– Rumpali ja basisti ovat olennainen osa jazzorkesteria, mutta eivät juuri esiinny yksin, sanoo Thomas ”Tumppi” Rönnholm (s. 1972). Hän soittaa päätyönään lyömäsoittimia Kaartin soittokunnassa ja toimii lisäksi rumpalina noin kymmenessä kokoonpanossa. Tuurauksien kanssa keikkoja tulee vuosittain jopa neljänkymmenen bändin kanssa.
– Rumpalit ovat yleensä taustalla ja minulle se sopii. En ole halunnutkaan olla lavalla pääosassa. Orkesterin muut soittajat ja solistit saavat ottaa ”kunnian”. Minulle riittää kun bändikaverit sanovat, että komppaan hyvin ja svengi kulkee.
Tumpin kiinnostus musiikkiin syttyi jo nuorena. – Yritin aluksi näppäillä kitaraa, mutta sormet eivät riittäneet. Kerran isoveljeni rockibändin treeneissä kokeilin rumpuja. Kykenin heti ensi istumalta soittamaan kompin ja siitä se lähti. Rummut on helppo aloittaa, saa heti äänen, kuten pianossakin. Tämän näkee hyvin lasten konserteissa. Kun keikka on ohi ja lapset saavat kokeilla, niin yleensä he tulevat rumpujen ääreen ensimmäiseksi
Muusikon ammatti selkiytyi Tumpille heti kun hän pääsi ensimmäisen kerran rumpujen ääreen. – Tiesin, että tätä haluan tehdä. Siinä jäi lätkä ja futis kakkoseksi heti. En miettinyt muita ammatteja enkä peruskoulun jälkeen hakenut kuin Sotilasmusiikkikouluun.
“Jazzin oppinut”
Jazzin pariin hän ajautui, kun Harri Aavaharju pyysi keikalle. – Olin kyllä kuunnellut opiskeluaikana jazzia, mutta en ollut juuri soittanut sitä. Jouduin melkein kylmiltään keikalle, joten oli pakko opiskella. Ei voinut teeskennellä tietävänsä ja osaavansa soittaa jazzia. Muutaman vuoden aikana ostin satoja levyjä ja kuuntelin niitä tarkkaan. Siinä se karkasi käsistä! En kyllä todellakaan ole vielä ”jazzin oppinut”, jos se edes koskaan on mahdollista.
– Jazzissa minulle on tärkeä osa se hetki ja tunne kun kaikki soittavat täysin yhteen. Aivan sama tunne on kun Kaartissa 40 muusikkoa soittaa klassista kappaletta täsmälleen samassa pulssissa ja rytmissä. Rumpalin pitää kuunnella mitä ympärillä tapahtuu, mitä basso tekee, mitä pianosta tulee.
Thomas Rönnholm on tämän hetken kysytyimpiä muusikoita ja on saavuttanut vankan aseman suomalaisten jazzrumpaleiden keskuudessa. Hän on vieraillut useaan otteeseen jazzin kehdossa, New Orleansissa ja omaksunut se musiikkiperinteen hämmästyttävän syvällisesti.
Hän soittaa monissa maamme perinteisen jazzin kärkiorkestereissa kuten 55-vuotiaassa DDT Jazzbandissa. Tumppi aloitti sen vakituisena rumpalina vuonna 2007. Muita yhteistyökumppaneita jazzin saralla ovat mm. Swamp Strutters, Screamin´ Jay & The Bones, Wade Mikkola Band, Spirit of New Orleans, New Orleans-Helsinki Connection ja New Orleans Rhythm Gang.
DDT:n vanhat soittajat ovat hyvin tyytyväisiä rumpaliinsa. – Tumpilla on tärkeä hyvän komppiryhmän jäsenen ominaisuus. Hän ei yritä olla omaa tarinaansa soittava keskus, vaan kuuntelee korvat tarkkana, mitä ympärillä tapahtuu ja miten hän voi edistää yhteistä etua. Hän on myös tyylillisesti hyvin laaja-alainen rumpali.
DDT:n soittama jazz on niin vahvasti rytmiikkalähtöistä, että toimiva komppi on välttämättömyys. Tämän vuoksi yhtyeen rumpalit ovat yleensä aina olleet Tumpin tapaan kovan luokan ammattimuusikoita kuten Christian Schwindt (1969 -1992) ja Esko ”Rusina” Rosnell (1992 -2007).
Tumpin esikuvalistalla on paljon nimiä, suomalaisia: Teppo Mäkynen, Mika Kallio, Jaska Lukkarinen, Anssi Nykänen ja Mikko Hassinen muun muassa. Ulkomaisista hän arvostaa kaikkia klassikoita, erityisesti Connie Kayta. Uudemmista nimistä Billy Martin on hänen suurin inspiraation lähteensä. New Orleans -tyypeistä maininnan arvoisia ovat Stanton Moore, Herlin Riley, Vernell Fournier ja Earl Palmer.
“Kaikkiruokainen”
Tumppi on musiikin ja jazzin suhteen kaikkiruokainen. – IPodissani löytyy kaikkea väliltä King Oliver – Kraftwerk. Soitan myös hieman modernimpaa kamaa Wade Mikkolan ja Petri Krzywackin kanssa. Kuuntelen mielelläni lähes kaikkea paitsi ns. päivän hittejä, viime aikoina listalla ovat Neil Young, Tom Petty & The Heartbreakers, Dr John ja Paul Simon. .
Tähänastinen huippukeikka tai esiintyminen? – Paha kysymys. Monet matkat ovat jääneet mieleen. Kerran soitin paraatissa New Orleans snarea ja vieressäni soitti kanssani Herlin Riley. Muutama vuosi sitten soitettiin hiekkarannalla Fidjissä auringon laskiessa horisonttiin, sekään ei ollut huono hetki ollenkaan! Lähes jokaisella keikalla on joku ”maaginen” hetki, joka tekee juuri siitä keikasta erikoisen. Hieno kokemus oli myös kiertue Laura Närhen bändissa.
– Soittaessa kaikki muu jää ajatuksista pois. Saa tapahtua paljon yleisön joukossa, että siihen reagoisi. Jos Storyvillessä tuoppi särkyy lattialle, niin ei se kaada komppia mihinkään suuntaan, kuvailee Tumpin tuntemuksiaan. – Näytän varmaan lavalla vakavalta, mutta se on vaan keskittymistä.
– Leipääntyminen ei ole ainakaan vielä tullut mieleen, Tumppi naurahtaa. – Musiikki on edelleen se juttu, jota haluan tehdä. Jokainen keikka on ainutkertainen ja haaste. Yritän löytää joka kerta uuden näkökulman ja oleellisen niin kappaleesta kuin soitostanikin.
Kysytyn miehen aikataulujen yhteensovittaminen on välillä vaikeaa. – Koen kuitenkin, että soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa on etuoikeus. Ainoa vapaa-ajan harrastus, joka mahtuu kiireisen Tumpin aikatauluihin, on työmatkapyöräily. Matka yhteen suuntaan 17 km on samalla tehokasta hyötyliikuntaa.
***
DDT Jazzband juhlii 55-vuotista taivaltaan Savoy-teatterissa la 12.10.2013 klo 19.00 ” From Eddie Condon to Duke Ellington”. Konsertissa vierailijoina Antti Sarpila, Joonatan Rautio ja Nina Lindroos.
Liput alk. 35/20 €, 80/65 € (Show & Dinner).
Liput Lippupalvelusta
Ingressikuva: Markku Mattila, Muut kuvat: Matti Korhonen/Martti Koljonen
