Jazzrytmit kunnioittaa Puolustusvoimien entisen ylikapellimestarin Jyrki Koskisen muistoa julkaisemalla 4.11.2020 julkaistun artikkelin uudelleen. Jyrki Koskisen sydän sykki jazzille ja viihdemusiikille. Hän seurasi FB-päivitystensä perusteella musiikkitapahtumia aktiiviisesti.
Motto: Kun tehdään, niin tehdään täysillä
– Olen suhtautunut musiikkiin tietyllä intohimolla. Kun palo musiikin tekemiseen on ykkösasia koko organisaatiossa, oli sitten soittaja tai kippari, niin kaikki toimet tähtäävät siihen, että pystytään siirtämään tunteita ja välittämään tuntemuksia yleisölle. Musiikin tekeminen on vaan niin hienoa!
Suomen Puolustusvoimien 13. ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen siirtyy eläkkeelle vuoden lopussa. Viimeiset virkavuodet olivat juhlaa juhlan perään. Suomi täytti 100 vuotta, Puolustusvoimat 100 ja Sotilasmusiikki 200 vuotta. Jäähyväisvuosi on kulunut täysin erilaisissa tunnelmissa, kun sotilasmusiikkiala on kohdannut tilanteen, jollaista ei ole aiemmin koettu. Esiintymiset on olleet minimissä ja käyttöön on otettu striimaukset sekä tallenteet.
Alku
– Kun kysytään mistä olen kotoisin, vastaan usein olevani Puuhamaasta. Tervakoski OY:n saha sijaitsi nykyisen Puuhamaan paikkeilla ja isäni työskenteli yhtiön palveluksessa. Itsekin olin kesätöissä lajittelemassa muottilautoja Serlachiuksen mökille. Isäni oli harrastajamuusikko ja hän lainasi trumpetin tehtaan soittokunnasta. Entinen Puolustusvoimien ylikapellimestari Arvo Uro johti eläkkeelle siirryttyään Tervakosken soittokuntaa ja kävin koesoitossa. Vähän aikaa kuunneltuaan hän totesi, ettei tästä pojasta trumpetistia tule.
– Pianon soiton olin aloittanut jo 5-vuotiaana. Ensimmäinen julkisesti esittämäni kappale oli Händelin Sarabande. Urheilu kuitenkin kiinnosti ja jossain vaiheessa putosin vielä pihavaahterasta ja katkaisin vasemman käteni, jonka parantumista odotellessa soitin Aaronin pianokoulut läpi oikealla kädellä.
– Ei minusta kuitenkaan konserttipianistia opettajan toiveen mukaisesti tullut, kun menuetit ja sonaatit eivät oikein innostaneet. Tervakosken soittokunnasta saamastani palautteesta huolimatta vanhempani hankkivat minulle yksityisopettajan ja muutaman vuoden päästä sitten jo pyydettiin liittymään orkesteriin.
Armeijan leipiin
– Aikaisempien opintojen takia pääsin Kaartin Soittokuntaan jo 19-vuotiaana vuonna 1983. Trumpettitunnit jatkuivat Helsingin Konservatoriossa. Savolaisen Hempan opastuksella alettiin laittamaan perusteita kuntoon. Asuimme silloin Espoossa ja kuntapolitiikan vuoksi lukukausimaksut nousivat meille Espoolaisille niin korkeiksi, että minut tavallaan potkittiin Konsalta pois. Jatkoin Espoon musiikkiopistossa Pertti Kulkun soittotunneilla.
– Vuonna 1986 tuli eteen muutto Lahteen vasta perustettuun sotilasmusiikkikouluun opetusupseeriksi. Siirryin työn ohella Päijät Hämeen konservatorioon opiskelijaksi. Rehtorina toiminut Hemmingin Aarre ilmoitti, ettei hyväksy mitään aikaisemmista opintosuorituksista ja niin suoritin kaikki aineet uudestaan vaikka olin tehnyt kakkostason kurssit jo Espoossa.
– Sotilasmusiikkikoulu oli silloin 4-vuotinen ja siellä tehtiin toisen asteen opinnot. Toimin myös jossain vaiheessa kurssin johtajana, parhaimmillaan oli 64 oppilasta samaan aikaan. Koulu toimi Hennalan kasarmialueella ja siellä oli sisäoppilaslaitosmeininki. Vuonna 1990 alkoi kapellimestarikurssi ja -93 valmistuin kapellimestariksi. Jatkoin vielä siellä sovituksen ja tietotekniikan opettajana.
Kapellimestarina
– Ensimmäinen oma soittokunta oli Savon sotilassoittokunta vuonna 1996. Juuri kun perhe oli kotiutunut Mikkeliin, niin silloinen ylikapellimestari Harri Saksa komensi minut takaisin Lahteen. Varusmiessoittokunta siirtyi sinne Haminasta ja hommaan tarvittiin hieman uutta otetta. Silloin myös Soitto-oppilaskoulu lopetti toimintansa.
– Kun nykyään katselee telkkaria tai muuten seuraa keikkoja niin saa olla ylpeä, kun on saanut olla osa monen hienon muusikon uraa. Siitä sakista saisi melkoisen allstars-kokoonpanon.
– Muutaman Haminassa vietetyn välivuoden jälkeen sain komennuksen Lappeenrantaan ja sieltä Kaartin Soittokuntaan Elias Seppälän ollessa ylikapellimestari. Sitä virkaa minä olen hoitanut vuoden 2016 kesäkuun alusta lähtien.
– Olen pyrkinyt kiertämään vuosittain kaikki soittokunnat ja konsertoimaan niiden kanssa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki ovat löytäneet oman profiilinsa. Hallintoa ei jää ikävä, toisin kuin musiikkia ja hienoja muusikoita.
Trumpetti
– Mikkelissä ollessani vielä soitin aktiivisesti trumpettia. Meillä oli siellä soulbändi nimeltään Doddios, johon tein puhallinsovitukset. Viimeiset pikkubändikeikkani tein Firma Rock -tapahtumassa Hämeen rykmentistä kootulla Major Problem -yhtyeellä.
– Trumpetti on levännyt reilut 20 vuotta naftaliinissa, mutta nyt etätöiden aikana olen kaivanut esille Bach Stradivariukseni ja kokeillut josko se siitä vielä lähtisi. ML 37 on ollut luottotyökalu pitkään.
– Nuoruuden esikuva oli Maurice André ja siihen aikaan myös ihmeteltiin miten Wynton Marsalis pystyi soittamaan sekä jazzia ja klassista. Kotona isällä oli Harry Jamesin ja Ossi Runnen levyjä ja niitä myös kuuntelin.
– 80-luvulla toimin Esko Heikkisen salkunkantajana. Soitin Eskon vierellä Kaartin soittokunnassa semmoiset vaaleammat ja viivastolla olevat äänet. Esko soitti puolestaan ne mustemmat ja korkeammat nuotit.
Hamina Tattoo
– Vuonna 2009 menin Hamina Bastionin & Tattoon toiminnanjohtajaksi. Tattoo-konserttien lisäksi siellähän tehtiin kaikenlaista koiranäyttelyistä alkaen. Olin järjestämässä Tattoota vuosina 2010 ja 2012. Lähtiessäni laadin muistion, jossa esitin, että toiminnan edellytyksenä on, että hallinto ja taiteellinen johto on eriytetty. On helpompaa, että toinen visioi ja toinen pitää rahahanoista kiinni. Näinhän nykyään Haminassa toimitaan, kun Lassi Ikäheimo toimii taiteellisena ja Hannu Kaukiainen hallinnollisena johtajana.
Miljazz
– Vuonna 1996 aloitettiin Mikkelissä MILjazz-tapahtumat, josta kehittyi sittemmin valtakunnallinen kiertue parhaimmillaan 16 paikkakunnalle. Bändejä on alusta alkaen ollut kolme.
– Ensimmäinen kokoonpano saattoi alkuvuosina olla myös siviilikokoonpano, kuten aikoinaan kun tilasin Lenni-Kalle Taipale -trion esiintymään. Varusmiessoittokunnasta saatettiin lähettää kaksikin kokoonpanoa, joista toinen oli jazzkvartetti ja toinen Show Band.
– Sitten vakiintui kolmen soittokunnan kokonaisuus. Nykyään esim. ILMAVSK:n Big Band monesti aloittaa, toisena tulee vuorotteleva ammattisoittokunta (RAKSK, LAPSK, KAARTSK, LAIVSK) ja viimeisenä sitten PVVMSK:n Show Band.
– Vuosi 2016 oli välivuosi, joka johtui siitä, että meiltä vähennettiin edellisen vuoden marraskuussa 100.000 euroa eikä tuota rahaa ollut ns. ”juustohöylällä” löydettävissä. Sen takia MILjazz päätettiin peruuttaa vuodelta 2016. Yleisöltä saatu palaute oli sen verran voimakasta, että päätimme jatkaa kesällä 2017. Positiivinen uutinen on se, että rahoitus saatiin palautettua sellaisenaan vuoden 2019 kuluessa.
Swingin juhlaa -konsertti
– Tarkoituksemme oli järjestää Rovaniemellä ja Oulussa konsertit, jossa solisteina laulavat Sami Pitkämö ja Johanna Försti. Ohjelmisto on nimensä mukaisesti perinteistä, svengaavaa ja melodista musiikkia. Totuus on taruakin ihmeellisempää, sillä konsertit jouduttiin perumaan, koska molemmat artistit ovat altistuneet koronalle, eikä aikataulu mahdollistanut ohjelmiston ja solistien muuttamista. Konsertit siirretään ensi vuodelle.
Linkki konserttitiedotteeseen on tässä. Linkki Jyrki Koskisen haastatteluun viimeisellä virkamatkalla tässä.
Kun tehdään, niin tehdään täysillä
– Olen suhtautunut musiikkiin tietyllä intohimolla. Kun palo musiikin tekemiseen on ykkösasia koko organisaatiossa, oli sitten soittaja tai kippari, niin kaikki toimet tähtäävät siihen, että pystytään siirtämään tunteita ja välittämään tuntemuksia yleisölle. Musiikin tekeminen on vaan niin hienoa!
