Mikko Pettinen on tunnettu monipuolisuudestaan ja ahkeruudestaan. Syyskuussa haastattelin Mikko Pettistä (JR 22.9.2019) ja silloin Mikko kertoi levynsä olevan miksausvaiheessa. Nyt puoli vuotta myöhemmin käynnistyi levynjulkaisukiertue, jonka puolivälin rasti osui Malmitalolle.
Kun mietin kokoonpanoa, joka koostuu trumpetista, baritonisaksofonista, bassosta ja rummuista, mieleen tuli Chet Baker-Gerry Mulligan kvartetti, joka ei harmoniainstrumentteja juuri kaivannut. Hetkittäin tilanne oli nytkin näin, mutta suurimmaksi osaksi perusjuttua kuorrutettiin sähköisillä efekteillä, loopeilla, harmonisoijilla, kiippareilla, laululla jne.
Musiikki oli kuitenkin tärkein koko intensiivisen kahden setin keikan ajan. Kappaleiden rakenne oli usein perinteen mukainen, jossa alussa ja lopussa oli melodia ja siinä välissä sooloja ja muuta ohutta yläpilveä. Kun jo mainittuun instrumenttivalikoimaan lisätään sello, bassoklarinetti, kornetti ja flyygelitorvi niin korville tarjottiin melkoista värimaailmaa. Lisäksi Malmitalon ääni- ja valomies ansaitsee aplodit myös näin sanallisessa muodossa.
Kiertueen lehdistötiedotteessa Mikko kertoo, että on saanut inspiraation sävellyksiin maailman nykytilasta, dystopiasta, ilmastonmuutoksesta ja luonnosta. ”Halusin tehdä jotain uutta ja yllättävää; sekä itselleni, bändikavereilleni sekä kuulijoille. Halusin haastaa itseni ja käyttää sävellyksissäni erikoisempia tahtilajeja. Tässä sävellystyössäni en ole kyseenalaistanut mitään vaan olen vain antanut ajatusten virrata. Siksi tämä musiikki on minulle todella rehellistä ja tulee suoraan sydämestä”.
Osa kappaleiden nimistä aukeaa helposti ja osan taustoja Mikko avasi mukavilla juonnoillaan. Maailman nykytila on selvästi askarruttanut Mikkoa ja sen purkaminen sävelkieleksi oli kuitenkin pääosin optimistista eikä liian synkkää ja vakavaa.
Sävellyksissä oli hienoja melodiakaaria, joissa oli vältetty tuttuja sävelkulkuja, joitakin tahdin tai kahden pätkiä lukuun ottamatta. Kahden puhaltajan vuoropuhelu soljui kuin mainituilla esikuvilla. Joakim Berghällin sellonsoittoa olisi voinut kuunnella enemmänkin.
Mikon kolme akustista instrumenttia löysivät kaikki hetkensä. Eclipsen laatusoittimet saivat Mikolta upeaa ohjausta ja niiden äänenvärit ja soundit avautuivat vaikka musiikki tulikin saliin äänentoiston kautta.
Vesa Ojaniemen basson soitto ja yhteistyö Tuomas Timosen kanssa toimi saumattomasti ja perustu silmät ja korvat auki -yhdistyksen perusperiaatteelle, jatkuvalle kontaktille. Tuomas käytti ridepellin demppaamiseen pyyhettä ja sai siten aikaan eräänlaisen gongin soundin.
Konsertin kaari kantoi alusta loppuun ja monet ostivat mukaansa lämpimäisen levyn joko CD:nä tai vinyylinä ja kierrätyskassiin pakattuna.
Konsertissa esitetyt kappaleet Last Changes, Sea In Sahara, Music For Royalties, On Finger Algorhytm, AGED, The Last Fjord, Kolaajat, Oracle´s Hole
Kiertuepaikkakunnat: MIKKO PETTINEN WHY NOT – LIVE:, 15.1. Savonlinna, 16.1. Kuopio, 17.1. Jyväskylä, 21.1. Helsinki, Malmitalo, 26.1. Kotka, 28.1. Tampere, Eclipse Jazz Club @ Kulttuuriravintola, 12.2. Hämeenlinna, Suistoklubi, 14.2. Porvoo, 15.2. Imatra
Hieno levy näin uuden vuosikymmenen aluksi!
Malmitalon levynjulkkarikeikka, Helsinki 21.1.2020.
