Kontrabasisti Pentti ”Muti” Mutikainen täyttää 80 vuotta sunnuntaina 22.10. – Musiikki ei ole ollut minulle niinkään työtä vaan elämäntapa. Aloitin soittoharrastuksen sota-aikana jo 4 – 5 vuotiaana isäni ostamalla huuliharpulla. Tiesin jo silloin, että minusta tulee soittaja ja niin tuli, sanoo ”Muti” kuudenkymmenen vuoden ammattimuusikon kokemuksella.
Muti otti soittamisen heti tosissaan ja hankki vankan klassisen musiikin peruskoulutuksen Sibelius-Akatemiassa. Jazzin puolella ei siihen aikaan ollut juuri mahdollista saada koulutusta. Alun perin hänestä piti tullakin klassisen musiikin soittaja.
-”Jazzkärpäsen pureman” sain 1950-luvulla. Kuuntelimme kavereiden kanssa Benny Goodmania ja Charlie Parkeria radiosta ja levyiltä. Heidän soitantansa tuntui todella hienolta, vaikkemme silloin edes tienneet, että se oli jazzia. Opettelimme jopa soittamaan nokkahuilulla heidän yksinkertaisia teemojaan ja tyylejä.
Mutin ammattimuusikon ura alkoi vuonna 1958. – Matti Heinivaho oli kuullut Tampereen Musiikkiopistolla joitain soolojani julkisissa oppilasnäytteissä ja pyysi bändiinsä. Heinivahon siirryttyä Yle TV-2 musiikkitoimitukseen, Muti muutti Helsinkiin vuonna 1965 ja sai kiinnityksen maineikkaaseen Herbert ”Häkä” Katzin orkesteriin.
– Olen ollut niistä ajoista lähtien musiikin pätkätyöläinen ja soittanut kaikkea mitä alalla voi tehdä. On ollut Eino Gröniä, Olavi Virtaa, Kullervo Linnaa, Markus Allania, Kuju Hyttistä, Repe Helismaata, George de Godzinskyä.
Keikkojaan Muti ei ole ehtinyt laskea, mutta yli 4000 levytykseen hän on osallistunut ja ollut mukana 14 elokuvassa. – Minulla on kyllä tallessa allakoissa kaikki soittokeikkani jo 1950-luvun puolesta välistä lähtien.
Parhaiten Muti tunnetaan nykyisin jazzmuusikkona, jona hän on elättänyt itsenä viime vuodet lopetettuaan studiosoitot.
Hänellä on ollut pitkäaikaisia kiinnityksiä muutamassa nimekkäässä yhtyeessä kuten ensi vuonna 60-vuotta täyttävässä DDT Jazzbandissa (vuodesta 1965) sekä Antti Sarpila Swing Bandissa. Pianisti Claes Anderssonin ja rumpali Reiska Laineen kanssa hän soittanut aina 1960 -luvulta lähtien.
Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon Muti sai vuonna 1999 ja Classic Jazz ry:n Armstrong-palkinnon 2006. Imatran Big Band Festival nimesi hänet vuonna 2010 Suomen Jazzlegendaksi numero 20. Kontrabasson lisäksi Muti on soittanut myös bassokitaraa, pianoa ja alttosaksofonia.
Mutilla ei ole erityisiä esikuvia. Hän arvostaa kaikkia hyviä soittajia, tyylistä ja instrumentista riippumatta. – Jos nyt pari nimeä pitää mainita, niin toinen on Ray Brown. Erikoisesti Oscar Peterssonin basistina tunnetuksi tulleen Brownin pizzicato on mielestäni kautta aikojen yksi parhaita. Tapasin hänet kymmenkunta kertaa. Nuoremman polven basisteista ykkösenä pidän Carlos Henriquezia, joka soittaa Wynton Marsaliksen orkestereissa.
Vuosien varrella Muti on tavannut livenä lähes kaikki maailman merkittävimmät basistit. Ainoastaan Charles Mingus ja Paul Chambers ovat jääneet kättelemättä.
– Muistan erityisellä lämmöllä myös Chrisse Schwindt´in (1940-1992). Soitin hänen kanssaan lähes päivittäin 30 vuotta. Hän oli ainutlaatuinen rumpali ja persoona.
Tämän päivän suomalaisen jazzin tasoa Muti pitää erittäin korkeana. Panostukset koulutukseen ovat tuottaneet hyvää tulosta.
– Esimerkiksi maamme ensimmäinen ”jazztohtori”, pianisti Riitta Paakki ja musiikin maisteri, saksofonisti Joonatan Rautio soittavat huikean hienosti ja ovat maailmanluokan muusikoita.
Jazzissa Mutia kiehtoo soinnutukset ja ennen kaikkea se rytminen puoli. Se on se kova juttu. Hän on musiikin suhteen kaikkiruokainen. Olkoon mitä musiikkia tahansa, kun se on hyvin soitettua, menee perille. Hän ei ole siinä mielessä fakkiutunut eikä leiki jazzmuusikkoa. – Kun soitan viikkotolkulla swingiä, niin sen jälkeen kyllä tekee mieli mennä humppakeikalle.
Pentti Mutikainen viettää syntymäpäiviään perhepiirissä Berliinissä.
Jazzrytmien Parhaimmat Onnittelut!
