Seppo Hanste on pyyteettömästi julistanut jo vuosia jazzin ilosanomaa. Sepon kokoamaa jazzkalenteria on julkaistu myös täällä jazzrytmien sivuilla ja se on tärkeä tietolähde jazzin harrastajille. Sepon myhäilevä hahmo on helppo tunnistaa soittopaikoilla ja klubeilla.
– Minusta tuli jazzin penkkiurheilija sen jälkeen, kun löysimme pikkupoikina dynamiittinallin ja kaverit yllyttivät minua pitämään sitä sormissani. Siinä meni peukalon ja etusormen päät ja saman tien jäi kitaraharrastus.
Ilmaiseksi sisään
Elävä musiikki veti nuorta Seppoa puoleensa ja keikkoja oli päästävä kuuntelemaan hinnalla millä hyvänsä ja mieluiten ilmaiseksi. Pääsy lipuntarkastajan ohitse oli vain haaste neroudelle. Sisään lavatansseihin oli joku kaveri joskus päässyt maasta löydetyllä alikessun kauluslaatalla supisemalla lipuntarkastajan korvaan, että ”olen alikersantti se ja se siitä ja siitä varuskunnasta, ja suoritan siviiliasussa varusmiesten käytöksen tarkkailua tanssipaikoilla…”.
Yritteliäisyys päästä ilman pääsymaksua tansseihin ja muihin tilaisuuksiin jatkui sitten vaikkapa Porin jazzeissa. Sepon muistaman mukaan kavereiden kanssa oli joskus menty Otavan ravintolan jameihin palotikkaita myöten takaikkunan kautta.
Ymmärtäväinen henkilökunta ei ollut perinyt maksua kiinni jääneiltä jazzin harrastajilta, mutta iltapala oli kumminkin pitänyt maksaa ihan itse.
Iloisen opiskelijaelämän ja jazzharrastuksen lomassa Seppo suoritti kunnialla matematiikan opintonsa ja sai gradunsa tarkastajalta ystävällisen neuvon, ettei gradussa tarvitse vielä esittää mitään omaperäisiä matemaattisia näkemyksiä. Niiden paikka on sitten korkeammissa opinnäytteissä… Riittää kun osaa nojata aiempien matemaatikkojen oivalluksiin.
Palkittu diggari
Jazzia harrastamalla Seppo on päässyt kuuntelemaan lukemattomia hienoja keikkoja ja julkaisemalla kalenteria, joten ei kaikkiin aina ole tarvinnut lunastaa pääsylippua. Kalenteri lähtee lukuisiin sähköpostiosoitteisiin ja sen merkitystä yleisömääriin ei pidä aliarvioida.
Jazzmuusikot ry palkitsi ensimmäistä kertaa Vuoden Jazzdiggariksi Seppo Hansteen vuonna 2008. Palkinto myönnettiin aktiiviselle, livejazzkeikoilla käyvälle kuulijalle, joka on osoittanut toiminnassaan aitoa ja jatkuvaa kiinnostusta jazzmusiikkiin sekä edustanut reilua ja avointa yhteisöllistä asennetta.
Pentti Ronkaisen Suomijazz-sivustolla vuonna 2008 julkaistu artikkeli kertoo Seposta seuraavasti: Harrastus alkoi levyjen kuunteluna 60-luvulla – Hanste osti ensimmäisen jazzlevynsä vuonna 1965. Siitä kiinnostus suuntautui nopeasti konserteissa käymiseen.
”Legendaariseen Mäyränkoloon en valitettavasti koskaan ehtinyt, mutta Groovy-klubi sitten kolahti jazzpaikkana, samoin Senaattori-klubi. Sen jälkeen on tullut kierrettyä Helsingin klubeja ja konserttipaikkoja säännöllisesti”, kertoo Seppo Hanste jazzdiggariurastaan. Jazzissa Hanstetta puhuttelee melodian ja rytmin yllätyksellisyys, svengi, soittajien virtuositeetti ja rohkea revitys. ”Suomessa jazz voi hyvin – muusikot ovat todella hienoja”.
Vuonna 2015 Seppo sai Varjo-Yrjön tunnustuksena työstään jazzkulttuurin hyväksi Tampereen Jazz Happeningin yhteydessä.
Muistilistasta kalenteriksi
Kalenteri alkoi kehittyä työkavereille kerätystä muistilistasta, jossa lueteltiin pääkaupunkiseudun jazzkeikat. Suuren osan keikkailmoituksista Seppo saa suoraan muusikoilta, mutta etsii tietoja myös oma-aloitteisesti somesta ja muista lähteistä.
Omia suosikkeja hän ei halua nimetä. -”Suuret nimet” eivät välttämättä kiinnosta. Haluan kuulla vähemmän tunnettuja, mutta sitäkin kiinnostavampia kotimaisia muusikoita.
Lähteet:
Seppo Hansteen haastattelu ja Sepon 70-vuotispuhe.
