonna erityisesti Make My Day -levyä ajatellen.
– Ylipäänsä teen kappaleeni intuitiolla ja vaistonvaraisesti yrittäen saada rakenteen toimimaan kokonaisuutena. Kukin kappale on yksilö, ja samalla pyrin siihen, että se pitää kuulijan mielenkiintoa yllä pitkänkin ajan jälkeen. Levyn pitäisi myös toimia kokonaisuutena, vaikka biisejä ei olekaan väännetty samasta sabluunasta.
– En halua tehdä pikasafkamuzakkia. Pyrin tekemään musiikkiani rehellisesti. En halua lähteä turhaan kikkailuun tekemällä niin vaikeata musiikkia, että kuuntelija kaivaa nenäänsä ja tuumaa, että “tämä on varmaan tosi hyvää musaa, mutta en ymmärrä tästä mitään”. Toisaalta puukorvat ovat luku erikseen: jos ei erota Ukko Nooaa Bachista, niin noukänduu. Olen mielestäni onnistunut musiikissani aika hyvin, koska ihmiset aina 18-vuotiaista jopa noin seitsemänkymppisiin ovat diganneet keikkojani Se on hienoa ja antaa tunteen, että en ole turhaan rimpuillut tätä sarkaani.
– Musiikkini luetaan fuusio- tai rockjazz-kategoriaan, mutta en ole ikinä ajatellut, että “ryhdynpä tässä nyt tekemään fuusiota”. Se, mitä teen, tulee minulta vaan luonnostaan.
– Koko syksyn 2007 tein demoja, sovituksia ja nuotinnuksia, jotka lähetin muusikoille. Studioon mentäessä kaikki olivat tehneet kotiläksynsä, ja kaikki meni aika lailla suunnitelmieni mukaisesti.
– Make My Day -levyn biisit äänitettiin kahdessa päivässä viime huhtikuussa Suomenlinnassa Seawolf Studiolla. Sessioissa olivat mukana Cobham, Pekka Pohjola, Rob Dominis ja minä, sekä lisäksi kolmella biisillä Pekka Tyni. Tower of Powerin osuus äänitettiin heinäkuussa Porissa Cotton Studiolla: kuusi tuntia ja kuusi biisiä. Elokuussa Dominis ja Timo Pratskin soittivat joitakin stemmoja ja meikäläinen pari kitarasooloa.
Mestaribasisti ja luottopakki
– Pekka Pohjola oli muusikkona erittäin tarkka eikä tehnyt ikinä kompromisseja. Biiseissäni on suhteellisen paljon harmonioita, ja Pohjola blokkasi mestarillisesti jokaisen soinnun harmonian, mikä on kuultavissa kaikilla kolmella levylläni.
– Joku kysyi kerran, onko Pohjolan kanssa vaikea soittaa. Vastasin, että hänen kanssaan on helppo soittaa, jos vaan hoitaa oman tonttinsa kunnialla. Voisin verrata vähän kömpelösti, että kun astuu avaruussukkulan kyytiin, niin varmasti lähtee, jos vaan pitää penkistä kiinni.
– Silmäpelin täytyy toimia lavalla, ja Pohjolan kanssa se toimi aina. Huhtikuun sessioiden jälkeen vedimme näytösluonteisen keikan Helsingissä. Viimeinen biisi soitettiin täysin jamipohjalta, ja jossain vaiheessa Pohjola kysyi, kuinka biisi loppuu. Vedin Pohjolaa hihasta ja sanoin, että keksin jonkun teeman ja näytän merkin lopetuksesta. Tuumasin ironisesti, että “sepäs olikin elämää suurempi teema”, johon Pohjola vastasi vain, että “sehän oli hyvä teema”.
– Rob Dominis blokkaa kaikki harmoniat suvereenisti sekä kompatessaan että soolo-osuuksissaan.
Lisäksi hänellä on hieno tyylitaju nyanssien ja saundien suhteen. Olemme tehneet yhteistyötä jo vuodesta 1997. Rob on aina luottopakki keikkatilanteissa, sitkeä ja peräänantamaton kaveri työssään.
Make My Day -levyn julkaisukeikka soitetaan Virgin Oil Co:ssa Helsingissä 5. maaliskuuta 2009 seuraavalla kokoonpanolla: Billy Cobham (rummut), Tuppu Orrenmaa (kitara), Rob Dominis (kosketinsoittimet), Timo Pratskin (kosketinsoittimet), Jukka Korpela (basso), Verneri Pohjola (trumpetti), Ilmari Pohjola (pasuuna), Marko Portin (baritonisaksofoni).
