Levy-yhtiöillä on edessään karu tulevaisuus. Levyjen myynti laskee jatkuvasti eikä digitaalinen kauppa pysty korvaamaan fyysisessä muodossa olevien äänitteiden alamäen aiheuttamaa tulojen menetystä. Näin ennustaa maailman johtaviin jazzmerkkeihin kuuluvan saksalaisen ACT:in perustaja Siegfried ”Siggi” Loch.
Helsingissä järjestettyyn European Jazz Meetingiin osallistunut Loch perusti ACT:in 1992. Tuolloin hänellä oli takanaan vankka kokemus musiikkiteollisuudessa, sillä hän aloitti jo 1960 silloisen Länsi-Saksan EMI:n eli Electrolan myyntimiehenä, josta ura jatkui useissa monikansallisissa yhtiöissä. Hänen viimeinen pestinsä suuryhtiössä oli WEA:n eli Warner Musicin Euroopan toimintojen johdossa 1980-luvun lopussa.
Musiikista Siggi innostui todenteolla 50-luvulla, jolloin hän kävi Sidney Bechet’in konsertissa Hannoverissa. Se sytytti jazzkipinän ja hänestä tuli rumpali dixieland-yhtyeeseen. Osaamisen rajat tulivat kuitenkin pian vastaan ja hän jätti soittamisen itseään paremmille.
Doldingerilla tuottajaksi
Tuottajana hänen jazzuransa alkoi 60-luvun alussa. Tuolloin hän ylipuhui työnantajansa Philipsin suostumaan saksofonisti Klaus Doldingerin kanssa tehtävälle bossa novaa-singlelle. Se onnistui siksi hyvin, että Doldinger teki heti sen jälkeen LP:n, joka julkaistiin monissa maissa Saksan ulkopuolellakin. Doldingeria Siggi myös levytti muissakin yhtiöissä, joissa hän työskenteli.
Itsekin muistan hyvin hoitaessani Scandia-Musiikissa WEA-edustuksia kuinka Siggi jaksoi 70-luvulla kaikissa kansainvälisissä WEA-kokouksissa pitää jatkuvasti ääntä Doldingerin levyistä ja vei kerran kuuntelemaankin hänen Passport-yhtyettään Münchenin nyttemmin jo edesmenneeseen Domicile-klubiin.
– Vaikka tietysti rakastin jazzia, olin minä tietysti realisti. Tottakai tiesin, että levymyynnin rahavirrat pyörivät enimmäkseen rockissa ja popissa.
WEA:n Siggi sanoo jättäneensä 1988 paljolti siksi, että yhtymän kansainvälisiä toimintoja johtanut Nesuhi Ertegun pakotettiin eroamaan tehtävästään vuotta aiemmin.
– Nesuhi oli minulle tärkeä henkilö. Todella hieno mies. Vahinko, ettei hän koskaan ehtinyt kirjoittamaan muistelmiaan.
Yhtiö oltava omissa käsissä
Toimittuaan muutaman vuoden musiikkikustantajana Loch perusti ACT:in 1992.
-Lähtökohtanani oli, että haluan yhtiön, jonka voin itse hoitaa ja että pystyn rahoittamaan sen omilla rahoillani, jotta se myös säilyy omissa käsissäni, Siggi kuvaa.
– Alusta lähtien päätin, että en halua miksikään musiikiltaan ahdasrajaiseksi jazzyhtiöksi, vaan haluan rikkoa musiikillisia raja-aitoja. Minusta tämä ajatuus on myös aika hyvin toteutunut.
ACT:in ensimmäinen levy oli varsin kunnianhimoinen, sillä se yhdisteli big band-musiikkia ja flamencoa. Mukana tällä Jazzpana-albumilla oli Vince Mendozan johtama WDR Big Band sekä mm. Michael Brecker, Al Di Meola ja Peter Erskine sekä flamencoyhtye Los Jovenes Flamencos.
Vastaanotto oli lämmin, sillä levy sai mm. kaksi Grammy-mainintaa ja Saksan vuosittain jaettavan jazzpalkinnon.
Vuosi 1992 oli myös maailman levyteollisuuden käännevuosi. Tuolloin levyjen myynti näet saavutti kaikkien aikojen huippulukeman, josta sitten on tultu jatkuvasti alaspäin.
Nils Landgren myynyt parhaiten
Yhtiön eniten levyttänyt artisti on ruotsalainen pasunisti Nils Landgren.
– Kuulin häntä konsertissa 1994. Hän teki todella viin vahvan vaikutuksen. että päätin välittömästi pyytää hänet yhtiööni. Tosin sitä ennen en voinut kuvitellakaan, että ryhtyisin levyttämään funky-pasunistia. Näin siinä on kuitenkin on käynyt ja olemme tehneet yhteistyötä jo 20 vuotta.
Landgren on ollut myös ACT:in kaupallisesti menestyksekkäin artisti. Hänen levyjään on yleensä myyty 30 000 kappaleen verran, eniten hänen ABBA-levynsä 50 000. Nyt on kuitenkin on alkanut tökkiä.
Firmasta on lähetetty tuoreet Landgrenin viime vuonna julkaistun Eternal Beauty-albumin tuoreimmat myyntilukemat Siggin älypuhelimeen.
– Katsotaan, cd:itä myyty vajaat 15 000, vinyylejä 1300, latauksia vajaat 1600. Striimauksia on ollut noin 28 000, joista tuloja ruhtinaalliset 108 euroa. Ei oikein hyvältä näytä.
Artisteissa monia kansallisuuksia
ACT:in tallissa Landgrenin lisäksi on monia muitakin skandinaavisia artisteja, mm. ruotsalaiset Ulf Wakenius, Lars Danielsson, Viktoria Tolstoy ja Rigmor Gustafsson. Yksi oli myös e.s.t. eli pianisti Esbjörn Svenssonin trio, jonka tarina päättyi Esbjörnin traagiseen poismenoon sukellusonnettomuudessa.
– Se oli todella raskas isku. Me teimme hyvää työtä yhdessä.
Yhtiön taitelijakaartissa on ollut monia kansallisuuksia. Saksalaisten lisäksi on mm. vietnamilaislähtöinen kitaristi Nguyen Le, puolalainen pianisti Leszek Mozdzer ja USA:ssa syntynyt tamilitaustainen pianisti Vijay Iyer.
Iiro veti oikeasta narusta
Suomalaisia edustavat Iiro Rantala, Verneri Pohjola ja tuoreimpana tapauksena Jukka Perko.
Iiro Rantalan tulosta ACT:iin Siggi kertoo:
– Iiro otti minuun yhteyttä ja kertoi haluavansa tulla tapaamaan, koska hänen mielestään ACT on paras levy-yhtiö Euroopassa. En tuollaisen puheen jälkeen voinut kieltäytyäkään tapaamasta. Varmistuttuaan, että minulla on piano Iiro tuli käymään ja esitti tuolloin mm. Esbjörn Svenssonin muistolle omistetun kappaleen. Minua se liikutti todella syvästi. Ehdotin siitä paikasta, että tekisimme albumin poistuneiden kunniaksi. Lost Heroes’in idea syntyi siinä.
Siggi kehuu Iiroa vuolaasti pitäen häntä yhtenä fiksuimmista tyypeistä, joita hän tuntee.
– Muusikkona on hän yksi parhaista, todellinen maailmanluokan soittaja.
Jukka Perkon levy tammikuussa
Perkoa taas Siggi sanoo kuulleensa ensimmäistä kertaa 90-luvulla. Silloin hän oli Siggin muistikuvan kiinnitettynä Blue Notelle.
– Sitten yhteytemme katkesi pitkäksi aikaa. Kuulin häntä sitten viime vuonna Ruotsissa. Hän vakuutti jälleen ja ehdotin, että jospa nyt olisi aika tehdä yhteistyötä.
Saksalais-ruotsalaisen yhtyeen kanssa tehtyä levyä viimeisteltiin vielä viime viikolla Helsingissä. Levyn julkistuskonsertti on 10. joulukuuta Berliinissä, vaikkakin levy julkaistaan varsinaisesti vasta tammikuussa.
Siggi korostaa myös kiertueiden merkitystä artistien tunnettuuden levittämisessä.
– Levy-yhtiö ei voi paljoakaan tehdä, jos artisti ei liiku. Jos esimerkiksi Iiron levyä halutaan myydä kymmenen tuhatta, ei siitä Suomen osuus ole kuin ehkä tuhat. Loppu on tultava muualta. Siksi pidän tärkeänä, että artistimme ovat hyvin näkyvissä muuallakin kuin kotimaassaan.
Kuluneiden 22 vuden aikana ACT on julkaissut nelisensataa levyä. Nykyisellä yli 70 artistin taitelijakaartilla uusia julkaisuja on vuosittain 20-25.
Entä tulevaisuus? Kauanko jatkat Siggi?
– I bop ’till I drop.
