Mirja odottaa keikkaansa hyvillä fiiliksillä.
– Festivaalikeikat ovat spesiaalijuttuja eikä niitä kasva puissa. Aloin innostuneena päivittämään ohjelmistoamme, kun sain kevättalvella tietää, että kesällä on tiedossa kaksi isoa keikkaa: toinen Jazz-Espalla ja toinen Korppoo Jazzissa. Tein pari uutta biisiä juuri näitä keikkoja varten ja yksi niistä kantaesitetään täällä Korppoossa, Mirja iloitsee.
Mirja kehuu Näsbyn venemuseon akustiikkaa loistavaksi.
-Täällä laulaessani mieleen tulee myös Luikonlahden venevaja Kaavilla, jossa esiinnyin ainakin kahdeksana kesänä peräkkäin Näissä molemmissa on samantyyppinen intiimi tunnelma, ei mitään baaritiskiä, jossa käy kolina.
Mirja halusi laulajaksi jo lapsena
-Olen varmaan ollut vasta 6-vuotias kun jo halusin laulajaksi. Olin aivan lumoutunut kuunnellessani Disneyn “Winnie The Pooh” -levyä ja lauloin aina mukana, kun kappale soi. Isosiskoni lauloi yhtyeessä Opus Five ja muistan tuolloin kuudennella luokalla ollessani, kuinka hienoa oli päästä heidän bäkkärilleen fiilistelemään. Kavereilleni en kehdannut jazzlauluajatuksistani kertoa, sillä se olisi kuulostanut jotenkin erikoiselta valinnalta tuohon aikaan. Lukiossa sitten löytyi jo muitakin jazziin hurahtaneita, kuten musiikinopettajani Mape Lappalainen. Olin soittanut klassista pianoa alakoulusta lähtien, mutta kun lukiossa pääsin laulamaan, päätin tehdä musiikista itselleni ammatin.
Kaksi ammattimuusikkoa perheessä
Mirja elää freelance-muusikon elämää, jossa tehdään keikka kerrallaan projektiluonteisesti.
Treenejä ei ole säännöllisesti, mutta ohjelmaa uusittaessa sovitaan tarkempi harjoitusaikataulu.
Mirjan bändien jäsenet ovat vaihtuneet muutamien vuosien sykleissä. Ensimmäisessä perustamassaan kokoonpanossa soittivat hänen tuleva miehensä Manuel Dunkel, Ape Anttila, Markku Ounaskari ja Kirmo Lintinen. Repertuaari koostui tuolloin jazzstandardeista. Bändi oli koossa nelisen vuotta ja jossain vaiheessa piano vaihtui kitaraksi, jota tuli soittamaan Jarmo Saari.
– En vielä silloin ollut itse tehnyt musiikkia ja annoin bändin jäsenille vapaat kädet biisien muokkaamiseen. Kirmo oli tuohon aikaan suurena apuna sovituksissa ja antoi vaikutteita musiikillisesta työskentelystä. Oli kiinnostavaa nähdä miten soinnutuksissa toimitaan, miten tehdään musiikillisia koukkuja, introja ja lopetuksia.
Mirjan ja Manuelin perheessä temmeltää kolme reipasta poikaa. Kun vanhimmat pojat syntyivät, Mirjalle oli luontevaa höllentää tahtia ja jäädä kotiäidiksi lapsia hoitamaan. Musiikki ei kuitenkaan jäänyt täysin taka-alalle, vaan äitiyslomallaan Mirja käväisi muutamalla keikalla ja suunnitteli päivän hiljaisina hetkinä bändin ohjelmistoa ja muokkasi sovituksia.
– Manuel soitti siihen aikaan Jukka Perkon “Hurmio”-orkesterissa. He keikkailivat maailmalla ristiin rastiin ja muistan välillä ajatelleeni, että olisi se vaan niin kiva juttu, kun tuo mieskin olisi joskus täällä kotona auttamassa! Onneksi läheiset sukulaiset ovat asuneet lyhyen matkan päässä ja heidän apuunsa on voinut aina luottaa.
Lasten kasvettua kouluikään Mirja pystyi omistautumaan musiikille enemmänkin. Nykyään Mirjalla on virka Espoon musiikkiopiston pop/jazz-linja Ebelin linjanjohtajana. Työnantaja on joustava ja ymmärtää muusikon arkea. Mirja voi tarpeen mukaan tehdä pidempää päivää ja lähteä vastaavasti aikaisemmin, kun täytyy kiirehtiä esim. keikalle. Mirja nauttii työstään jazzpainotteisella pop-osastolla, jossa hän saa seurata nuorten ja lahjakkaiden opiskelijoiden etenemistä omalla sarallaan. Kesällä opinahjo on tietenkin kiinni ja silloin Mirja voi rauhassa keikkailla ja säveltää.
Kaikki perheen lapset harrastavat musiikkia ja vanhin pojista on erityisen kiinnostunut rumpujen soitosta. Hän esiintyikin tänä vuonna Pori Jazzin “Young Talent Show Case “-tapahtumassa. Nuorimmaisten instrumentteja ovat tällä hetkellä kitara ja kontrabasso.
– Toivon, että lapsemme seuraavat omaa sisäistä ääntään valitessaan tulevaisuuden ammattiaan. Olen itsekin tehnyt niin ja ollut onnellinen hypättyäni tuntemattomaan. Tosin vasta jazz-osastolle opiskelemaan päästyäni minulle selvisi, kuinka suuri kakku minua odottikaan, nauraa Mäkelä.
Laulamisen pedagogiaa
Laulunopettajana toimiessaan Mirjalla selvä näkemys siitä, mitä opiskelijalle tulee tarjota.
– Opiskelijaa tulee ohjata ottamaan ääni haltuunsa. Laulutekniikkaa pitää hioa niin, että opiskelija voi turvallisesti tehdä instrumentillaan mitä haluaa. Tarkoitus ei siis ole valaa kaikkia samaan muottiin, vaan auttaa jokaista yksilöllisesti löytämään oma tyylinsä ja soundinsa. Tärkeä osuus koulutuksessa on opastaa laulajaa kertomaan tarinaa, miettimään laulutekstin sisältöä ja saamaan se tulkinnassaan esiin. Tämän kaiken tulee kuitenkin tapahtua oppilaan omassa päässä; en voi antaa valmista pakettia, vaan opiskelijan on löydettävä oma ilmaisutapansa.
Mirja valottaa säveltämisen mysteeriä
Mirjalle tyypillinen tapa työskennellä on rennosti riippukeinussa lepäillen lukea runokirjaa. Tällä tavoin menetellen hän valitsi “Runoisa” -albuminsa tekstejä sävellettäviksi. Lukiessaan hän tarkkailee tuntojaan ja jos joku runoista puhuttelee häntä, kolahtaa, saattaa hän alkaa kuulla runon melodiana. Tavallisesti hän asettaa kirjan avoimena eteensä pianon ääressä ja odottaa melodian syntymistä ensin ilman sointuja. Jos hän saa runon soimaan vaivattomasti, ei hän jää henkilökohtaiseen kokemukseensa, vaan alkaa ajatella laajemmin: miten laulua pitäisi työstää, jotta saisi sen koskettamaan kuulijoita.
Tulevaisuuden verhoa Mirja malttaa raottaa sen verran, että uusi levy on valmisteilla kitaristi Teemu Viinikaisen ja basisti Juho Kivivuoren kanssa. Albumin julkaisuun on kuitenkin vielä matkaa. Mutta sitten Mirja räväyttää: hän on saanut stipendin Villa Karoon Afrikkaan !
-Kun isosiskoni saivat lapsia 80-90 -lukujen taitteessa, kävin etsimässä heille kaupoista lastenlaululevyjä. Käteeni osui Iro Haarlan ja edesmenneen Edvard Vesalan “Afrikan tähdet” -albumi. Pidin siitä valtavasti ja sen eräänlainen anarkistinen sävy on säilynyt mielessäni näihin päiviin asti. Minua on vaivannut, ettei sen sisältämää musiikkia ole ollut kuultavissa livenä missään. Niinpä otin yhteyttä Iroon, joka kertoi lauluja esitetyn “Pikku Kakkosella” muutaman kerran, Mirja selvittää.
Levyn sovitukset on tehty pitkälti improvisaation pohjalta, eikä kattavia partituureja ole juurikaan olemassa. Mirja lähtee muutamaksi viikoksi Afrikan Beniniin nuotintamaan levyllä kuultavaa musiikkia. Tarkoituksena on elvyttää nuo hienot kappaleet ja tehdä lauluista sovitukset lapsikuorolle ja soitinryhmälle. Kevätkauden harjoituksissa Ebelin nuorisokuoro ottaa Mirjan sovitukset ohjelmistoonsa ja pääsee esittämään niitä julkisesti ensi kesänä.
Afrikan tähdet alkavat taas pian tuikkia, kiitos Mirjan !
