Asuin varhaislapsuuteni Lappeenrannassa ja kotona oli piano, jota soittelin korvakuulolta. Taisin olla 7-vuotias, kun menimme musiikkikauppaan, äiti osti trumpetin ja aloitin soittotunnit paikallisessa musiikkiopistossa. Ollessani kymmenen vanha, muutimme Lappeenrannasta länsirannikolle Pietarsaareen.
Pietarsaaressa asuimme puolitoista vuotta, jossa kävin Merisalon Sepon soittotunneilla. Hän oli kannustava opettaja ja johti myös puhallinorkesteria, jossa olin mukana.
Villit teinivuodet Kajaanissa
Seuraavaksi muutimme vanhempieni työn perässä Kajaaniin. Jäimme sinne pysyvästi ja koenkin, että se on kotikaupunkini, koska vietin siellä merkittävät ikävuodet kahdestatoista eteenpäin.
Kajaanissa pääsin mukaan bänditoimintaan. Kajaani Quartet -yhtyeen kundit kävivät vetämässä viikoittain bänditreenejä liittyen yläasteen musiikkiluokan toimintaan.
Lisäksi oli paikallisia blues- ja soulbändejä, joissa soitin pianon lisäksi kitaraa ja huuliharppua, tarvittaessa myös trumpettia.
Olihan se jännittävää pikkupojalle, äiti laittoi eväät mukaan ja joukko tatuoituja jätkiä tuli jenkkiautolla hakemaan keikalle. Yöllä kotiin tullessa oli 40 markkaa taskussa. Keikoista syttyi ajatus, että tämä musahomma on ihan mahtavaa.
Bändikuvioissa oli mukana myös Torniaisen Kalle, joka oli mua viisi vuotta nuorempi jäbä ja paikallinen rumpujen ihmelapsi. Hengailtiin usein Kallen kotona, kun sen isällä Unto ”Unski” Torniaisella oli mieletön levykokoelma, jota diggailtiin.
Torniaisten kautta pääsin muutamana vuonna mukaan Kainuun Jazzkevään bändikoulutukseen, jossa opettivat mm. Juha Björninen, Jarmo Nikku, Tommi Lindell, Pekka Helin ja Anssi Nykänen. Kainuun Jazzkevään yökerhokeikkoja en alaikäisenä päässyt kuulemaan, joten Dizzystä, Arturosta ja muista festarilla vierailleista legendoista ei ole muistikuvaa. Mika Myllärin silloinen MMQ on eka livebändi, jota todella diggailin.
Kajaanissa tein trumpetilla 3/3-tutkinnon musiikkiopistossa, mutta bändissä soittaminen veti enemmän puoleensa. Tuolta ajalta on monia kajjaanilaisia kavereita päätynyt hienolle musiikkiuralle, kuten vaikka Mikko Hassinen, Kalle Torniainen ja pitkäaikainen luokkakaverini Into Koponen.
Kirjoitin ylioppilaaksi 1993 paikallisesta musiikkilukiosta, Linnan lukiosta. Soitin sekä pianoa että trumpettia, mutten ollut vielä lainkaan varma, että minusta tulisi ammattimuusikko. Ostin jopa Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjat ja ryhdyin pänttäämään niitä. Aika pian selvisi, ettei se taida olla mun juttu.
Jazzkärpänen
Joku oli suositellut Oriveden Opistoa, jossa voisi täydentää musaopintoja ja se vaikutti olevan riittävän kaukana Kajaanista. Ensimmäisenä päivänä Orivedellä tapasin Teppo Mäkysen, jonka kanssa asuimme kämppiksinä seuraavan vuoden. Teppo oli tärkeä tuttavuus ja avasi mulle upeasti jazzmusiikin ja improvisoinnin maailmaa.
Orivedellä opettajana toiminut Matti Ruippo motivoi minua siirtämään fokusta trumpettiin pianon sijasta ja aloin vihdoin treenata säännöllisesti. Käännekohta minulle oli keväällä -94 kun lähdimme Tepon ja Timo Lassyn kanssa Turkuun tsekkaamaan Roy Hargrove Quintetin keikkaa.
Bändin energia ja ulospäinsuuntautuneisuus oli vaikuttavaa. Ymmärsin kuinka alussa olin musiikillisesti moniin ikätovereihini nähden, puhumattakaan Hargroven kaltaisista maailmantähdistä. Siitä lähtien harjoittelumotivaationi on ollut korkealla.
Ogelin oppivuodet ja Sibiksen koppivuodet
Oriveden opistovuoden jälkeen tuntui tarpeelliselta päästä Helsinkiin ja opinnot Ogelissa (nyk. Pop&Jazz Konservatorio) alkoivat. Olin useamman vuoden Raimo “El Papa” Korhosen oppilaana.
Hän opetti paljon siitä mitä tuleva ammatti pitää sisällään. Raikka on suuri persoona, jopa hänen puhelinluettelonsa oli in Bb! Perustekniikkaan keskityin myös Timo Paasosen ja Markku Rengon opastuksella.
Vuodet 1997-98 olin vaihto-oppilaana Englannissa Leeds College of Musicissa. Siellä opettajana oli Richard Iles. Hän oli aktiivinen jazzmies erityisesti Manchesterin skenessä ja vei minut myös kuuntelemaan Kenny Wheelerin keikkaa Lontooseen.
Muutaman opiskelukaverin kanssa muodostimme bändin ja pääsimme soittamaan keikkoja. Meillä oli viikoittainen keikka paikallisessa musiikkipubissa lounasaikaan, jolla soitimme jazz-standardeja trion tai kvartetin kanssa. Ogeliaikana pääsin soittamaan paljon erityylistä musaa monissa projekteissa ja sain tärkeitä kontakteja tulevaisuutta varten.
Vuosituhannen vaihteessa pääsin opiskelemaan Sibelius Akatemiaan Jazzmusiikin osastolle. Sibiksessä mun ekat opettajat olivat Esko Heikkinen ja Markku Johansson. Esko totesi, että tekniikkani ei tule riittämään ammattisoittajalle ja ryhdyttiin ansatsiremonttiin.
Soitin glissandoja suukappaleella ja pitkiä ääniä mezzopianossa, puolen vuoden jälkeen rekisteriä ja kestävyyttä alkoi löytyä mukavasti. Markku taas oli filosofisempi. Hänen kanssaan tunnit alkoivat yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen istuttiin vuoroin pianon ääreen komppaamaan, jammailtiin tuttuja biisejä sekä vaihdettiin mielipiteitä musiikista.
Usein Sibiksellä vieraillut Tim Hagans oli tärkeä improvisointimaikka, hänen luontainen timen soittonsa ja vapaat ideat vaikuttavat edelleen harjoitteluuni.
Muita tärkeitä opettajia noilta vuosilta ovat Jukkis Uotila, Jukka Perko, Jarmo Savolainen, Ingrid Jensen ja Anders Bercgrantz. Nykyisin käyn satunnaisesti brittiläisen Gerard Presencerin tunneilla.
New York
Vuonna 2006 sain pienen apurahan ja vietin kuukauden New Yorkissa. Kävin niin paljon keikoilla ja jameissa kuin suinkin ehdin. Tärkeintä tuolla reissulla oli kuitenkin tunnit Laurie Frinkin kanssa. Hän oli Carmine Caruson leski ja arvostettu leadtrumpetisti ja pedagogi. Hän korosti soiton rentoutta ja kehonhallintaa sekä harmitteli, että Caruson metodi usein ymmärretään väärin.
Hänen oppilaitaan ovat olleet mm. Ambrose Akinmusire, Avishai Cohen, Ingrid Jensen ja Michael Rodriguez. Laurie antoi minulle tuolloin juuri ilmestyneen kirjansa Flexus, joka on todella kattava harjoituskirja siitä millaisia asioita on tarvetta hallita nykypäivän trumpetistina. Ne muutamat pitkät soittotunnit Laurien kanssa ovat varmaankin tärkeimmät tekniikkani kehittymisen kannalta.
Fellowship
Vuonna 2007 soitin diplomikonsertin ja tätä varten perustin Mikko Karjalainen Fellowship Quintetin, jolle kirjoitin musiikkia. Pienten jazz-yhtyeiden ohella Big Bandit ovat kuuluneet säännöllisiin keikkakuvioihini. Kymmenen vuotta sitten perustettu Ricky Tick Big Band on ollut itselleni kuin toinen perhe, tuurauskeikkoja teen mm. Turku Jazz Orchestrassa ja UMO Helsinki Jazz Orchestrassa.
Tärkeä keikka oman soiton kehityksen kannalta on ollut myös yhdeksän vuoden ajan jami-isännöinti Pori Jazz Festivaalilla. Siellä olen päässyt soittamaan monien ulkomaisten esikuvieni kanssa.
Gunu ulkomailla
Viime vuosina keikat ulkomailla ovat lisääntyneet. Kööpenhaminassa käyn soittamassa triolla yhdessä basisti Johnny Åmanin ja rumpali Anders Mogensenin kanssa, Latviassa olen kiertänyt ja levyttänyt saksofonisti Deniss Paschkevichin kanssa. Pietarissa ja Moskovassa tulee käytyä myös esiintymässä muutaman kerran vuodessa.
Tuorein yhteistyökuvio on yhdessä rumpali Alessandro D’Annan ja italialaisten muusikoiden kanssa koottu kvartetti, jolla on kierretty Italiassa ja Suomessa. On mielenkiintoista, kuinka sama musiikki voi aiheuttaa niin erilaisia reaktioita riippuen siitä missä maassa ollaan.
Esimerkiksi venäläisyleisö saattaa kiljua innoissaan keikan lopussa, kun vaikka italialaiset muistuttavat ehkä yllättäen enemmän suomalaisia taputtaessaan kohteliaasti.
Myös keikkapaikat saattavat olla keskenään hyvinkin erilaisia vaihdellen Pietarin loisteliaasta Filharmoniasta Christianian jazz-klubiin, jossa eräänäkin iltana lavalle tuli koira ja merkkasi reviirinsä kontrabasson kylkeen.
Ope
Olen pitänyt improkursseja klassisen puolen ammattisoittajille, opettajille, harrastaja big bandeille ja nyt viimeksi Kaartin soittokunnan mainiolle trumpettisektiolle. Varsinaisia trumpettioppilaita opetan Taideyliopiston Sibelius Akatemiassa sekä Turun Konservatoriolla ja Musiikkiopistossa.
Työkalut
Soitan Hub Van Laarin hieman modatulla B6 -trumpetilla ja B1 -flyygelitorvella. Suukappaleena tällä hetkellä on Monette B6 S1.
Uusi levy
Joulukuun 4. 2020 julkaistiin Mikko Karjalainen Fellowship Quintetin uusi levy “Fellowship”. Kvintetin lisäksi kahdella raidalla on mukana Paleface. Maistiaisia levystä ja biisin nimi on Unexpected Twist of Fate. Levyyn palataan erillisessä jutussa.
https://www.vanlaartrumpets.nl/en/artists/mikko-karjalainen/
