Martti Koljonen on tehnyt mainion ratkaisun siinä, että yhtyeen jäsenten lisäksi kirjoittajiksi on saatu läheltä asiaa seuranneita harrastajia ja ammattilaisia, kuten Matti Laipio, Seppo Lemponen, M A Numminen ja Jussi Raittinen. Tästä johtuen kirjaa on helppo lukea, ja erityyliset kappaleet auttavat välttämään virallisen Ruhnama-tunnelman.
Kirja esittelee DDT:n lisäksi monien orkesterissa toimineiden muusikoiden uraa muuallakin, joten se on hyvä lisä Suomijazzin historiankirjoitukseen. Bändissä on soittanut ainakin 30 muusikkoa, joskin kokoonpano on ollut viimeisen neljännesvuosisadan hämmästyttävän stabiili. Rick Wahlstein, Fred Andersson ja Nalle Nyman ovat olleet mukana alusta lähtien. Tällä lienee vaikutusta siihen, että eturivin yhteissoitto ja harmoniat hakevat vertaistaan Euroopassa, tai jopa Maailmassa. Tähän pysyvyyteen liittyy yksi mutta: kirjassa on runsaasti kuvia orkesterista, jopa enemmän kuin Osku Rajalasta Jazzrytmeissä, ja kaikki vähän samanlaisia. Tämä johtuu siitä, että artistit ovat säilyneet hyvin, vain tukat ja vaatteet hieman vaihtelevat. Toisaalta useimmat kuvat ovat varsin erinomaisia, ja kirjan lay-out muutenkin lukijalle oikein mukava.
Hakemisto on tehty huolella, ja lisäksi teos sisältää useita aikaan suhteutettuja taulukoita. Näistä on huomattavasti iloa ja hyötyä. Me, jotka olemme yhtyettä seuranneet tämän 50 vuotta, alamme vaatia muistille tukea jo biologisista syistä. Diskografia on tarkka ja sisältää myös mainostarkoituksiin tehdyt äänitteet. Tämä kirja kuuluu jokaisen jazzin harrastajan kirjahyllyyn.
