– Työskentelin nuorempana jonkin verran laivamuusikkona Vikingin ja Siljan Ruotsin linjoilla. Keikat kestivät usein kuukauden, joskus enemmän joskus vähemmän. Laivoilla soitettiin seitsemän päivää viikossa ja niillä tienasi kohtuullisen hyvin. Vapaapäivät maksettiin rahana ja käytännössä kuukauden keikasta sai puolentoista kuukauden palkan, muistelee rumpali Mikko Virto laivamuusikon aikojaan.
Mikon mukaan laivamuusikko termiä ei enää käytetä, vaikka muusikoita laivoilla edelleenkin on. – 1970-luvulla kuuluimme laivan henkilökuntaan, hytit olivat miehistötiloissa ja meille kuului myös oma vastuualue hätätilanteiden varalta. Muusikoiden esimies oli Vikingillä intendentti, pelätty mies. Hän saattoi komentaa myrsky-yön jälkeen bändin soittamaan aamutansseja, korvaukseksi illalla ja yöllä estyneistä tansseista.
Muusikoilla oli samoja etuja kuin muullakin laivahenkilökunnalla. – Saimme ostaa slabista alkoholia, tupakkaa ja muitakin verottomia tuotteita. Tukholman päässä auton laivakannelle ajoi silloin tällöin taxfree tuotteita myyvä Pekka´s -firman pakettiauto. Siitä ”Pekka” myi kaikenlaisia elektronisia laitteita, stereoita, kameroita ym. Nehän olivat varsin kalliita siihen aikaan.
– Verottomia tuotteita oli kuitenkin hankala tuoda maihin. Laivalta sai tuoda verottomina kuukaudessa saman verran kuin tavallinen matkustaja yhdeltä matkalta. Tullimiehet olivat usein autoineen laivasoittajien perässä, kun he pistäytyivät maihin Helsingissä. Kassit tarkastettiin laittomuuksien varalta.
– Alkoholia oli laivalla helposti saatavilla eivätkä kaikki kestäneet viinan paljoutta laivoilla. Kännissä ei saanut olla, mutta sitä rikkoi niin laivaväki kuin muusikotkin. Potkuja tuli kuten myös liiallisen alkoholikäytön aiheuttamia sairauksia. Avioliitotkin olivat kovilla pitkien erossaolojen seurauksena.
– Vuosituhannen taitteeseen tultaessa keikat olivat lyhentyneet muutamasta päivästä viikkoon eikä soittajia enää pidetty osana laivan miehistöä. Soittajien hytitkin olivat jo silloin matkustajien puolella. Nykyään bändit tekevät vierailuja laivoille eivätkä juuri joudu tekemisiin muun laivaväen kanssa, ravintolahenkilökuntaa lukuun ottamatta.
Yksi asia on pysynyt muuttumattomana ja se on messi eli miehistön ruokala. Soittajat syövät siellä edelleen. Tosin messi on nykyisin viihtyisästi yläkansilla. – Toisin oli Viking 5:ssa, jossa messi ja miehistöhytit olivat autokannen alla. Koneiden melu ja kolinat häiritsivät nukkumista.
Mikon mietteet syntyivät Viking XPRS:n jazzristeilyllä 15.3.2015. XPRS on uusi laiva, jossa miehistötilat ovat 9. kannella. Muusikot asuvat matkustajahyteissä ja lavalla on PA:t, rumpusetti ym. laivayhtiön puolesta. Toisaalta tunnin lastausaika satamassa ei riitä kovin suuriin roudaushommiin.
– Laivassa on yhä ihan oma tunnelma olla työssä. Nyt kun keikat ovat satunnaisia, ei muuhun henkilökuntaan juuri ehdi tutustua. Miehistön puhekielikin on muuttunut monessa laivassa ”ahvenanmaanruotsista” viron kieleksi. Onneksi meri ja messi eivät muutu!
Mikko Virto (s. 1953) on pitkän linjan muusikko. Hän aloitti ammattisoittamisen vuonna 1971 ja tehnyt yli 4500 keikkaa. Vuodesta 1990 lähtien hän on toiminut myös musiikki- ja musiikkiteknologiaopettajana sekä median tekemisen sekatyömiehenä. Mikolla on omat kotisivut.
Mikko on Polaris Celebration Bandin (PCB) perustajajäsen ja soittanut mm. legendaarisessa East Bottom Dixiemenissä, Seppo Rannikon yhtyeessä sekä Corville Bandissa. Hänellä on ollut myös omia kokoonpanoja.
PCB esiintyy la 13.6 klo 21.00 Storyvillessä kokoonpanossa: Jermu Koivukoski (tp, voc),
Pekka Iiramo (cl, sax), Ilkka Virto (trb, tp, voc), Jukka Järvelä (banjo, gtr), Lauri Tornivuori (piano)
Curt Quarnström (bass) ja Mikko Virto (drs)
