Musiikin harrastamisesta muusikoksi
Sami tarttui kitaraan kymmenvuotiaana ja jo neljäntoista ikäisenä hän oli tehnyt päätöksen tulla muusikoksi. Vanhemmilleen hän ei vielä tuolloin kertonut suunnitelmistaan, mutta kun aika koitti, vanhemmat ymmärsivät poikansa päätöksen täysin. Kysyessäni Samin muita ammattivaihtoehtoja hän kertoo unelmoineensa autourheilijan tai jalkapalloilijan ammatista, mutta tosi asiassa vaihtoehtoja oli vain kaksi: joko muusikon ura tai kortisto!
Pitkämö aloitti musiikin opiskelunsa klassisella pasuunalla ja kitaralla. Rockia hän on soittanut kymmenvuotiaasta asti ja pop-jazz -kuviot tulivat myöhemmin kuvaan mukaan. Musiikillisen kokemuksen karttumisen kannalta Pitkämö on tyytyväinen päästyään soittamaan sinfoniaorkestereissa, puhallinorkestereissa ja -kvinteteissä, koska sitä kautta hän on päässyt näkemään musiikin kenttää monipuolisesti.
Pitkämöllä on Helsingissä oma toimisto, jossa hän tekee arkisia askareita, säveltää, sovittaa ja tekee tuottajan hommia. Kiertue-elämä on onneksi jäänyt vähemmälle kuin ennen, sillä välillä viisiviikkoisiksikin pitkittyvät turneet Pitkämö kokee rasittaviksi. Taiteilijan työnteko venyy keikan takia tai inspiraation iskiessä helposti pikkutunneille, mutta Pitkämö pyrkii pitämään kiinni säännöllisestä päivärytmistä.
Monen tyylilajin kameleontti Pitkämö näkee itsensä ennemminkin MD:na, ei niinkään kapellimestarina, vaikka pinnan kanssa johtaminen onkin tuttua sinfoniaorkestereista ja muista kokoonpanoista.
– Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa oli haastavinta ja samalla antoisinta ottaa kymmenkunta eri tyylilajiin kuuluvaa biisiä haltuun. Se tarkoitti myös sitä, että soittajien piti hallita useampia eri soittimia ja laulajan monia eri kieliä. Oman paineensa toi tietysti myös suora lähetys, kertoo Pitkämö.
Sami, Frank ja laulaminen
Pitkämön mielestä laulajasta kuulee heti laulaako tämä laulua vai pudotteleeko hän lauseita ulkomuistista.
– On hämmentävää kuunnella laulajaa, joka laulaa pelkkää tekstiä, siis pelkkiä sanoja, eikä oikeasti ymmärrä mistä laulussa oikein puhutaan! Tulkinta ei ole rytmiikassa taaksepäin jättäytymistä tai eteenpäin nojautumista, ei minkäänlaista kikkailua. Tulkinnassa on kyse siitä, että luottaa omiin kykyihinsä laulajana tai soittajana ja uskoo siihen, että osaa asiansa. Hyvän laulajan pitää olla rytmisesti vahva, esiintymisen tulee olla tyylin mukaista, tulkinnassa pitää näkyä oma persoona ja laulun pitää olla vakuuttavan kuuloista.
– Ja vireys, siitä ei tarvitse edes keskustella ! Pitkämö lisää.
Pitkämö pitää Sinatran tulkitsijan taitoja arvossa. Hän on usein havahtunut huomaamaan, kuinka hienosti Sinatra aivan kuin naulaa fraaseja kiinni laulaessaan. Sinatran tulkinnoista mieluisimpia ovat levytykset “April in Paris” vuodelta 1956 ja “More” vuodelta 1964.
– Frank on tehnyt valtavasti töitä laulujensa eteen, jotta on saanut ne levytysstudiossa ykkösellä sisään. Hän on elänyt läpi nuo asiat, joista laulaa ja hän saa ne hienosti esiin tulkinnoissaan.
Uutta laulua työstäessään Pitkämö asettuu ensiksi pianon ääreen ja tutustuu biisin sointukulkuihin ja vasta sitten itse melodialinjaan. Samin oma perusääni on samettinen luonnostaan, hän ei erityisesti koeta kuulostaa Sinatralta. Tosin alussa Pitkämö joutui työstämään tenoriääntään baritoniksi, jotta hän sai alarekisterin soinnukkaaksi. Sovitusten muuttaminen olisi toki ollut helpompaa, mutta hän ei halunnut koskea niihin, jottei alkuperäinen soundi kärsi.
Pitkämö on kiitollinen uransa alkuvaiheessa ystäviltään Sami Saarelta ja Anna-Mari Kähärältä saamastaan tuesta.
– Kohokohtina voisin mainita sen, että olen saanut kunnian esiintyä kahdesti presidentinlinnassa ja olla kautta aikain ensimmäinen laulusolisti siellä. Samoin Pori-Jazzin Vuoden taiteilija -nimitys vuonna 2008 tuntui hyvältä . Mieltäni lämmitti myös kovasti alan ihmisiltä saamani Emma-ehdokkuus tunnustuksena levystäni “Lauluja rakkaudesta ja vähän muustakin”.
Pitkämöllä on monta rautaa tulessa. Ensiksikin uusi levy on valmisteilla. Pitkämö on säveltänyt sen jo pitkälle ja tekstitkin alkavat olla koossa. Annika Eklundin kanssa on tulossa 50-luvun musiikkia sisältävä show Helsinkiin ensi syksynä ja sen lisäksi Pitkämö tuottaa muutaman levyn. Ehkä jokunen tv-ohjelmakin näkyy kanavilla jossain vaiheessa.
Klassinen kohtaa jazzmusiikin
Pitkämö ei halua lähteä sohimaan kovin pitkälle keskustelussa klassisen ja muiden musiikkilajien saamasta rahallisesta tuesta.
– Meillä on hienoja ja osaavia klassisen musiikin kokoonpanoja enkä ole tässä ottamassa heidän saamiaan tukia pois, vaan näkisin, että valtiorahoitteista musiikin kenttää tulisi laajentaa. UMO:han on ainoa valtiorahoitteinen big band ja toivoisin, ettei heidän tarvitsisi jatkuvasti tapella omasta paikastaan. Näkisin myös, että täällä Turussa, Tampereella ja Oulussa voisi aivan hyvin toimia oma kaupungin ja valtion tukema big band; onhan sen toiminta huomattavasti halvempaa kuin sinfoniaorkesterin toiminta. Miksei myös jossain kaupungissa voisi olla kansanmuusikoitakin, jotka nauttisivat valtion rahoitusta, toteaa Pitkämö.
Pitkämö ja Turku Jazz Orchestra
Pitkämö kehuu turkulaisen big bandin olevan täynnä hyviä muusikoita ja hän toivookin yhteiskonserteille jatkoa. TJO:n trumpetisti Tero Lindberg soittaa myös Samin omassa bändissä ja Teron myötävaikutuksella Samin ja TJO:n yhteistyö alunperin pyörähti käyntiin. Flame jazzin Jussi Fredrikssonillakin oli omalta osaltaan näppinsä pelissä Sinatra-illan muotoutumisessa.
Läsnä ollut ihastunut yleisö sai kokea ja kuulla upeita Sinatra-tulkintoja Samin ja TJO:n pistäessä parastaan. s/s Borekin intoutui mukaan keinahtaen hiukkasen vinoon toisen setin aikana.
– Lisää tätä! tuntui laiva tekosillaan toivovan.
