Pasuuna mielletään yhdeksi vaikeimmista soittimista hallita. Helsingistä kotoisin oleva Kasperi Sarikoski aloittikin soittoharjoittelun ajoissa, niinkin nuorena kuin 8 -vuotiaana.
– Pikkupoikana seurasin Presidentin linnan edustalla tapahtuvaa Kaartin soittokunnan vahdinvaihtoa, ja sieltä innostus pasuunan soittamiseen sai alkunsa. Opiskeluni meni tuttua reittiä pop-jazz-konservatorion kautta Sibelius Akatemian jazzosastolle, josta valmistuin maisteriksi kolme vuotta sitten, kertoo Sarikoski.
Pariisin vuosi
Sarikoski vietti vuoden verran opiskeluajastaan Pariisissa vaihto-oppilaana.
– Pariisin aikanani sain konkreettisesti huomata, että Sibelius Akatemia on todellakin yksi parhaista opinahjoista Euroopassa. Ranskassa on selvästi vähemmän suunnattu resursseja jazzmusiikin opetukseen Suomeen verrattuna. Ehkä se kertoo erilaisesta kulttuuripoliittisesta painotuksesta tai arvovalinnoista yleensä. Sibelius Akatemia arvostetaan meillä korkealle ja siksi myös jazzille omana osastonaan virtaa rahoitusta, selvittää Sarikoski.
– Pariisin jazzkonservatoriossa meillä oli käytössä ainoastaan kaksi ja puoli luokkaa, joissa kaikki oppitunnit pidettiin. Oli aika erikoista, että talosta ei löytynyt kitaran- tai trumpetinsoiton opettajaa eikä laulamiseenkaan saanut ohjausta. Tapana oli, että keräännyimme soittamaan ryhmänä kerran viikossa.
– Ranskalaisessa jazzissa on paljon samaa kuin meilläkin, mutta heillä on sävelkielessään erilaisia painotuksia. Ranskalaiset jazzmuusikot kuuntelevat paljon klassisen nykymusiikin säveltäjän Olivier Messiaen´n teoksia ja soveltavat hänen sävelkieltään omaan vapaaseen improvisaatioonsa.
– Enemmän kuin varsinaista musiikillista oppia Pariisi tarjosi kulttuurista perspektiiviä monella taiteen saralla. Oli kiinnostavaa tutustua muihin opiskelijoihin, saada vaikutteita ja luoda yhteyksiä, nähdä kaupunkia ja kuulla erilaista musiikkia. Tein Pariisissa muutamia keikkoja ja yhden levytyksenkin, kertoo Sarikoski.
-Nuorempana minulla oli esikuvina mm. Conrad Herwig , J.J.Johnson ja suomalaisista Antti Rissanen. Myöhemmin tutuiksi tulivat Miles Davis, John Coltrane sekä Michael Brecker. En juuri tehokuuntele pasunisteja, mutta Nils Vogramin tuotanto on jonkin verran kiinnostanut.
Säveltämisestä
Sarikoski alkoi kirjoittaa musiikkia Nuance-yhtyeelleen noin vuosi sitten.
– Menen yleensä pianon ääreen ja kehittelen sävelkulkuja Logic-ohjelmistoa apuna käyttäen. Monesti sävellykseni kantavat mukanaan erilaisia tunnelmia ja moodeja, kuvailevat esimerkiksi harmaata ja pilvistä päivää. Levymme minimalistisessa Essence –nimisessä kappaleessa on mahdollisimman yksinkertaistettu melodialinja, jossa pyrimme mahdollisimman vähällä materiaalilla sanomaan mahdollisimman paljon.
Säveltäessään Sarikoski miettii jonkin verran bändin soittajien ominaisuuksia ja sitä, miten teoksessa saisi heidän monipuolisen osaamisensa ja soundinäkemyksensä maksimaaliseen käyttöön.
– Oma bändisoundimme on muotoutumassa ja koetan rakentaa sitä vastaisuudessakin niin, että jokaisen soittajan vahvuudet pääsevät esiin.
– Orkesterin ja pasuunan vuoropuhelussa saatan usein soittaa varsinaisen melodialinjan päälle. Monissa kirjoittamissani äänimaisemissa ei ollenkaan solistia, vaan melodiakudos muotoutuu useamman soittimen dialogista. Pasuuna voi toimia myös tietyssä ympäristössä komppisoittimena.
Musiikki tarvitsee hiljaisuutta
– Hiljaisuus on tärkeää ja hiljaa oleminen tekisi hyvää itsellekin. On paljon rauhattomia ihmisiä, joille kuunteleminen ja hiljentyminen on vaikeata. Elämä pyörii netissä ja aika kuluu älypuhelimen näpräilyssä sen sijaan, että otettaisiin välillä rennosti ja oltaisiin tekemättä mitään. Ihmiset eivät kaiketi kestä hiljaisuutta, vaan pakonomaisella kiireellään ja suorittamisellaan he koettavat paeta murheitaan tai pelkojaan, ja näin he välttävät hankalien asioiden kohtaamisen silmästä silmään.
– Musiikissa hiljaisuus tärkeää, sillä hiljaisuuden antama tila on kuin kangas, jolle piirrät. Kangas muodostaa kontrastin – se on tausta, jota vasten piirroksen teet. Musiikin pitää saada hengittää! Jos ei ole hiljaisuuden tuomaa ilmavuutta, on musiikki kaaosta, eikä sellaista jaksa kuunnella, toteaa Karikoski.
Muusikkous on käsityötaito
Sarikosken päivätyö pasunistina löytyy UMO:n riveistä, mutta sen rinnalla hän tekee keikkoja mm. Ricky-Tick Big Bandin, Teddy´s West Coastersin ja monien muiden yhtyeiden kanssa.
– Oman musiikin tekemisellä ja esittämisellä eläminen onnistuu vain harvoilta. Itse katson olevani yleismuusikko ja käsityöläinen, joka tekee monen muun suomalaisen muusikon tapaan hyvinkin erilaisia soittokeikkoja. Monimuotoiset työtilanteet tuovat vaihtelua arkeen ja on kiinnostavaa tavata eri projekteissa uusia ihmisiä, tuumii Sarikoski.
Joillekin soittokeikoille mennään suoraan paikalle, soitetaan eteen annetuista nuoteista keikka prima vistana, ja pois lähtiessä kiitetään samalla kun annetaan verokortti ja tilinumero, johon keikkapalkkion saa lähettää.
– Ns. sideman -roolissa et tarvitse olla suuri artisti, joka koko ajan toteuttaa itseään, vaan vaikkapa Seinäjoella tangoa soittaessasi teet vain työtä käskettyä! Vaihtelun vuoksi tuntuu hyvältä, ettei tarvitse olla koko ajan säätämässä ja kaikesta itse vastuussa.
– Kaiken tämän ohella Nuance-yhtyeeni on oma pieni juttunsa, josta olen kovin kiitollinen. Nyt voin seurata omaa ääntäni ja toteuttaa musiikillisia ideoitani ilman, että tarvitsisi miellyttää ketään, hymyilee Sarikoski.
Kasperi Sarikosken Nuance-yhtyeen kahdeksan keikkaa sisältänyt turnee päättyi tyylikkäästi helmikuiseen Flame Jazz -risteilyyn. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.
