Lisämausteita hän on omaksunut kuuntelemalla tarkkaan myös Lester Youngia, Dexter Gordonia, Sonny Rollinsia ja John Coltranea. Kaikki lähti kuitenkin Charlie Parkerista. Yhteensattuma on, että Clark syntyi samana päivänä ja samassa kuussa kuin tenoristi Coleman Hawkinsin mestaritulkinta kappaleesta “Body and soul”. Vaasan palosaarelainen syntyi tosin kahta vuotta myöhemmin, 1941.
Jakobssonin perhe piti kukkakauppaa ja kahvilaa, jonka levyautomaatissa soi usein Benny Goodmanin musiikki. Se oli kipinänä silloin 12-vuotiaalle Clarkille, ja hän meni kaupungin musiikkiliikkeeseen ostamaan klarinettia. Sellaista ei ollut silloin varastossa, mutta liikkeen myyjä Lars “Enco” Enqvist – itsekin saksofonisti – myi pojalle käytetyn alton ja antoi kaupan päälle vielä kaksi EP-levyä. Niissä soitti Charlie Parker, ja nuorukainen unohti nopeasti haaveensa klarinetistina. Improvisointivihjeitä Clark sai varttuneemmalta musikantilta, tenoristi Harry Tuomelta, mikä suuntasi kiinnostuksen puolestaan tenorisaksofoniin. Clark oli silloin 15, ja paria vuotta myöhemmin hän pääsi jo tanssisoitoille. Sehän sopikin, koska ajan edistyksellinen nuorisomusiikki oli jazzpainotteista, ja kauppakoululainen sai näin taskurahaakin.
Clark Jakobsson oli työelämässään auto-alalla, viimeksi korjaamopäällikkönä ja jatkaa nyt eläkkeellä sellaisen musiikin soittamista, josta hän pitää. Vuosikymmenten mittaan tulivat tutuiksi kiertely eri tanssiyhtyeiden mukana ja mieluisat pianisti Christian Bäckin jazzia soittavat kvintetti ja sekstetti. Hän oli tasokkain solisti 1960-luvulla Vaasan Studio-orkesterissa, PF- (pedagogiska fakulteten) ja myöhemmin Vaasa Big Bandissa. Nyt hän on 1. altistina Kauhavan ja Korsholman isoissa orkestereissa. Clark yhtyeineen tekee mielellää teemakonsertteja. Mm. Porin juhlilla1980 hänen kvintettinsä soitti Charlie Parkeria ja löydettyään sitten sopivan trumpetistin, Rickard Slotten, hän on viimeksi tehnyt Clifford Brownin musiikkiin liittyviä projekteja.
Launtaisessa konsertissaan Vaaasan Doo-Bop-klubilla kerhon kunniajäsen Jakobssonilla oli mukana kvartetissaan kitaristi Mathias Sandberg, kontrabasisti Marcus Söderström ja rumpali Stefan Brokvist, Clarkin koulimaa nuoremman polven valiokaartia. Hänen kumarruksensa cool-suuntauksen tenorisaksofonisteille kuultiin Getzin tunnetuksi tekemässä kappaleessa “El Cajon”. Nimen espanjalaisessa ääntämyksessä voi kuulla nimen Al Cohn.
