Todisti Pitäjänmäen kirkkoherra Martti ”Mara” Pitkänen 31.8. jazzaavassa lähtömessussaan Jyrkinkallion kentällä Helsingissä. Musiikista vastasi Big Band Pyhimykset ja kvartetti Yön Kuningattaret kapellimestari Jouko Terävän johdolla. Mara vietti viimeistä työpäiväänsä 700 seurakuntalaisen kanssa, osa vieraista ei mahtunut sisälle juhlatelttaan.
Mara oli valinnut saarnansa musiikiksi kauniita gospeleita ja svengaavaa jazzia. Messu alkoi ja päättyi hienosti ikivihreään When the Saints Go Marching In. Lisäksi kuultiin mm. Nobody Knows, O Happy day, I´m Walking with the King ja Swing Low, Sweet Chariout. Mara toteutti vihdoin suurta unelmaansa ”saada laulaa Big Bandin säestyksellä”, ja komeasti lauloikin.
Pyhimykset ja Yön kuningattaret ovat Maran vuonna 2006 perustamia musiikkiyhteisöjä. Kaikki ”yön kuningattaret” ovat osaavia musiikin ammattilaisia, pääasiassa helsinkiläisiä kanttoreita. ”Pyhimykset” ovat puolestaan pappeja ja muita kirkon työntekijöitä. Mara on soittanut Pyhimyksissä kontrabassoa. – Musisointi on ollut hyvää vastapainoa, joskus hyvinkin raskaalle sanan julistukselle.
Gospelia ja jeesuksen markkinointia
Maran Gospel -innostus tulee 1960 -luvulta. – Suomessa kävi amerikkalaisia hengellisiä yhtyeitä kuten Four Runners ja Delta Rhythm Boys. He soittivat erilaista hengellistä musiikkia, jollaista Suomen kirkoissa ei oltu aiemmin kuultu, se sytytti.
Uskovaisessa kodissa kasvaneena Mara kävi kirkossa ja kuuli Nurmijärven kirkkoherran Kosti Kankaisen musiikkiryhmää, jossa oli erikoisuutena kitaran ja viulun lisäksi saha. – Isäni teki yhteistyötä hänen kanssaan. Siellä syttyi itsellekin soittamisen halu.
– Rippikoulun jälkeen ostin kitaran ja perustin ystävieni kanssa Muukalaiset -bändin. Siinä oli basso, banjo, kitara ja piano. Kiersimme neljä vuotta viikonloppuisin ympäri seurakuntia, taustalla oli myös vapaus ja palo elämää suuremmalle tehtävälle.
– Soitin Muukalaisissa kitaraa. Kun se hajosi, niin basso jäi minulle, koska se oli ostettu rahoillani. Olen soittanut sitä enimmäkseen. Aina on löytynyt kitaraa soittava pappi, mutta harvemmin kontrabassoon nojaavia, Mara veistää. Hän pitää myös perinteisestä jazzista, svengi ja melodia ovat tärkeitä. Maran suosikkeja ovat Count Basie, Louis Armstrong, Aretha Franklin sekä Eagles.
Pitkäsen Maralla on ollut kysyntää aina joulun alla. – Kiersimme seurakunnan bändin kanssa firmoissa, kapakoissa, pankeissa, postissa ja vanhainkodeissa luomassa joulumieltä. Keikkoja kertyi joulun alusviikkoina viitisenkymmentä. Kyllä sitä itsekin herkistyi, kun pubissa äijä lauloi tippa linssissä Enkeli taivaan.
Maran mielessä heräsi ajatus, miksei seurakunnalla voisi olla pysyvästi oma bändi. – Joulun aikaan Jeesuksella on hyvät markkinat. Ovet avataan mielellään, eikä joululauluja pidetä tuputtamisena, Mara perustelee.
– Jaoimme Kauneimmat joululaulut -vihkosia ja väki sai toivoa, mitä lauletaan. Palaute oli sellaista, että sitä jaksoi tehdä. Paikallisen korttelikapakan Vossikan väki sanoi, että nyt on joulu tullut, kun saavuimme sinne keikalle. Teimme käyttömusiikkia, emme taidetta.
Miten sinusta tuli pappi?
– Asuimme Helsingissä Liisankadulla. Toisella puolella katua oli ortodoksinen seurakunta ja toisella puolella Monosen ruumisarkkuliike. En olisi lapsena arvannut, että joskus tulisin ammatikseni seisomaan arkun takana.
– Tulin rippikoululeirillä uskoon ja siitä se sitten lähti pienen koukun kautta. Ajattelin, että jos jumala haluaa minut papiksi, niin rukoilen ahkerasti ja silmäilen vähän yliopiston pääsykoekirjojen sisällysluetteloita. Mutta enpä päässytkään heti.
Mara kävi sitten armeijan. Seuraavassa haussa hän ei uskaltanut jättää yhden kortin varaan. Hän pani paperit kadettikouluun, teologiseen tiedekuntaan ja opettajakorkeakouluun. – Kävin sitten kaikki testit ja tentit. Rukoilin, että jumala avaa yhden oven ja panee kaksi kiinni, niin tiedän, että menen varmasti hänen johdatuksessaan.
– Kun paperit tulivat takaisin, niin vastaus oli, että kaikki kolme ovea ovat auki. Jouduin tekemään ratkaisuni itse. Siinä papin hommassa sain johtaa niin kuin armeijassa ja opettaa niin kuin koulussa tehdessäni rippikoulutyötä.
-Sain myös tehdä täydellä palkalla gospel -musiikkia ja julistaa sanaa. Eli tämä papin työ oli tavallaan kooste niistä kahdesta muusta.
– Tämän homman kautta opin, etten voi siirtää elämäni ratkaisuja kenellekään ulkopuoliselle. Minun itseni on kannettava vastuu omasta elämästäni. Se oli tärkeä oppi, Mara uskoo.
Ennakkoluulotonta sanan julistusta
Martti Pitkänen oli Pitäjänmäen seurakunnan palveluksessa vuodesta 1983 ja toimi kirkkoherrana vuodesta 1988. Hän oli myös Huopalahden rovastikunnan lääninrovasti. Mara on ollut seurakuntalaisten keskuudessa erittäin pidetty paimen, joka on kaitsenut laumaansa ennakkoluulottomasti itseään säästämättä paitsi kirkossa myös kapakassa.
– Olut-pubin kynnys on matalampi kuin kirkon kynnys, Mara arvelee. Hän oli seurakunnan muiden pappien kanssa säännöllisesti tavattavissa paikallisessa kyläkapakassa. Papit otettiin ilolla vastaan pubi-kansan parissa.
– Kaikille ei tule mieleenkään lähteä kirkolle sanan kuuloon, mutta ravintolassa on helpompi tulla juttelemaan papin pöytään. Juttutuokiot johtavat usein syvällisempiinkin pohdiskeluihin. Voimme ehdottaa uusia tapaamisia tai ohjata muualta saamaan apua. Pääasia on, että ihminen tulee kuulluksi, Mara tähdentää.
Paljasjalkaisena Helsingin Krunikan kundina hänellä on myös Stadin slangi hallussaan. Tarvittaessa saarnat sujuivat aidolla alkukielellä, kuten Stadin Slangi ry:n 10 -vuotistapahtumassa joitakin vuosia sitten, “Iltis Kaltsin Tsyrkassa”.
Voiko seurakunnan tiloissa tanssia? Maran ja monien Pitäjänmäen seurakuntalaisten mielestä voi. Täysi seurakuntasalillinen pitskulaisia tanssi viime talvena Yhteisvastuun hyväksi.
Tapahtuman nimeksi oli annettu ”Martin viimeinen tango Pitskussa”. Iloinen tilaisuus päättyi Maran pitämään iltahartauteen.
Pitkäsen Mara on tyytyväinen elämän polkuunsa. – Olen saanut tehdä sitä työtä, jota sydämestäni arvostan. Hän on yrittänyt tehdä kaikki virantoimitukset siten, että ne olisivat jääneet kullekin mieleen ainutkertaisena tapahtumana.
Mara ei ole myöskään tosikko: ”Kirkollahan on maailman paras tuote, Jeesus Kristus, mutta se ei vaan osaa aina myydä sitä hyvin…” hän hyrähtää.
Keep Swingin´ Mara myös eläkkeellä!
