Kirpeän pakkassään keskeltä moni paraislainen on jo ennen meitä ehtinyt lounaalle Jazz Café Axoon. Paikan isäntä Petri ”Pete” Haapasalo huolehtii asiakasvirrasta vaimonsa Essi Luttisen vierellä. Tarjolla on maukas ja täyttävä lounas keittoineen ja uuniperunoineen.
Taitelijapari muutti Paraisille kuutisen vuotta sitten. Luttinen tunnetaan erityisesti oopperasaralla ansioituneena mezzosopraanona, jonka ura on kulkenut eri oopperatalojen lavoilla ulkomaita myöten. Haapasalo on pitkän linjan kevyen musiikin ammattilainen, joka on työskennellyt ravintola-, teatteri ja jazzmuusikkona erityyppisissä kokoonpanoissa. Haapasalo myös säveltää ja tuottaa omia musiikkiprojekteja. Mutta miten musiikin ammattilaiset päätyivät kahvilan omistajiksi?
Yhteinen olohuone tarvittiin Paraisille
– En pääse pakoon sitä tosiasiaa, että 30 vuotta musaa tehneenä ja leivän moninaisilta eri alueilta saaneena on sydämeni kuitenkin aina jazzklubimeiningille sykkinyt. Kun saimme kuulla, että tällä paikalla meitä ennen sijainnut Aschan-leipomo oli lopettamassa toimintaansa ja myymässä irtaimistoaan pois, aloimme miettiä, että kyllähän tähän tilalle täytyy keksiä jotain. Päätimme tarttua tilaisuuteen, sillä kiinteistö sijaitsee aivan paraatipaikalla täällä keskustassa, toteaa Haapasalo.
Viihtyisässä kahvilassa näkyy isännän oma kädenjälki itse tehtyä baaritiskiä myöten.
– Tämä on ollut hullu hanke sikäli, että olemme tehneet remontin suurimmaksi osaksi itse. Muutamia kavereitani on toki ollut täällä auttamassa. Korona-ajan kannalta remontti tuli hyvään saumaan, kun rajoitukset surkastuttivat kaikkea toimintaa kulttuurikentällä. Remonttityömaa tarjosi tuiki tarpeellista tekemistä pitämällä toiveikkuutta yllä.
Urakkaa on talon uudistuksessa riittänytkin. Haapasalo avustajineen kaivoi alkuperäisen lautalattian esille tuhdin työrupeaman jälkeen. Pois piti kantaa eri aikakausilta peräisin olevat neljä yksittäistä kerrostumaa muovimattoa, sekä seiniä peittävät lastulevykerrokset, kaikkiaan yli 3000 kilon verran.
Axo oli alun alkaen leipomo, jonka perusti Ruben Söderholm 1940-luvulla. Hänen tyttärensä omistaa kahvilakiinteistön edelleen. Rakennus on toiminut aikaisemmin myös vaate- ja kosmetiikkakauppana. Entisen omistajan kylmälaitetiloihin Haapasalo suunnitteli sivuhuoneen, ”man caven”, jonka varustuksiin kuuluvat laajakulmainen tv ja tunnelmaa luova, loimottava takka.
-Minua ei ole koskaan viehättänyt mikään uusi, paitsi tietenkin uudet ideat. Kahvilassamme on klassikkoainesta: vähän ränsistynyt talo, jolla on oma, monipolvinen tarinansa. Täällä voi hyvin hyrrytellä golf-palloa, sillä lattia tippuu 15 senttiä 10 metrin matkalla, nauraa Haapasalo ja jatkaa:
– Haluan tehdä tästä tehdä fiksun, yhteisen olohuoneen, jonne on helppo tulla. Samalla kahvilamme täytyy pystyä kantamaan jazz-nimikkeensä. Tarkoitus on saada talo hengittämään niin rakennuksena kuin myös filosofisemmassakin merkityksessä. Tavoitteemme on luoda uutta ilmettä Paraisille yhteistyössä paikallisten yrittäjien ja muiden toimijoitten kanssa.
– Alkutaipaleella ohjelmallisen puolen yhteistyökumppaneina ovat olleet kollegat musiikin saralta, mm. Antti Sarpila ja Janne Engblom. Kun korona-rajoitusten aikaan ravintolat piti sulkea jo klo 18 ja anniskelu lopettaa klo 17, rupesimme järjestämään keikkoja klo 15 alkaen. Vaikka rajoitukset olivat päällä, meillä oli silti neljänä päivänä viikossa elävää musaa. Periksi ei annettu, toteaa Haapasalo hyvillään.
Jazz Café AXO rynnisti Top Taste-sivustolle
Kahvilatoiminta ei ollut Haapasalolle tuttua entuudestaan, ja siksi hänellä on tiimissään mukana keittiöalan ammattilaisia. Toiminnassa suositaan paikallisuutta: leivonnaiset tehdään suurimmalta osalta omissa tiloissa, ja annosten uuniperunat tulevat läheiseltä Mörkbyn tilalta.
– Vaikka olimme olleet vasta viisi kuukautta auki, Top Taste-sivustolla meidät äänestettiin heti 10 parhaan joukkoon! Olemme todella otettuja tuloksesta, sillä onhan äänestyksen voittajalla, kahvila Ekbergillä, meihin nähden 150 vuoden etumatka. Hienoa, että pääsimme jo näin alkuvaiheessa kovaan seuraan!
Haapasalo itse keskittyy lähinnä kahvilan ohjelmaprofiilin pyörittämiseen, vaikka muutoin haluaakin pitää langat omissa käsissään. Keskiviikkoisin hän vetää leikkimielistä ja kaksikielistä musavisaa Janne Engblomin kanssa, jolloin yleisöllä mahdollisuus näyttää musiikkitietämyksensä ja saada jotain palkakseenkin.
– Perjantain After Work -kattaukseen kuuluu jazzahtavaa ohjelmistoa, ja lauantai-illan ohjelma koostuu tavallisesti laajemmasta musiikkidiversiteetistä funk-soul-rock -linjauksella. Sunnuntai-aamujen jazzbrunssi tarjoilee nimensä mukaisesti hyvää ruokaa ja juomaa jazzmusiikin säestyksellä. Olen noina aamuina itse pianon takana, ja mukana on joko puhallinartisti tai vokalisti, kuten tähän mennessä Antti Sarpila, Jusu Heinonen, Minna Lasanen, Mikko Karjalainen ja William Suvanne, luettelee Haapasalo.
Musiikillista ja annoksellista improvisaatiota
– Jazz on kyllä yksi hienoimmista elementeistä, joita mustasta vähemmistökulttuurista on noussut. Näinä tasa-arvoisuuden aikoina jazz on vihdoin tullut salonkikelpoiseksi, valkoisten yliopistojen fiiniksi oppiaineeksi, jossa jazzin olemusta analysoidaan ja mietitään, kuka tekee sen oikein. Vapaus, tasa-arvo ja musiikillisen kommunikoinnin riemu viehättävät minua jazzissa.
– Kuten jazzkaan ei toistu samanlaisena, ei meillä täällä jazzkahvilassakaan ole päivät tai ruoka-annokset samanlaisia. Joskus on käynyt niin, että paikalle on saapunut yht´äkkiä asiakas, joka haluaakin listamme ohi jotain tukevampaa ruokaa. Minun pitää sitten juuri siinä hetkessä osata luoda hänelle jokin ateriaehdotus niiden raaka-aineiden puitteissa, joita keittiöstämme sillä hetkellä löytyy. Tällaista improvisaatiota olen toteuttanut täällä meillä aina kun se vaan on ollut mahdollista, ja mikä mukavinta, noista annoksista on tullut paljon kiitosta!
Kahvilayritys pitää Haapasalon niin kiireisenä, että omalle vapaa-ajalle ei oikein tahdo löytyä aikaa. Vaimonsa kanssa yhteisen vapaapäivän hän merkitsee kalenteriin, ja koettaa myös pitää vapaasta kiinni.
– Vaikka aikaa omalle rauhoittumiselle ei helposti tällä hetkellä löydykään, on minun pakko sanoa, että olen ihan hemmetin iloinen lähdettyäni pyörittämään tätä kokonaisuutta, Haapasalo myhäilee.
Kotimaiset ja paikalliset artistit esille
Kahvilan seiniltä ei kävijä pääse bongaamaan tuttujen jazzlegendojen kuvia. Linjaus on tehty tarkoituksella.
– Olen valinnut ja saanut lahjaksi valokuvia turkulaisista jameista 1950-luvulla. Kuvissa esiintyy mm. oma isäni Koski TL:n tanssibändin riveissä, Lasse Mårtensson, nuori Erkki Välilä, Erkko Aallonloiske, Esko Linnavallin ensimmäinen torvisektio ja paikallinen bassotaiteilija Kaj Kerke. Tänne tuleva yleisö ei välttämättä tunnista heitä, mutta he aistivat fiiliksen ja alkavat miettiä, että mikäköhän tuon kuvan ja henkilön tarina on. Suurin osa ihmisistä, jos ovat hiukankaan olleet jazzista kiinnostuneet, tietävät kyllä mikä on Miles Davisin tarina, mutta näistä kuvista voi herätä keskustelua tai jotain muuta, joka sitoo sen tähän paikkaan, omaan historiaan.
Kesää odotellaan
Haapasalo on helpottunut ja iloinen siitä, että kahvila on voitu pitää auki läpi talven ja henkilöstö töissä ilman lomautuksia.
– Tuleva kesä on tärkeä. Nyt tämä on vielä leppoisaa kahvilan pitämistä, mutta kesällä voi yleisömäärien kasvaessa tulla tiukkojakin tilanteita eteen. Mutta me olemme kyllä valmiita, tervetuloa tänne Paraisille!
Jazzrytmit toivottaa onnea ja menestystä Jazz Café Axolle!
