– Oma jazzkiinnostukseni lähti minua kuusi vuotta vanhemman veljeni harrastuksesta. Hän soitti viulua ja myös sitten kontrabassoa opiskelijabändissä, jossa soitti mm. Heikki Sarmanto, joka oli veljeni rinnakkaisluokalla Norssissa. Pikkuserkkuni Esa Helasvuo johdatti minua myös jazziin, kertoo kulttuurivaikuttaja Aarno Cronvall.
Hauska tapahtuma oli Ostrobotnialla eli Bottalla. Olli Hämeen yhtye soitti yo-tansseissa ja meillä ehkä n. 12-vuotiailla koulupojilla oli trio, jossa Esa Helasvuo soitti pianoa, minä sellon kieliä löysentämällä ja siten madaltamalla ns. bassoa ja Heikin veli Pekka Sarmanto perheensä kattiloilla rumpuja. Meidän triomme oli pyydetty soittamaan Bottallle Olli Hämeen yhtyeen väliajalle. Keikkoja piti olla sinä iltana kaksi, mutta Pekan äiti soitti Bottalle ja sanoi, että Pekan pitää tulla heti kotiin syömään, joten ehdimme soittaa vain ensimmäisen keikan. Suosio oli muuten valtava! Esa oli jo silloin upea pianisti ja Pekasta tuli sittemmin huippubasisti.
Jazzkiinnostukseni kasvoi ja Oscar Petersonista tuli minulle tärkeä muusikko, joka edelleen on suosikkipianistini. Olen aina ollut melodisen jazzin rakastaja. Lempikokoonpanoni on pianotrio ja kuuntelen mielelläni musiikkia, jota voi vähän sormilla napsutella ja josta löytyy melodiaa. Jazzstandardit ovat minulle läheisiä. En tietenkään väheksy puhallininstrumentteja tai kitaraa, mutta on vain niin, että piano, basso ja rummut ovat minun juttuni. Ja tietysti myös nais- ja mies- laulajat.
Työskentelin pitkään Yleisradiossa TV-1:ssa ja ohjasin myös muutamia jazzohjelmia. Jukka Linkola- Tentet oli upea, Seppo Hovin pianismi ja swingbändi, jossa soittivat Sepon lisäksi Antti Sarpila, Pekka Toivanen, Pekka Sarmanto ja Jartsa Karvonen, eli Helsingin Suomalaisen Klubin Jazzyhtye ovat vieneet mukanaan, samoin kuin klubimme jäsen pianisti Veikko Hakkarainen yhtyeensä kanssa.
Juonsin lähes 20-vuotta Antti Sarpilan johtaman Opera Big Bandin konsertteja. Kansallisoopperan lyömäsoittajan Raimo ¨Niksu¨ Nikulaisen aloitteesta syntyi Big Band, jossa oopperaorkesterin muusikoiden lisäksi oli jäseniä mm. UMO:sta. Niksu oli myös upea jazzrumpali. Hienoja konsertteja oopperassa kaksi kertaa vuodessa, mutta sitten oopperan johto katsoi suuressa viisaudessaan lopettaa tämän toiminnan. Yleisö ja me esiintyjät olimme ihmeissämme! Neljä vuotta Saariselän Kaamosjazzin taiteellisena johtajana antoi minulle myös kuvan hiihtokansan jazzmausta. Ei modernia, vaan melodiaa, evergreeniä, standardeja. Siinä se juju!
Moderni jazz ei koskaan vienyt minua mukanaan. En löytänyt ylipitkistä omista sävellyksistä enää mahdollisuutta napsutteluun tai hyräilyihin. Tämä ei ole kritiikkiä, vaan vapaata valintaa. Sibelius-Akatemian jazzosasto ja tietysti Oulunkylän Jazz/Pop -Opisto ovat tuottaneet erinomaisia muusikoita Suomeen ja taso on kansainvälisestikin korkea. Sibelius-Akatemian jazzosaston laulajatarkasvatit, mm. Riikka Keränen ja Selma Savolainen ovat erinomaisia, kuten myös Johanna Iivanainen ja Emma Salokoski.
Ilahduttavaa on ollut seurata joidenkin klassisen musiikin taiteilijoiden kiinnostusta esittää myös jazzia. Upeat laulajattaret mm. Helena Juntunen, Marjukka Tepponen ja Johanna Rusanen osaavat jazzin ja kevyemmän musiikin äänenmuodostuksen ja swengin ja monet mieslaulajat, kuten Kevin Greenlaw ja Ville Rusanen myös. Olavi Virta, Eino Grön ja Mikael Konttinen ja Pepe Willberg ovat myös suosikkejani. Edellä joitakin nimiä, mutta muitakin löytyy.
YLEssa ollessani vastasin myös ensimmäisen EBU Jazz Nightin tuottamisesta ja toteutimme ensimmäisen suoran jazzillan Suomessa, Ruotsissa ja Unkarissa saman illan aikana. Useat muut EBU -maat lähettivät sen myös omilla kanavillaan.
Kun olen kuunnellut klassisen musiikin taitajia jazzin parissa, ei aina ole ollut hurraamista. Kiri Te Kanawa, Yehudi Menuhin ovat taitavia, mutta jazzin syke puuttui. André Previn oli hieno kapellimestari ja myös loistava jazzpianisti. Jazzia ei voi soittaa hyvin, ellei sydän syki tälle musiikille. Lohduttomia esimerkkejä löytyy.
Onneksi jazz on ollut klassisellakin puolella jo vuosia salonkikelpoista musiikkia. Olen sitä mieltä, että ne klasaripuolen laulajat ja muusikot, jotka ovat menneet yli genrerajojen, ovat saaneet upean pohjan kaikelle musisoinnille. Monet tapaamani kapellimestarit sanovat, että he heti näkevät ja kuulevat, ketkä muusikoista tai laulajista ovat soittaneet tai laulaneet muutakin kuin klassista.
Motto: Jazzin kanssa elämä on kivempaa!
TEKSTI: Lyhennelmä Aarno Cronvallin pitämästä esitelmästä Musiikki ei tunne rajoja-vai tunteeko? Suomen PerinneJazz ry:n jazzillassa 5.2.2024 ravintola Nyyrikissä
