Sointi Jazz Orchestran kolmas studioalbumi Saarnaaja juhlistaa orkesterin viisivuotista taivalta Suomen big band maailmassa. Samalla se on kunnianosoitus saksofonisti ja huilisti Juhani Aaltoselle. Viisivuotisjuhlakonsertti pidettiin lauantaina 3.11. ja sen jälkeen SJO kiertää Aaltonen solistinaan levynjulkaisukiertueella eri puolilla Suomea marras-joulukuussa. SJO on vakiinnuttanut paikkansa erityisesti pääkaupunkiseudun jazztoimijoiden joukossa ja konsertoinut aktiivisesti festivaaleilla ja klubeilla maan eri puolilla. SJO:n aiempia julkaisuja ovat Syntymä (2016) ja Tiernapojat (2017). Keskustelimme kapellimestari Rasmus Soinin kanssa projektista. Seuraavassa otteita keskustelusta.
Kolmas studioalbumi Saarnaaja sisältää Soinin säveltämän, samannimisen viisiosaisen teoksen, joka on omistettu Juhani Aaltoselle ja Sointi Jazz Orchestralle. Sävellys kantaesitettiin maaliskuussa 2016 Espoon kulttuurikeskuksessa ja äänitettiin myöhemmin syksyllä Magnusborgin studiolla Porvoossa. Aaltosesta henkilönä innoituksensa saaneen teoksen nimi viittaavertaukseen, jossa soittaminen rinnastetaan julistajien voimakkaaseen ja vetoavaan puheeseen.
Saarnaaja -teos tosin esitettiin ensi kerran livenä jo 2016, jolloin se myös äänitettiin, mutta julkaistaan nyt. Koko sävellys- ja sovitus työ on Rasmus Soinin käsialaa.
– Lähtökimmokkeena oli Juhanin persoona. Espoon musiikkiopistossaartistivieraana hän luennoi teemasta ”Muusikkopolkuni.” Tutustuminen häneen henkilönä oli äärimmäisen inspiroivaa – tästä syttyi ensikipinä konkreettiseen yhteistyöhön, Rasmus kertoo taustoista.
Perehtyminen arvostetun ja kokeneen muusikon sävellystyöhön ja muusikkouteen kuvautuu avartavana kokemuksena. Jo Aaltosen levytetty tuotantokin on käsittämättömän laaja ja monialainen yhden ihmisen aikaansaannoksena. Pieneltä rimakauhultakaan ei voinut välttyä – solistin tuotanto on samalla huikean korkeatasoinen.
– Kovan luokan tekijä hän on ilman muuta, mutta samalla hyvin kannustava ja lämminsydäminen ihminen ja hieno persoona, nuori kapellimestari luonnehtii.
Sävellystyössä Rasmus Soini rakensi kokonaisuuden itsenäisesti ja vasta valmista materiaalia alettiin treenata yhdessä ja orkesterin sisäistysprosessi oli työn hiomista ja jalostamista. Tämä on helppo sanoa, mutta haasteellista toteuttaa.
– Kokonaisuus oli hyvin erilainen mitä yhtye oli aiemmin tehnyt, mutta varsin pian päästiin oikeaan tunnelmaan käsiksi, Soini muistelee.
Rooli haltuun
Saarnaaja (latinan praedicator) ei suomen kielessä tarkoita aivan samaa kuin useimmissa muissa kielissä. Suomen kielen ilmaukseen on vielä lisätty erikoinen, negatiivinen sivumerkitys, eli konnotaatio, jolla toisinaan viitataan kömpelöön moralisointiin ja toisten ojentamiseen.
Näin ei ole laita Soinin tai SJO:n Saarnaajan -tulkinnassa. Musiikin yleisilme on valoisa ja optimistinen. Kokonaisuudessa Juhani Aaltonen on otsikon mukaisesti kertojan roolissa. Hänelle on kirjoitettu erilaisia saarnarooleja – melodisia, pohdiskelevia, improvisaatioita ja jätetty jopa täysin free jazz-osioitakin mukaan.
Ennen muuta solistirooli ilmentyy improvisoijana ja free jazzin esitaistelijana. Tiettyä raamia on ollut ja rajauksia on joutunut tekemään; esimerkiksi viihdemusiikki, jota Aaltonen on soittanut myös, on karsittu pois. Toisaalta taas klassisen musiikin puolelta on lainattu asioita, tai sitten nelijakoisia swing-kohtia.
– Joissain kohdin pieni kakofonia on jopa toivottua, koska kuuluuhan ristiriitaisuus tai haasteellisuus elämään yleensäkin. Saarnankaan ei tarvitse olla vain mukavaa höpöttelyä, Rasmus pohtii.
Teoksen suurin painopiste on tietyllä tavalla saksofonilla – tietysti solistisesti, mutta myös bändin saksofonisektio on hyvin työllistetty.
Filosofi Ludwig Wittgensteinsanoi joskus, ettei filosofointia voi opettaa, ja samaa on joskus väitetty kollektiivisesta improvisoinnista. Rasmus Soini ei jaa tätä käsitystä.
– Toki sitä voi opettaa ja näin tietysti tehdäänkin – sehän on muusikolle kuuntelua ja reagointia. Aina tulee yllätyksiä, kun jazzista on kyse: ihmiset ylittävät itsensä odottamattomissa paikoissa ja löytyy sävyjä ja henkilökohtaisia piirteitä, joita ei osannut etukäteen kuvitellakaan.
Bändi sitoutui työhönsä alusta alkaen ja paneutui siihen vahvasti. Erityistä havahtumista oli ehkä juuri toistuvissa improvisaatiojaksoissa.
– Rajojen kokeilua tarvitaan tällaisessa työssä; bändi voi esimerkiksi lähteä turhan arasti tai pienesti liikkeelle, kun pitäisi heittäytyä, Rasmus Soini sanoo.
Uusia syvyyksiä
Rasmus Soini kokee Juhani Aaltosen soitossa intomieltä ja lähes taianomaista syvyyttä, joka pakottaa keskittymään sävelkieleen.
– Erityisesti improvisoijana hän on aivan mieletön ja antaa hienon esimerkin muusikkoudesta muillekin kuin puhaltajille! Juuri nämä asiat pyrin törmäyttämään Sointi-orkesterin monipuolisen soundimaailman kanssa, Soini sanoo.
Yksilösuorituksia ei tarvitse arvioida sen kummemmin, koska kyse on vuorovaikutuksesta ja yhteisestä panoksesta. Ohjausta silti tarvitaan, ja kapellimestari antaa palautetta kuulemastaan; esimerkiksi balansointi ja kokonaisuuden hahmottuminen välittyvät hyvin eri tavalla bändin eteen kuin yksittäisten soittajien paikoille.
– Samaa voi sanoa kollektiivisiin improvisaatioihin. Mikä on kokonaisuuden ajatus ja mikä tarkoitus sillä on – sen valvominen on kapellimestarin vastuulla.Teos ei saa jäädä vellomaan paikalleenRasmus Soini muistuttaa.
Bändi oli Juhani Aaltosesta ja hänen näkemyksistään innostunut. Hänet tunnetaan kovan luokan tekijänä ja nuorille muusikoille oli hyvin innostavaa päästä yhteistyöhön hänen kanssaan. Äärimmäisen vaatimaton ja kohtelias luonne tekee yhteistyön miellyttäväksi.
Juhani Aaltosen varsin korkea ikä (83) ei koettele musiikin laatua – soitto on tarkkaa, puhdasta ja säkenöi luomisen kipinää. Solistin hengellinen vakaumus on yksi ulottuvuus.
– Viittaukset uskontoon eivät ole ensisijainen intressi – ensiajatus olikin, että saarnaamisen paatos heijastuu erityisesti Aaltosen kautta. Ei vain paasaamisena, vaan otteensa pitävä tarinankerrontana, Rasmus Soini linjaa.
Juhani Aaltonen on itsekinusein itsekin viitannut saksofonisti John Coltraneen, sekä soittajana että hengellisen kutsumuksen saaneena luovan työn tekijänä. Solisti saarnaajana viittaa siten häneen juuri improvisoijana, jolla on valtava hehku sisällään.
Viisiosainen Saarnaaja -teos on kooste erilaisista filosofioista: alkusoitto, kakkososa Heikkoudet vahvuuksiksi; sitten Soita niin, ettei lammen pinta rikkoudu ja Liitelen sointujen yllä ja lopuksi Soitto kuin rukous. Siinä lopulta sakraaliteemat avautuvat.
Jazz ja hengellisyys
Kokonaisuus oli haaste sekä säveltäjälle että koko orkesterille, ja ensimmäinen kerta teki siitä erityisen haasteen.
– Tämä on ensimmäinen säveltämäni laajamuotoinen teos, ja projekti vaati paljon ajattelua jo ennen säveltämistä – roolitus ja tehtäväjako olivat haaste, sillä tarkoituksenani ei ollut tehdä perinteistä solistikonserttoa vaan teos, jossa Juhani on yksi SJO:n jäsen ja käy vuoropuhelua yhtyeen kanssa.
Historioitsijat voivat tietenkin muistuttaa, että jazzin syntyyn vaikutti oleellisesti gospel, mutta uskonnollisuus ei sinänsä ole Saarnaaja -teoksen pontimena. Lähinnä hengellisyys kulminoituu Soitto kuin rukous -jaksoon.
– Teoksesta löytyy viittauksia kirkkomusiikkiin ja gospeliin. Ne kuitenkin kulkevat vain viitteinä vaihtelevien tyylien seassa, Soini pohtii sävellyksen olemusta.
Prosessi on siis ollut pitkä ja mielenkiintoinen. Kytkentä Juhani Aaltoseen muusikkona ja persoonana on selviö – toki teosta voi soittaa toisenkin solistin kanssa, mutta lopputulos olisi jotain aivan muuta.
– Solistin roolit ovat tässä niin moninaiset. On haastavia melodioita että improvisointia sointuihin kvartettina ja kollektiivisesti sekä ilman mitään taustaa. Soitossa täytyy olla hyvä intensiteetti, jotta kokonaisuus kantaa.
Kapellimestarin vaativa rooli
Viisi vuotta ensimmäisestä konsertista, konservatorion Arabiasalissa, saa nuoren kapellimestarin nostalgiseksi. Hienoimpia kokemuksia on syntynytmm. johtavien jazzsolistien kanssa ja teatterimaailmassa.
– Monta upeaa elämystä on ollut, kuten projekteja Ylioppilasteatterin kanssa (Juhlat-näytelmä), Jouluradion tilaama Hoosianna-sovitus solistinaan Jukka Perkosekä Aili Ikosen Jörö-Jukka (Aleksis Liukon sävellystyö). Hollannissa big band -kilpailun toinen sija Hoofddorpissa oli myös aivan loistava tapahtuma, jossa saimme todella kannustavaa palautetta, kapellimestari muistelee.
Samoin uusimuotoisen Tiernapojat -teoksen hän lukee hienoimpiin kokemuksiin (yhdessä Siiri Partasen kanssa sovitettu). Tänä vuonna pidetään taukoa sen kanssa, mutta se on esitetty jo neljänä vuonna ja äänitetty albumille ja löytyy myös striimattuna versiona.
Jorma Panulan kuuluisa metodi kapellimestarikoulutukseen – ”mene lavalle ja rupea vispaamaan” – on Rasmus Soinin mielestä huvittava ja myös pitkälle totta.
– Onhan se tehokasta oppimista! Parhaiten johtamista oppii tekemällä ja siitä saadusta palautteesta, hän naurahtaa.
Mutta kapellimestarilla täytyy olla sekä johtamis- että soittamiskokemus. Soinin solistinen soitin on trumpetti ja sille jää nykyisin aivan liian vähän aikaa. Trumpetin soittoa ei voi harrastaa, vaan sitä on pidettävä systemaattisesti yllä.
– Johtamisen kannalta on silti äärimmäisen arvokas kokemus soittaa toisen johdolla isossa orkesterissa ja tiedostaa kapellimestariin kohdistuvat odotukset, hän linjaa.
It -valtaisuus, loopit, tekoäly ja muu teknologia tekee tuloaan myös orkesterimusiikkiin.
– Apuvälineet ja teknologia kehittyvät koko ajan, mm. alati kehittyvät soundipankit ovat säveltäjän apuvälineitä, joilla voi mallintaa työtään – siitä on apua, hän myöntää.
Reagointi, vuorovaikutus ja elävien soittajien kommunikointi on kuitenkin yhä pääasia; virheidenkin mahdollisuus on yksi tekijä, joka tuo inhimillistämusiikkiin. Akustisesti toteutettu musiikki on eniten mieleen.
***
Viisi vuotta Sointi Jazz Orchestrandebyyttikonsertista ovat olleet tiivistä big band jazzin kehityksen ja kehittämisen aikaa Suomessa. SJO:n perustajan ja nykyisen taiteellisen johtajan Rasmus Soininsävellyskonsertti oli tuolloin osana Arabian Yöt -konserttisarjaa. Alun perin kertaluontoiseksi muodostettu kokoonpano on sittemmin keikkaillut säännöllisesti sille räätälöityjen ohjelmistojen ja vierailevien solistien kanssa.
Saarnaaja-levynjulkaisukiertueella kuullaan Saarnaaja-teos esitettynä yhdessä Juhani Aaltosen kanssa. Lisäksi ohjelmisto sisältää otteita yhtyeen kantaohjelmistosta sekä uuden teoksen kantaesityksen.
Savonlinnalainen Nova Recordsjulkaisee Saarnaajan CD:nä sekä 30 kappaleen vinyylipainoksena. Albumin on äänittänyt ja miksannut Mikko Renfors ja sen grafiikoista vastaa Juha Koivusalo.
Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra: Saarnaaja -levynjulkaisukiertueen konsertti:
lauantaina 1.12. klo 16.00 Paavalinkirkko, Helsinki
Sammatintie 5, Helsinki
Kokoonpano: Juhani Aaltonen(tenorisaksofoni, alttohuilu), Rasmus Soini (musiikinjohto),Petteri Hietamäki (saksofonit, huilu), Pekka Seppänen (saksofoni, puut), Frans Thomsson (saksofoni, puut), Janne Saarinen (saksofoni, oboe), Sami Leponiemi (saksofoni, puut), Mikko Koponen (trumpetti), Tomi Nikku (trumpetti), Mikko Pettinen (trumpetti), Jasmin Afaneh (trumpetti, huilut), Hannes Kaukoranta),(käyrätorvi), Mikko Haanpää(pasuuna), Panu Luukkonen (pasuuna), Matti Vuolahti (pasuuna), Kenneth Ojutkangas (tuuba), Aleksis Liukko (piano), Oskari Siirtola (kontrabasso), Joona Räsänen (rummut)
