Saatuaan varmistuksen, että tunnelmallinen pikku art-house lopettaa toimintansa, Lehtinen alkoi mielessään kaavailla klubia samoihin tiloihin. Nimenomaan jazzklubia. Muitta mutkitta Lehtinen otti yhteyttä paikan vuokraisäntään. Suunnitelma ei olisi voinut sujua enää helpommin, sillä vuokraisännälle sopi ainoastaan ja erityisesti jazzklubin perustaminen. Klubi saisi toimia samalla anniskelupaikkana. Nimen valinnassa Lehtinen päätyi suosikkipianistinsa Thelonious Monkin nimeen.
– Klubin nimeksi piti löytää lyhyt ja naseva sana, joka kertoo jazzkansalle, että kyseessä on jazzpaikka. Toisaalta, vaikkei tuntisikaan jazzia, Monk on itsessään hyvä nimi baarille. Se sopii hyvin suomalaiseen suuhun, kun sitä ei tarvitse lausua tai vääntää mitenkään. Monk on myös kansainvälinen nimi ja jazzihmiset ympäri maailmaa tuntevat sen, perustelee Lehtinen.
Jazzklubin elinehto on, että artistit haluavat tulla paikkaan esiintymään. Monkin tilanne on ollut alusta saakka kiitollinen, sillä kuuden ja puolen vuoden toiminnan aikana Lehtinen on vain parisen kertaa erikseen pyytänyt artistia Monkiin esiintymään. Muusikot ottavat siis itse yhteyttä päästäkseen Monkiin keikalle, eikä ihme, sillä paikka on tunnelmallinen ja pieni ja antaa mahdollisuuden olla välittömässä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.
Monkilla on tiivistä yhteistyötä Turun konservatorion kanssa. Konservatorion pop-jazz -linjan lehtori Ilpo Murtojärvi koordinoi Monday Jazz Happening -iltoja, joissa nuoret opiskelijalahjakkuudet pääsevät lavalle testaamaan taitojaan. Yhteistyötä viritellään myös Turun seudun musiikkiopiston kanssa. Maanantai-iltaisin on paikalla säännöllisesti koviakin jazznimiä esiintymässä, kuten äskettäin Junnu Aaltonen comboineen.
– Tähän mennessä hienoin keikkamuisto on jäänyt mieleeni Monkin kaksivuotissynttäreiltä. Timo Lassy oli tuolloin vieraanamme bändinsä kanssa. Jouduin aivan euforiseen tilaan, kun Lassy soitti saksofonia ja Kontrafouris hakkasi pianoa sellaisella intensiteetillä, että jalat nousivat irti lattiasta. Se oli kertakaikkisen upea ja unohtumaton ilta! hehkuttaa Lehtinen.
Stand up -illat ovat myös elimellinen osa Monkin toimintaa.
– Moni eturivin koomikko on sanonut Monkin oleva lempipaikkansa esiintyä, sillä klubi on intiimi ja nauru tarttuu, kun istutaan lähekkäin ja kuullaan hyvin. Monkin akustiikkaa kehutaan paljon, myhäilee Lehtinen.
Jazzin diggailun sanotaan kasvaneen Suomessa viime aikoina ja se näkyy selvästi myös Monkin kävijämäärissä.
– Aikaisemmin moni paikallinen jazzharrastaja luuli, että Monk on jokin ihmeellinen avantgarde-jazzklubi, johon ei swingin ystävä uskalla jalallaan astua. Tuo kuppikuntaisuus on nyt hälvennyt ja yhä vähemmän keikkoja tehdään tappiolla, sillä ihmiset ovat löytäneet Monkin. En näe, että jazztarjonta olisi Monkin olemassaolon aikana paljoakaan muuttunut, mutta täytyy sanoa, että laadukkaita kokoonpanoja on entistä enemmän saatavilla.
Live-musiikin ohella Monkin toiminnassa on tärkeä sija dj-musiikilla.
– Meillä on tusinan verran tiskijukkia itseni mukaan lukien. Jengi tulee tänne viikonloppuna tanssimaan ja on olennaista, että musiikkivalikoima on tuolloinkin jazzhenkistä. Monkin tiskijukilla on laaja levyvalikoima ja hyvä, hienovarainen näkemys siitä mitä kannattaa soittaa. Monk on jatkopaikkana tunnettu ja illan aikana porukka vaihtuu isolta osin. Ilta on usein kaksijakoinen sikäli, että alkuillasta on live-keikka, jonka kuuntelijat poistuvat puoliltaöin. Vähän aikaa on hiljaista, mutta pian paikalle tulee uusi porukka, joka jaksaa jatkaa kello neljään asti, kiittelee Lehtinen.
Klubin alkuaikoina ja keskustassa asuessaan Lehtinen kävi klubillaan todella usein. Nyt käynnit ovat harventuneet uuden kauempana olevan asuinpaikan, virastoaikaan tehtävän työn ja perheenisän roolin yhteensovittamisen takia. Aikaa menee myös Dynamon, Lehtisen toisen klubin, asioiden hoitamisessa.
– Arkipäiväni on multitasking perhe-elämää, kotiin liittyvää säätämistä ja molempien ravintoloiden kanssa touhuamista: paljon sähköpostia, tekstiviestejä ja puheluita, jatkuvaa monen asian yhtäaikaista suorittamista. Kukaan ei ole määräämässä minulle työaikoja, jolloin kukaan ei ole myöskään asettamassa työskentelylleni rajoja. Se on hyvä juttu, mutta joskus kieltämättä toivoo, että joku olisi hengittämässä niskaan edes vähän! Pääsen kuitenkin irti työasioista heti, kun poistun Turusta. Jos jokin asia jää kesken, toki se täytyy hoitaa, mutta en yleensä hirveästi stressaa töitteni takia. Elantoni tulee Dynamon pyörittämisestä, mutta Monkin toiminnasta en ole saanut penniäkään, enkä yksityisyrittäjänä myöskään minkäänlaista tukea, joten talkoilla tässä mennään. Kenties Monkin kymmenvuotissynttäreiden kunniaksi maksan itselleni palkan ja ostan sillä jotain kivaa, naurahtaa Lehtinen.
Lehtinen kertoo olevansa laaja-alainen musiikkientusiasti. Takana on monenlaisia bändiprojekteja, mutta ei vielä jazzin saralta. Lehtisen omana instrumenttina on ollut kitara ja analogiset syntetisaattorit ja häntä on aina kiinnostanut erikoiset soundit ja mielenkiintoiset sovitusratkaisut.
– Vapaa-ajallani kuuntelen suhteellisen vähän mitään suomalaista musiikkia, mutta seuraan tarkoin, mitä uutta musiikkia maailmalla julkaistaan. Iän myötä olen tullut yhä kriittisemmäksi, sillä todella hyvää musiikkia on valtavasta tarjonnasta kovin pieni osa.
Flunssa tekee tuloaan Lehtisen ytimiin. Vastaiskuksi hän alkaa Monkin pöydän ääressä suunnitella inkiväärijuomaa, joka auttaisi kylmettymisen kynsien iskiessä viattomaan uhriinsa. Kokeilepa seuraavalla kerralla Monkissa käydessäsi, josko se löytyisi listalta!
