Karri Luhtala Trion keikkapaikkana lauantaina on Turussa Monk-klubi. Luvassa on pääasiassa Luhtalan säveltämää jazzia, jossa on vaikutteita pohjoismaalaisesta jazzista ja elektronisesta musiikista, unohtamatta kuitenkaan amerikkalaista jazzperinnettä.
28-vuotias Luhtala oli nuoruuden musiikkiopistovuosien ja Metropoliassa (ent. Stadia) opiskelun jälkeen vuoden Erasmus-opiskelijavaihdossa Belgiassa, Gentin kuninkaallisessa konservatoriossa. Siitä vuodesta alkoikin matka ympäri Eurooppaa.
– Seikkailunhalua oli mukana, mutta Belgian vaihtovuosi loi kiinnostusta etsiä uusia musiikillisia kokemuksia eripuolilta Eurooppaa. Minulla oli siihen aikaan pakettiauto ja palattuani Belgiasta mietin, että lähden vähän kiertelemään Euroopan maita ja tutkimaan miten ihmiset soittavat jazzia eripaikoissa, Luhtala muistelee.
Seikkailija päätyi Italiaan. Kun italian kielen taitoa ei ollut, alku oli tietysti hieman hankalaa. Onneksi kaikki ei ollut kuitenkaan puhutusta kielitaidosta kiinni.
– Olen aina opiskellut pääasiassa jazzia ja se on ollut minun kieleni. Muistan, kuinka tullessani Roomaan soitin jameissa ja bändi ei puhunut paljon englantia. Pystyimme kuitenkin kommunikoimaan soittaessamme jazzstandardeja ja ilta oli oikein hauska. Jazz on kansainvälinen kieli, samoja jazzstandardeja soitetaan ympäri maailmaa, kertoo pianisti Luhtala Italian vaiheidensa alkutaipaleesta.
Rakkaussuhde pianoon
Piano oli 7-vuotiaan Luhtalan aloitussoitin Hyvinkään musiikkiopistossa. Nuoruudessaan hän kokeili soittimista myös kitaraa ja rumpuja, rockbändivaiheessa yläasteella. Pop-jazz -leirille valikoitui soittimeksi piano vanhempien ehdotuksesta.
Hän ei ole katunut valintaansa.
– En ole kyllästynyt soittimeeni. Olen pyrkinyt muutenkin soittamaan vain sellaista musiikkia, mistä pidän, mitä on hauska tehdä, siinä säilyy mielenkiinto ja tekemisen hauskuus. Se on todella tärkeää. Pitää keskittyä kiinnostaviin juttuihin.
Esikuvinaan hän mainitsee mm. Bill Evansin, Herbie Hancockin, Keith Jarrettin ja Wynton Kellyn.
Rooman opiskeluvuosien aikana miehelle on kertynyt myös työkokemusta musiikinopettajana, sekä freelance-muusikkona eri kokoonpanoissa teatterissa ja televisiossa. Hän on järjestänyt jazzfestivaalinkin pariin otteeseen. Taloustilanne koko Euroopassa vaikuttaa myös alaan.
– Tilanne Italiassa tällä hetkellä ei ole kovin hyvä ja se on muuttunut kriisin myötä. Keikkapaikat hyväksikäyttävät “kriisiä” ja yrittävät siten saada muusikoita työskentelemään vielä halvemmalla, Luhtala pohtii.
– Keikkapaikat yrittävät aina huijata soittajia ja sitä pitää oppia vain lukemaan henkilöitä ja kehittää neuvottelutaitoja.
– Tyypilliseen latinakulttuuriin kuuluu myös, jos kun joku soittaja pyytää keikalle, niin hyviin tapoihin sekä yhteistyöjatkoon voi vaikuttaa pyytämällä kyseistä soittajaa taas vastaavasti itse järjestämälleen keikalle. Se on ihan toimiva ja luonteva systeemi, hän valottaa italialaisia toimintatapoja.
On mentävä kauas, jotta näkee lähelle
Vuodet ulkomailla ovat opettaneet arvostamaan eri asioita. Luhtala näkee eroja Suomen ja Italian välillä.
– Roomassa on melkein kaikilla jazzklubeilla flyygeli, mikä on pianistin kannalta todella tärkeää. Kaupungissa on myös paljon jameja, jotka ovat luonteva osa jazzkulttuuria. Jameissa tapaa aina paljon uusia soittajia ja kuulee paljon erilaisia muusikoita. Italiassa on organisointi on aina vähän ongelmana ja aina on tiettyä kaaosta, Suomessa kyllä kuunnellaan keskittyneemmin konsertteja. Maassa maan tavalla.
Muusikon elämä ei ole ollut pelkkää seikkailua. Omia asenteitaankin on joutunut muuttamaan.
– Roomassa sain elämän pikkuhiljaa järjestykseen tekemällä jonkun yhden jutun, se synnyttää aina jotain uutta. Päätettyäni aloittaa opiskelut ja elämän Italiassa, kaikki oli aloitettava alusta. Oli unohdettava pohjoismaalainen lähestymistapa tehdä asioita. Italiassa on erilainen tapa toimia ja järjestellä asioita, joka toimii myös omalla tavallaan ihan hyvin. Tietynlainen kaaos, etenkin Roomassa on aina läsnä, naurahtaa Luhtala.
“Ikuisen kaupungin” hyväksi asiaksi Luhtala mainitsee ilmaston, mikä on talvellakin aurinkoinen.
– Se antaa hyvää energiaa, tämä Suomen mustaan marraskuuhun saapuva muusikko toteaa.
Kaupungilla on toki muitakin hyviä puolia. Kaunis ja historiallinen kaupunki, jossa on hieno ruokakulttuuri ja paljon jazzmuusikoita. Tarvitseeko sitä ihminen elämässään muuta?
Ajatukset tulevassa
Päämääränä Karri Luhtalalla on laajentaa työkenttää, eli soittaa enemmän ulkomailla.
– Ei pidä jäädä vain yhteen paikkaan. Olen soittanut Rooman kaikilla jazzklubeilla sekä jazzfestivaaleilla Italiassa ja Suomessa. Ensi keväänä on viikon kiertue Belgiassa ja keikkoja Italiassa. Tämänkertaisen lyhyen Suomen visiitin jälkeen miestä nähdään ja kuullaan seuraavan kerran Suomessa keväällä.
Jazzpianistin haaveena olisi saada näkyvyyttä ja mahdollisia sponsoreita tai apurahaa Suomesta. Hän kokee olevansa eräänlainen Suomen lähettiläs, koska soittaa suomalaista musiikkia. Juuret ovat tärkeä asia hänelle.
Karri Luhtala Trion osalta materiaali levylle on valmista.
– Levynteko mielessä, sillä totta kai levyllä saisi paremmin myytyä keikkoja, hän summaa.
Karri Luhtala Trio
la 26.11. klo 21:30 MONK, Turku
Karri Luhtala p, Juho Kivivuori b, John B. Arnold d
