Olen vuosien varrella haastatellut ja kirjoittanut jutun neljästä UMO:n trumpetistista. Jazzrytmien paperilehtiä selaillessani palautui mieleen rupatteluhetket Markku Johanssonin, Sami Pöyhösen ja Esko Heikkisen kanssa. Neljäs tähtihetki osui aikaan kun Classic jazz ry myönsi Louis Armstrong – palkinnon Lil Jörgen Petersenille ja se juttu löytyi gmail-arkistosta. – Tätä juttusarjaahan pitää jatkaa ja tahtia hieman tiivistää totesin itselleni viime kesänä Taalintehtaalla, kun seurasin Mikko Pettisen soittoa Baltic Jazz All Stars – kokoonpanossa.
Tuon keikan jälkeen sovimme, että syksymmällä palataan asiaan ja niin tehtiin. Mikon aikataulu on toisinaan varsin tiivis ja yhteen viikkoon voi mahtua monenlaista genreä ja orkesteria. Cafe Carusellissa sitten tehtiin kalenterimerkintä. Ennen haastattelua löysin Mikon facebook-päivityksen, joka kertoo varsin tyhjentävästi mistä on kyse:
– Reiluun viikkoon mahtui kaksi soul-keikkaa Hangossa, tulevan levyn miksaussessiopäiviä, studiokeikka Porvoossa, jazz-etydikirjan korjauksia ja oikolukua, neljät Umon treenit, kahden setin jazzkeikka Cafe Caruselissa, Furaha -yhtyeen keikka Kolmen sepän patsaalla, Gospel Helsingin keikka (laulajana, trumpetistina ja pianistina) Temppeliaukion kirkossa, Helsinki-Cotonou Ensemblen keikka Huvilateltassa, Umon ja upean Lizz Wrightin keikka Huvilateltassa ja parit treenit. Lapsia oon nähnyt lähinnä vilaukselta. Onneksi perjantaina ehdittiin Kirsin kanssa treffeille Flamingon kylpylän aikuisten puolelle polskimaan. Ensi viikolla vähän iisimpää.
Lappeenrantalainen vai imatralainen
Nurmijärvellä 1974 syntyneen Mikon elämä täyttyi musiikista aivan ensi metreiltä lähtien.
– Iskä oli kanttori, joka kuitenkin jatkoi opintojaan musiikinopettajaksi voidakseen pitää vapaita samaan aikaan kun äiti joka oli luokanopettaja. Olin jotain kymmenen vanha kun muutimme Lappeenrantaan.
– Soitin muutaman kuukauden viisivuotiaana viulua, mutta ei siitä mitään tullut. Mun veli soitti käyrätorvea ja Hannu Sopanen opetti häntä. Mä istuin siinä vieressä ja päristelin huulia ja Hannu totesi, että tosta tulee trumpetisti. Olin silloin jotain 7 – vuotias. Sopasen Hannu johti myös seurakunnan puhallinorkesteria ja soitin siellä ja sitten perustettiin juniori big band.
– 15-vuotiaana pääsin Sibiksen nuoriso-osastolle ja ylppäreiden jälkeen Varusmiessoittokuntaan. Se oli viides saapumiserä, nimeltään muuten Kvintoli. Silloin siellä oli big band ja puhallinorkesteri, lisäksi lauloin soul-bändissä. Meidän vaskikvintetti voitti Suomen mestaruuden. Siellä sai todella soittaa ja tapasin myös upeita tyyppejä mm. Tero Toivosen ja Mitro Koskiluoman.
IBB – festivaalit
– Oli kyllä hienoa päästä vuosittain kuuntelemaan Imatra Big Band – festivaaleilla kansainvälisiä bändejä. Hannut Sopanen ja Hokkanen tekivät upeaa työtä kun saivat houkuteltua nimiesiintyjiä sinne. Kuulin penskana Maynard Fergusonia ja Woody Hermannia ja kaikkia jotka siellä kävi. Olihan se jälkeenpäin ajatellen huikea mahdollisuus
Jazzosastolle
– Ensin pääsin Musiikkikasvatuslinjalle, jossa opiskelin vapaasäestystä ja kävin laulutunneilla, tietysti myös trumpettia ja sivuaineena improvisointia. Jazzosastolle pääsin neljännellä yrittämällä. Ekalla kerralla soitin Just Friendsin. Viimeisellä kerralla soitin Shorterin Speak No Evilin Jari Perkiömäen vinkistä ja sillä pääsin.
– Jazzosastolla ei siihen aikaan oikein ollut trumpetinsoiton opettajia. Salesvuon Tomi sanoi, että jos haluat tosissaan päästä improvisoinnissa eteenpäin, niin hän voi kysyä Jukka Perkoa. Jukan avulla pääsin valtavia harppauksia eteenpäin. Heikkisen Esko antoi ansatsitunteja ja sitten siellä kävi ulkolaisia opettajia, Tim Hagans, Anders Bergrantz, Gustavo Bergali ja Ingrid Jensen. Improvisointiopettajista voisi vielä mainita Jari Perkiömäen ja Jukkis Uotisen.
Työkalut
– Ensimmäinen trumpetti oli seurakunnan torvi, jota kuljetin muovikassissa ja jonka suukappale oli jämähtänyt kiinni. Sitten soitin Yamahan kornetilla varmaan neljä vuotta ja vuonna 1986 sain juhlavuoden Bachin, jolla soitin tosi monta vuotta ja jonka sarjanumero on 0036. Se on vieläkin mulla hyllyssä. En keräile torvia, mulla on sen Bachin lisäksi kaksi Eclipseä. Saartin Tero löysi Eclipsen jostain netistä
Kannattaa tsekata https://eclipsetrumpets.com/ Kirjoittaja sai kokeilla Mikon kornettia ja se todella oli hieno torvi.
– Olen siirtynyt Wedgen suukappaleisiin muutama vuosi sitten. Soitin pitkään Monnetin B6:lla. Nyt tää uusi Wedge tuntuu tosi hyvältä ja joitakin vanhoja voisi vaikka myydä. Tää on vähän Monnetia syvempi ja tyyppimerkintä on 66 RD + W25-ML + WTMLS. Trumpettikirppis voisi olla hyvä idea jos vaikka trumpettikilta järjestäisi semmoisen samaan malliin kuin DAF (Drummers Association in Finland) rumpukirppiksiä.
Bändit
– Ekan rahakeikan kyllä muistaa. Se oli kouluaikana matematiikan opettajien pikkujoulu. Olisi varmaan ollut hyvä merkitä kaikki keikat ylös johonkin vihkoon, onkohan joku tehnyt niin, johon kirjoittaja totesi, että Mika Huusari on ainakin sen tehnyt.
– Kun tulin Helsinkiin niin ensimmäinen iso bändi oli Settlemen Big Band, jota johti Petri Juutilainen. Sibiksessä oli vain projektikokoonpanoja ja aika nopeasti pääsin mukaan UMO:oon jossa olen ollut vakkarina vuodesta 1998. Erilaiset kokoonpanot kiinnostavat. 90-luvulla meillä oli New Orleans – tyyppinen brass band, Sticks, jossa Petteri Hasa soitti rumpuja ja Mikko Mustonen tuubaa.
– Helsinki-Cotonou Ensemble on ollut pystyssä kuusi vuotta. Joakim Berghäll, Sampo Riskilä ja Janne Halonen liidaavat bändiä. Kaikki laulaa vaikka emme ymmärrä mitä lauletaan. Sanat on kirjoitettu foneettisesti ja olemme tehneet kiertueen Beninissä.
– 2000-luvun alkupuolella mulla oli MP4 yhtye, jolla voitettiin Getxon yhtyekilpailu, Jazz-Emma ja Jazzrytmit-lehden vuoden paras jazzlevy titteli. Omalla Happy People – yhtyeellä tehtiin kaksi levyä 2013 ja 2016 ja nyt aivan äsken yksi biisi ja video. Kyseessä on soulbändi jossa soitan trumpetin lisäksi keyboardeja ja laulan.
Esikuvat
– Omia suosikkeja ovat Kenny Dorham, Booker Little, Freddie Hubbard ja tietysti Chet Baker. Hänen soitossaan jokainen ääni on ihan täydellinen, soitossa ei ole mitään turhaa ja tietysti myös laulu viehättää.
– Simo Salminen soitti Settlemen Big Bandissä leediä kun Ari Jokelainen rupesi johtamaan sitä ja Simo kävi jonkun keikan tuuraamassa myös UMO:ssa. Trumpettikärki on aika paljon leveämpi kun silloin kun tulin kuvioihin.
UMO
– UMO on pitkään ollut puristuksissa, palkkaa on pudotettu ja keikkoja on tullut lisää. Hienoja proggiksia on ympäri vuoden. Ulkomaiset vieraat ja hyviä kotimaisia sovittajia on myös paljon. Ville Vannnemaa, Sampo Kasurinen ja Artturi Rönkä kirjoittavat koko ajan hienompaa tavaraa.
– UMO:n ohjelmistossa pitää luovia tietysti sen mukaan mitä yleisö haluaa kuunnella ja toisaalta mitä soittajat haluavat soittaa. Lounaskonsertit ovat mukavia ja Savoyn sali on täynnä, oli proggis mikä tahansa.
– Ed Partyka ei ollut soittajien listalla ensimmäisellä sijalla, kun emme oikein tienneet hänestä mitään. Huvilateltan Gerschwin – konserttia treenattiin heti kesäloman jälkeen. Ed johti tarkasti mutta pieni pilke silmäkulmassa. Hän puuttui pieniin asioihin, soitatti olennaiset pätkät ja perusteli mitä halusi. Lauantaina oli pitkät treenit ennen keikkaa kun saatiin laulusolisti mukaan. Keikka meni hienosti ja nyt Ed tuntuu juuri oikealta kapulta meille.
Kovaa työtä
– Kolmen päivän soittotauon jälkeen rupeaa ahdistamaan. On parempi pitää kuntoa yllä jos tulee vaikka joku yllätys/tuurauskeikka. Mökilläkin on aina torvi mukana. Tunti puolitoista soittoa joka päivä, niin jää vielä aikaa muuhunkin, jos on muuten vapaapäivä.
– Sain apurahan viime vuoden elokuun alussa ja käytin sen pääasiassa Why Notin levyn ja etydikirjan tekoon. Biisit saatiin purkkiin nyt elokuun lopussa ja tuplalevy tehdään heti alkuun. Bändi on demokraattinen ja mukana paljon tekniikkaa, aina joku paikkaa jos joku laite ei toimi tai joku unohtaa jonkun osan. – Kirjoittaja seurasi Jazz Espan keikkaa heinäkuussa ja kaikki tuntui toimivan.
– Etydikirjasta tulee nyt toinen korjattu painos. Kaikki jotka ovat ostaneet ensimmäisen painoksen saavat latauskoodin, jolla saavat korjatun version.
Klassinen jazz
– Totta kai se myös kiinnostaa. Kun UMO:lla oli New Orleans-proggis, niin West End Bluesin introon oli kirjoitettu vain pari ensimmäistä ääntä ja sitten ad lib. Mun oli pakko kaivaa se levyltä ja sehän on aika haastava. Myös DDT:n kanssa oli mukava tehdä tuurauskeikkoja.
– Nyt täytyy ottaa UMO:sta virkavapaata kun tehdään Toivejazzit-kiertue. Siinähän on paljon Antti Sarpilan sovituksia, kuten myös oli Taalintehtaalla. Antilla on mahtava meininki ja aina mappi järjestyksessä. Hän on miettinyt setit niin tarkkaan että ne kestävät tasan 45 minuuttia. Se on helppoa sen vaan soittaa.
Miten tuollaista jaksaa
– Musiikille ei ole vaihtoehtoja. Onneksi trumpetin soittamisen lisäksi on piano ja laulaminen. Kondiksesta täytyy pitää huolta ja juokseminen auttaa siinä. UMO:ssa on työterveyshuolto kunnossa ja sitten vielä perhe, joka on kaikki kaikessa, totesi Mikko haastattelun lopuksi tuttu hymy huulillaan.
PS 1. Kirjoittaja antoi Mikolle lainaksi opuksen 44 Trumpet Solos & 125 Jazz Breaks of Louis Armstrong, josta löytyy tutkittavaa myös Mikon oppilaille.
PS 2. Keskiviikkona 25.9. julkaistaan Juttutuvan Rytmihäiriö-klubilla uuden tupla-albumin ensimmäinen single ja lauantaina 29.9. on Vuotalolla Helsinki-Cotonou Ensemblen keikka ja tätä kirjoitettaessa Mikko on Häikäisevän kirkas 2019-kiertueen keikalla Alavan kirkossa Kuopiossa.
