UMOn jazzmatineakonserteissa tammikuun viimeisellä viikolla syvennyttiin amerikkalaisen säveltäjä/sovittaja Bob Brookmeyerin tuotantoon. Produktion kapellimestarina toimi Kari Heinilä, jonka kanssa keskusteltiin tiiviin konserttiviikon ohjelmistovalinnoista ja Brookmeyerin tuotannon erityisluonteesta.
Bob Brookmeyer (1929–2011) oli Kansas Cityn kasvatteja. Tyylissä voi vielä aistia Count Basien ajatonta orkesterityyliä, vaikka progressiivinen säveltäjä tietysti edusti jo seuraavaa sukupolvea. Kari Heinilä luonnehtii Basie-vaikutteita seuraavasti:
– Ehkä tietynlainen rytminen pyöreys melodialinjoissa on perua Count Basien tyylistä. Eniten Kansas City-soundi kuitenkin kuuluu Brookmeyerin omissa pasuunasooloissa, Kari Heinilä linjaa.
Kari ”Sonny” Heinilä on itse pitkän linjan muusikko. Hän tuntee orkesterinsa kuin omat taskunsa, ja osaa ja uskaltaa johtaa. Tämä käy ilmi lavalla ja myös positiivisen itsevarmasta vastuksesta kysymykseen, mikä johti UMO:n Brookmeyer -teemaan.
– Ihan puhtaasti oma mieltymykseni hänen musiikkinsa!
Brookmeyerin tuotantohan on sangen laaja. Oliko konserttiohjelman työstäminen tässä mielessä haasteellista – mitä ottaa, ja mitä jättää?
– Jokaisessa ohjelmistossa on aina haasteellisinta päästä sisälle musiikkiin, Kari tähdentää. -UMO:n loistavien muusikoiden kanssa ei tarvitse koskaan tuhrata aikaa teknisten asioiden kanssa, joten tulkinnallisia yksityiskohtia päästään työstämään heti. Muusikot ovat myös innokkaita tukemaan omia näkemyksiäni, joka on itselleni tietysti erityisen mukavaa ja antoisaa.
Maestron matkassa, muttei varjossa
Brookmeyerin vaikutteita on löydettävissä mm. Kenny Wernerin, Maria Schneiderin ja Jim McNeelyn kaltaisten nykyhetken säveltäjähuippujen musiikissa. Onko oikein puhua ”Bob-koulukunnasta” big band-säveltäjien ja -sovittajien parissa?
– Ei minusta. Esimerkiksi kaikki edellä mainitut säveltäjät ovat monella tapaa todella erilaisia, Kari arvioi.
– Brookmeyerin vaikutus heidän musiikissaan on silti ilmeinen, mutta ilmentyy aina persoonallisin vivahtein, säveltäjästä ja ehkä vähän ajankohdastakin riippuen.
Säveltäjät yleensä mielellään johtavat omia töitään – miten Brookmeyer? Millaisia metodeja Brookmeyer itse käytti orkesterin valmennuksessa?
– No, tähän johtamiskäytäntöön en osaa vastata, mutta erityisen kiinnostavia UMO-orkesterille näistä teoksista olivat kaikki. Jos saan rakentaa ohjelmiston itse, valitsen luonnollisesti vain erityisen kiinnostavia teoksia, Kari sanoo.
Brookmeyerillä oli aina tukevasti ”toinen jalka menneisyydessä, toinen tulevaisuudessa”, kuten kapellimestari Kari Heinilä itse luonnehtii. Miten tämä kuuluu ja näkyy instrumentaatiossa; nyt mentiin aika perinteisesti (kontrabasso, perusrumpusetti ilman perkussioita, akustinen piano jne.)?
– Brookmeyerin soitinnus todella on yleensä melko perinteinen big band-maailmassa. Hänen myöhäisajan tuotannossaan on käytetty ehkä enemmän huiluja ja klarinetteja ja muutamissa teoksissa myös F-viritteistä englannintorvea.
Maestro Brookmeyerin orkesterisoundi on hyvin omaperäinen ja helposti tunnistettavissa
Jazzstandardeja konsertissa edustivat W. C. Handyn St Louis Blues ja vahva versio Hoagy Carmichaelin kappaleesta Skylark. Samalla ne ilmensivät konserteissa Brookmeyerin sovittajan näkemyksiä, joissa väkevät ja täyteläiset harmoniat pääsivät oikeuksiinsa.
– Alkuperäinen sävellys tarjoaa luonnollisesti jo tietyn määrän materiaalia, jota sovituksessa voi käyttää sellaisenaan tai lähteä työstämään oman tyylin kautta, Kari sanoo.
-Näissä mainituissa teoksissa esimerkiksi dissonanssin käyttö on merkittävä tekijä kokonaisuuden kannalta.
Harvinaista venttiilipasuunaa pääinstrumenttinaan soittanut Brookmeyer otti sävellys- ja sovitustyössään mielenkiintoisen kannan solistiseen improvisoimiseen. Siinä perinteinen ajatus sooloa soittavasta muusikosta ja häntä säestävästä orkesterista kääntyy tavallaan päälaelleen.
– Soitinsoolo on Brookmeyerilla usein ikään kuin taustaa taustoille, Kari Heinilä selventää. -Sen sijaan, että improvisoitu soolo olisi irrallinen näytön paikka muusikolle, se palvelee itse sävellystä ja on orgaaninen osa sitä.
Eli soolo ei siis ole aivan täysin solistin ekstemporoima – onko säveltäjä laatinut sille joitakin johtosäveliä, sointulopukkeita mihin tähdätä tms. reunaehtoja?
– Yksittäisissä soitinsoolojaksoissa voi olla esimerkiksi kirjoitettuja pätkiä improvisoinnin seassa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa soolon rakentamiseen, asettaa muusikolle tarkkaavaisuusvaatimuksia, Kari muistuttaa.
Hyviä kokemuksia matineoista
Iltapäiväkonsertit (Malmitalo, Kanneltalo, Vuotalo) olivat ”60+ -konsertteja”, siis enempi varttuneille jazzin ystäville suunnattuja tilaisuuksia. Millaisia kokemuksia tästä on ollut?
– Meillä on ollut näissä konserteissa aina hyvä ja asiasta oikeasti innostunut yleisö. Sanallisista palautteista en oikein osaa sanoa, mutta tunnelma konserteissa on ollut inspiroitunut, ja kävijämäärät ovat myös olleet korkeita – mikä on aina sitä parasta palautetta!
Ennen konserttia pidettiin Kanneltalossa ”Enemmän irti esityksestä” -keskustelutilaisuus konserttitalon kahviossa. Yleisön kanssa keskustelemassa oli UMO:n kapellimestari Kari Heinilä, joka jutteli konsertin ohjelmasta ja säveltäjä Brookmeyeristä rentoon ja asialliseen tapaan.
Yleisölle tällainen lähestymistapa tuntui olevan kovastikin mieleen. Muutkin bändit voisivat toteuttaa tällaista informointia – kunhan kapellimestari on sanavalmis, asiallinen ja tarvittaessa hauskakin, kuten Kari Heinilä UMO:sta.
UMO plays Bob Brookmeyer @Kanneltalo torstaina 30.1.
Ohjelmisto Brookmeyer-konserteissa: Skylark; Dance for Life (Spirit Music);St. Louis Blues; Song, sing, sung; The End; Get well soon
