Vuonna 2006 alkoi Tanssi Tähtien Kanssa -lähetykset. Ohjelmassa esiintyneen Sami Pitkämön Orkesterin hienot sovitukset ja tiukat tulkinnat vauhdittivat tanssijoita ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Ohjelman ensimmäinen miesjuontaja Marco Bjurström nostikin bändiä sopivissa yhteyksissä esille ja huomio kiinnittyi puhallinsektion loppufermaatteihin ja ylärekisterin trumpetteihin.
Aleksi Ahoniemi, Mikko Mustonen ja Jukka Eskola olivat helposti tunnistettavia hahmoja puhallinsektiossa, mutta 1. trumpetistin kasvot eivät olleet aikaisemmin niin tutut kotimaan estradeilta. Siitä lähtien Tero Lindberg onkin kuulunut kotimaisen trumpetistikaartin crème de la crèmeen.
Pianistia yritettiin, trumpetisti tuli!
– Olen syntynyt Vantaalla, mutta muutimme pian Helsinkiin. Aloitin pianotunnit ollessani peruskoulun ensimmäisellä luokalla.
Minulla ei oikein ollut intoa klassisen pianonsoiton harjoitteluun ja pianotunnit jäivät parissa vuodessa. Suutarilan ala- ja yläasteella oli onneksi bändikoulutoimintaa ja innostuin soittamisesta uudestaan. Sieltähän tulivat myöhemmin mm. Rasmus ja Haloo Helsinki.
Kun olin 7. luokalla muutimme Porvoon Kullooseen. Siellä pääsin mukaan paikallisiin bändeihin. Tärkeintä oli, että sai olla mukana porukoissa ja soittaa yhdessä. Yläasteella The Blues Brothers ja The Commitments -elokuvat olivat isoja juttuja ja mekin soitettiin yhdellä bändillä näitä vanhoja soulklassikoita.
Bändissämme soitti jo fonisti, mutta eihän sitä musiikkia voinut soittaa ilman puhallinsektiota. Talomme ullakolta löytyi minulle trumpetti ja siitä se sitten lähti. Porvoon Musiikkiopistossa opetti Reijo Ruokonen ja aloitin hänen yksityistunneillaan. Bändisoittoon tarvittiin kovaa ja korkealta -soittoa ja sitä tavoittelin heti alusta lähtien. Tosin alun ansatsivirheitä jouduin sitten myöhemmin korjailemaan aika lailla.
Reijo Ruokonen: “Kun Tero tuli sen ensimmäisen torven kanssa totesin, ettei tolla voi aloittaa ja hommattiin sille parempi soitin. Eka ääni oli kaksiviivainen C ja totesin että pysy tossa. Kun Tero aloitti elokuussa niin PT ykkösen hän teki joulukuussa. Niitten soulbändin nimi oli Rhino Horns & The Soulsection.”
Reijon trumpettitunneilla kävin ihmettelemässä soitinta aluksi yksityisoppilaana ja sitten siirryin opiston kirjoihin, jossa pop-jazz piano oli minulla sivuinstrumenttina.
Ruokosen Rekku on tehnyt PMO:ssa tosi hyvää työtä ja siellä on opiskellut mm. Leo Lex Kylätasku. Siellä meni 3–4 vuotta, kunnes siirryin Pop & Jazz konservatorioon, tanssimuusikkolinjalle vuonna 1996. Trumpettiopettajina oli aluksi Raimo Korhonen ja Markku Renko, myöhemmin UMO:n trumpetistit. Tärkeää oli opettajien innostunut asenne.
Bändihommia
Vuonna 1997 menin armeijaan ja onneksi pääsin Varusmiesoittokuntaan. Vuosikurssimme oli nimeltään The Great 8. Olin mukana show-bändissä, jossa mukana oli mm. Roope Löflund, Mikko Kaakkuriniemi ja Riku Karvonen. Kävimme Pietarissa isossa Tattoo-tapahtumassa ja Hamina Tattoossa solistinamme oli Anna Eriksson. Teimme noin 150 keikkaa puolessa vuodessa. Se oli hyvää oppia tulevaisuutta varten. Jatkoin intin jälkeen opintoja ja -99 siirryin Ammattikorkeakoulun pop/jazz pedagogin opintolinjalle.
Kotona vähän kyseltiin, että pitäisikö miettiä tulevaisuutta vakavasti, mutta kun vuonna pääsin vuonna 2000 Dannyn juontaman Tie Tähtiin -tv-ohjelman torvisektioon, alkoi äitikin sulamaan ajatukselle soittajan urasta.
Seuraavana vuonna lähdin vaihto-oppilaaksi Itävaltaan, Kunstuniversität Graziin puoleksi vuodeksi ja tykästyin keskieurooppalaiseen meininkiin. Tulin takaisin Suomeen tekemään koulua, mutta 2003 muutin takaisin Itävaltaan tyttöystävän perässä.
Siellä oli aikaa harjoitella ja sain edelleen tunteja klasaritrumpetisti Stefan Hoferilla. Hän oli ollut saksalaisen Malte Burban oppilaana. Burba on kiistelty hahmo soittofilosofiansa vuoksi.
Hän keskittyy paljon kasvojen lihaksiin ja kielen asentoihin. Sain Hoferilta yhteensä tunteja melkein pari vuotta ja se pelasti mun ansatsin. Olenkin ikuisesti kiitollinen tuolle ajalle Grazissa ja Wienissä. Kun tykkäsin paljon tommosesta EWF ja Tower of Power -meiningistä ja yritin samaa, niin aika nopeasti ymmärsin, ettei se onnistu prässäämällä. Hofer näytti miten helposti asteikkoa voi soittaa neliviivaiseen Ceehen ohjaamalla ilmavirtaa kielen asennolla.
Vuonna 2004 muutin Wieniin asumaan. En virallisesti opiskellut missään siellä, mutta kävin Wienin musiikkiyliopiston big bändissä soittamassa leadia, kun heiltä puuttui sellainen. Tutustuin muihin opiskelijoihin ja tuolta ajalta ovat jääneet hyvin mieleen mahtavat projektit Don Menzan ja Andy Hadererin kanssa. Mieleen on jäänyt erityisesti kun Andy istui mun viereen sektioon ja näytti malliksi miten se tuttikohta pitäisi soittaa.
Soitin myös ex Tower of Power laulaja Hubert Tubbsin soulbändissä Wienissä noihin aikoihin. Elämä oli pelkkää musiikkia tuolloin ja treenipäivät venyivät helposti 6-7 tuntisiksi. Sain siinä sivussa myös opiskeluni päätökseen pop/jazz konservatoriolla ja 2005 valmistuin pop/jazz pedagogiksi.
Piireihin
Olin päässyt suhteellisen nopeasti piireihin. Vuosituhannen alussa soitin mm. Dannyn bändissä ja Boston Promenade -big bandissa. Kaikenlaisia tuurauksia oli. Vuonna 2003 tein pelkästään Jimi Tenorin kanssa 56 keikkaa ympäri Eurooppaa.
Teimme samana vuonna kuusi viikkoa pitkän kiertueen Jimi Tenor Big Bandin kanssa. Bändissä oli kuuden puhaltajan sektio ja kiersimme festareita ja klubeja nightlinerilla ympäri Eurooppaa.
Mukana olivat Suomesta Timo Lassy, Jukka Eskola, Jay Kortehisto, Pete Korpela, Jussi Lehtonen ja Timo Hirvonen. Hienoimpia keikkoja oli ehkä Montreuxin jazz festivaali ja North See -jazz festivaali.
Samoihin aikoihin Leningrad Cowboys oli myös suosittu ja kävin tuuraamassa Ojalan Pemoa siinä paljon. Tein siis paljon keikkoja Euroopassa samaan aikaan kun asuin Itävallassa. Vuonna 2007 muutin lopulta takaisin Suomeen. Tanssii Tähtien Kanssa oli alkanut 2006 ja pari ekaa tuotantokautta reissasin Wienistä tekemään ohjelmaa.
Suomessa keikkoja alkoi tulla eri kiertuebändeihin, tv-ohjelmiin ja teattereihin. Soitin paljon Tapani Kansan ja Jean S:n keikkoja ja 2009 liityin Paula Koivuniemen bändiin.
Vuosien varrella olen soittanut mm. Vesa-Matti Loirin bändissä, Vantaan viihdeorkesterissa, pari Euroopan kiertuetta Sunrise Avenuen kanssa ja vieraillut Haloo Helsingin levyllä ja parilla keikalla.
Kaikkea mahdollista on tullut tehtyä. Nykyään soitan vakituisesti vieläkin Paulan bändissä, Mikko Leppilammen bändissä ja pari viime vuotta olen ollut mukana myös Popedassa.
Opetus
2011-2016 toimin Turun seudun musiikkiopistossa trumpetinsoitonopettajan toimessa ja johdin orkestereita. Lisäksi olen toiminut satunnaisena tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin pop/jazz konservatoriolla. Olen kouluttanut orkestereita useasti myös Lieksan vaskiviikoilla ja Imatra big band campilla.
Vakituiset opetushommat ovat muiden työkiireiden takia jäänet nyt vähemmälle, mutta edelleen teen paljon workshoppeja ja annan yksittäisiä soittotunteja. Kyllähän minulta tullaan paljon kysymään miten pääsisi kolmiviivaisesta C:stä ylöspäin. Onhan se ihan kiva, jos voi olla avuksi.
Esikuvat
Esikuvia on kyllä paljon. Ylärekkarisoittajia olen kuunnellut aina mielelläni. Arturo Sandovalia ja Maynard Fergusonia ja tietenkin James Morrison on aivan loistava. Maynard on kuitenkin ehkä se kaikkein rakkain mulle ja varsinkin herran vanhemmat, esim. 50-luvun äänitykset ovat aivan huikeata osaamista. Olen aina myös seurannut Jerry Heyn, Gary Grantin, Chuck Findleyn, Wayne Bergeronin, Lew Soloffin ja Mic Gilletten tekemisiä.
Tietysti jazzsolisteista Clark Terry, Freddie Hubbard ja Wynton Marsalis ovat myös aina ihan mahtavia soittajia. Big bandeista Count Basien bändi ja Quincy Jonesin big band levyt on olleet ehkä eniten kuuntelussa. Uudemmista bändeistä tietty Wyntonin johtama Jazz at Lincoln Center Orhestra ja Gordon Goodwinin Big Phat Band ovat mahtavavia orkestereita. Lisäksi iskelmäpuoli on kiinnostanut mua aina paljon, Olavi Virta laulajista ja viihdetrumpetistit ylipäätään. Suomalaisista Ossi Runne ja Lil Jörgen Petersen ja ulkomailta Eddie Calvert ja Horst Fischer.
Wikipedia: Horst Fischer oli vuonna 1930 syntynyt saksalainen, jonka Down Beat nosti 50-luvulla maailman parhaaksi trumpetistiksi. Hänestä sanottiin: Fischer on Euroopan Maynard Ferguson, saksalaiset sanoivat tosin, että Ferguson on Amerikan Horst Fischer. Youtubesta onneksi löytyy loistavia esimerkkejä tämän vuonna 1985 kuolleen mestarin soitosta.
Silloin soitti Dallapé
Kun Hostikan Juha yksitoista vuotta sitten sai oikeuden Dallapé-nimen käyttöön, sain myös minä kutsun ryhmään. Basisti Rantasen Harri soitti ja kysyi, lähdenkö mukaan. Eipä tarvinnut kauaa miettiä. Siitä lähtien olen tehnyt myös suurimman osan bänsin sovituksista. On tehty keikkoja tasaiseen tahtiin vuosien ajan, viimeksi YLE:n televisioima konsertti Joulu Savoyssa.
Big bandit
Big bandit ovat aina olleet lähellä sydäntä. Heti kun aloitin soittamaan 16-vuotiaana, pääsin Porvoon Big bandiin mukaan. Soitin viisi vuotta vuosituhannen alussa Boston Promenade big bandissa, missä pääsin treenaamaan myös sovitushommia. Toimin vuoden verran myös orkesterin kapellimestarina. Vuonna 2012 perustimme Turkuun Turku Jazz Orhestran, jonka äänenjohtaja toimin ja vuodesta 2018 alkaen olen ollut myös orkesterin taiteellinen johtaja.
Espoo Big Bandissa olen soittanut trumpettisektion äänenjohtajana vuodesta 2013. Soitan myös äänenjohtajana viime vuonna perustetussa Quarantine Big Band Helsingissä. Se teki etätyöskentelynä viisi biisiä, jotka on julkaistu Youtubessa ja keränneet katselukertoja jo yhteensä yli satatuhatta. Ensimmäistä yleisökeikkaa odotellaan innolla, saa nyt sitten nähdä koska se onnistuu. Olen toiminut myös Kirkkonummi big bandin kapellimestarina syksystä 2020 alkaen.
Karanteeniaika
Raskasta aikaa kaikille freelancereille, kun ei tiedä tulevasta ja toimeentulo on koko ajan vaakalaudalla. Viime vuoden aikana on ollut pakko opetella uusia työskentelytapoja. Minäkin rakensin autotallista studion/työtilan.
Dempattu treenitila ja hyvä mikki, ei siinä paljon muuta tarvita. Jokainen äänittää oman raitansa kotona ja miksaaja kokoaa sitten homman kasaan. Laskin että olin mukana viime vuonna ainakin 17 videolla, jotka olen kotoa käsin äänittänyt ja kuvannut. Toivotaan, että pian päästään taas keikoille.
The Golden Trumpet
Kultaisen trumpetin paluu -levy tehtiin vuonna 2015 ja Kultainen trumpetti iskee jälleen vuonna 2018. Iso kokoonpano, studiot, miksaus ja kaikki muu on kyllä aika arvokasta hommaa, mutta oli se myös sen arvoista. Levyt saivat kyllä hyvän vastaanoton.
Helsingin sanomat antoi viisi tähteä Kultainen trumpetti iskee jälleen -levylle ja omaa sävellystäni Kultaisen Trumpetin Paluu -kappaleen musiikkivideota on katsottu jo yli miljoona kertaa YouTubessa. Levyillä on paljon mun omia trumpettisuosikkeja monipuolisesti Maynardista Herb Albertiin ja Fischeristä Jörgeniin. Levyjä on edelleen saatavilla CD:nä ja LP:nä Levykauppa Äx:stä ja osoitteesta www.terolindberg.com.
Kultaisen Trumpetin Joulu -EP ilmestyi vuonna 2017 ja katsotaan nyt saisiko siihen lisää biisejä tänä vuonna, että saisin julkaistua täyden albumin. Täytyis päästä keikoille, että saa kerättyä lisää rahaa 🙂
Olen tehnyt myös paljon solistikeikkoja eri orkestereiden kanssa liittyen soololevyihini. Se on tosi kivaa vaihtelua sektiotyöskentelylle, kun pääseekin eturiviin soittamaan. Evergreeneillä on aina kysyntää.
Kultaisen Trumpetin Paluu video.
Sovittaminen
Sovittaminen on mun toinen ammatti. Kirjoitan sovituksia koko ajan erilaisille kokoonpanoille aina seitsikoista ja big bändeistä, soittokunnille ja sinfoniaorkestereille asti. Omien soolomateriaalien lisäksi sovitan mm. Dallapé orkesterille, Paula Koivuniemelle ja Sami Pitkämön Orkesterille. Tanssii Tähtien kanssa -tv-ohjelmassa olen ollut 13 tuotantokautta mukana myös sovittajana.
Harjoittelu
Trumpetinsoittohan on ikuista treenaamista. Jossain vaiheessa uraa trumpetistin on treenattava tosi paljon, että soittolihakset kehittyvät. Sellaiset 6–7 tuntia päivässä. Mulle se aika osui Itävallan vuosiin. Nykyään tuntikaksi riittää kunnon ylläpitämiseen, mutta jos haluaa kehittyä tai on tulossa jotain vaativampaa niin sitten pitää treenata tietty enemmän.
Kaikenlaisia treenejä on tullut vuosien varrella kokeiltua. Tärkeintä tässä hommassa on rakentaa itselle toimivat rutiinit ja treenata monipuolisesti kaikkia osa-alueita. Itsellä on ollut käytössä pitkään paljon David Hickmanin opetusmateriaalia ja James Thompsonin The Buzzing Book – Complete method on ollut mulla käytössä jo 20 vuotta, siis paljon harjoittelua pelkällä suukappaleella.
Trumpettikoulu suomeksi
Tutustuin paremmin Aki Välimäkeen neljä vuotta sitten Lieksassa ja juteltiin trumpetinsoitosta pitkään. Huomattiin, että ajateltiin soittamisesta tosi paljon samalla tavalla. Mietittiin silloin jo, että pitäis tehdä jotain yhteistyötä näistä ajatuksista. Aki oli aikanaan Tampereella Raimo Sarmaksen oppilaana.
Sarmas oli hyvin perillä, miten trumpetti toimii ja tietyllä tavalla aikaansa edellä pedagogina Suomessa 60–70-luvulla. Nyt kun korona iski soitin Akille ja päätettiin kirjoittaa oppikirja suomeksi, kun sellaisia ei ole liikaa täällä kuitenkaan saatavilla. Käsittelemme kirjassa ihan perusasioista trumpetinsoittoon liittyen ja se sisältää myös meidän lempiharjoitukset osa-alueittain.
Kirjoittaja muistelee: Kesällä 1969 oltiin Partaharjun musiikkileirillä. Olin itse varmaan 15-vuotias ja Aki on kolme vuotta nuorempi. Aki soitti jonkun solistinumeron oppilasorkesterin solistina. Silloin ensimmäisen kerran tajusin miten isolla äänellä trumpettia voi soittaa. Mutta se on kokonaan toinen tarina.
Työkalut
Olen soittanut Hub Van Laarin torvilla pitkään ja olen heidän yhteistyöartisti. Isompaa ääntä viihdekeikoilla saan kullatusta OIRAM 4:sta ja leadiin sopii paremmin mun hopeoitu B9.2 malli. Flyygelitorvi on BR3 malli.
Mun suukappaleet tulee nykyään Italiasta, Torinosta, AR Resonancelta. Antonio Rapacciuolo on mahtava kaveri ja tietää suukappaleista kaiken. Mulla on liidisoittoon pienempiä malleja ja sit isompia muihin. Suukappale, niinkuin torvikin, kannattaa valita sen mukaan mitä materiaalia soitetaan. Ohessa Antonion tekemä video Youtubesta kun kokeilen sen suukappaleita ja torvia sen pajalla pari vuotta sitten.
