Jorma Rautakosken nimi on noussut esiin parissa edellisessä trumpetisteista kertovassa jutussani. Tero Saarti ja Jukka Eskola saivat tärkeää ohjausta uransa alkuvaiheessa Kuopion konservatoriossa. Jorma on suunnannut oman soittoenergiansa klassisen musiikin parissa työskentelyyn. On tärkeää oppia kunnolla perusasiat, joista myöhemmin soittajan alku sitten voi suunnata mielenkiintonsa valitsemaansa suuntaan. Hänen hahmonsa on tullut tutuksi Radion Sinfoniaorkesterin konserttistriimeista trumpettisektion luottosoittajana.
Jyväskylästä löytyi Martini
– Asuimme Jyväskylässä ja kahdeksanvuotiaana, vuonna 1970, innostuin trumpettiin. Siskoni soitti viulua ja pianoa, mutta minä halusin poikamaisemman soittimen. Pääsykokeessa soitin Kissan polkkaa ja Hannu Pätyseltä vanhempani hankkivat Martini-merkkisen trumpetin, joka on vieläkin tallella. Olen kuudes tai seitsemäs torven omistaja ja alun perin se on kuulunut Lauri Ojalalle. Edelleen joku saattaa tunnistaa sen ja todeta, että on toi ollut joskus mullakin, muistelee Jorma uransa alkua.
Konservatoriossa sain trumpettitunteja Jorma Räsäsen ohjauksella, lisäksi kuorolaulua musiikkiluokilla ja lauantaisin seurakunnan puhaltajapojat, jota veti Yrjö Ikonen. Musiikkia tuli Jyväskylässä harrastettua monipuolisesti monta kertaa viikossa ja etenin trumpetilla kakkoskurssiin asti.
Lukioikäisenä innostuin musiikkileirien kautta, että voisin mennä Raimo Sarmaksen oppilaaksi Tampereelle.
Leirejä oli Orivedellä ja Partaharjulla, opettajina Reima Jaatinen, Hannu Hållman, Markku Kojo, Hannu Sopanen ja Esko Heikkinen. Kävin Tampereella lukioajan ja kirjoitusten jälkeen tein teorioita urakalla.
Sarmaksen opissa
Siihen aikaan kaksi suomalaista trumpetistia olivat kumpikin tahollaan pohtineet mitä trumpetin soitossa kannattaa kehittää, ettei jokaisen tarvitsisi tehdä samoja virheitä.
Koskelan Olavi Helsingissä ja Raimo Sarmas Tampereella opettivat kevyttä ansatsia. Sarmas oli mennyt omien ongelmien kautta varsin syvälle asiassa. Hän oli aloittanut Lauri Ojalan opastuksella, jossa oli keskitytty enemmänkin tekniikkaan, kuin äänen tuottamiseen.
Sarmas soitti muutaman vuoden Tampereen orkesterissa, mutta keskittyi sen jälkeen opettamiseen. Meitä kasaantui joukko innokkaita ja hitsauduimme yhteen. Syntyi myös sellaista leikkimielistä kilpailua. Mieleen muistuu Aki Välimäki, Touko Lundell, Jouko Harjanne, Kilpisen Tapsa, Sami Siikala, V-P Kurjenniemi, edesmennyt Vesa-Pekka Kopakkala, Seija Ohenoja ja Helena Sinisalo. Olemme kaikki pärjänneet aika kivasti.
Aina välillä Raimo Sarmas otti vichyvettä ja taas jatkettiin.
Kuopioon
Kuopion konservatorioon haettiin lehtoria 1984 ja pääsin sinne Sarmaksen suosituksella. Siellä oli kolmessa koulussa puhallinpainotteinen luokka ja niinpä vuodessa aloitti aina 15 uutta trumpetistia, konservatorioon saimme sitten aina parhaat päältä. Kuopin salaisuus oli tuo monipuolinen toiminta. Luokkaorkesteri, kouluorkesterit, soittotunti, säestystunti, bigbandit, esiintymiset, joten soittokertoja tuli helposti 4–5 kertaa viikossa.
Konservatoriossakin yritin pitää joka toisella tunnilla kevyempää materiaalia esillä. Valtaosa tykkäsi siitä kevyemmästä ja homma meinasi karata lapasesta. Tärkeintä on kuitenkin, että on innostunut ja soittaa.
Big bandien kautta Kuopiosta on noussut Saartin ja Eskolan lisäksi, Kari Pelttari, Mikko Koponen ja Jukka Tiirikainen. Jukka Eskola teki Kuopiossa 2/3-kurssin ja kun myöhemmin tavattiin Helsingissä Eskolan, oli tarkoitus kertailla klassista trumpetin soittoa, mutta se jäi, koska, hänen uransa lähti levytysten myötä lentoon raketin lailla. Eskolan ja muiden kanssa lähtöni jälkeen jatkoi Tapani Heiskanen.
On ollut hienoa seurata poikien menoa ja joskus on tullut soitettua jonkun kanssa samoissa töissä.
Ansatsi
Sarmas korosti, että tehdään asiat oikein ja jätetään ylimääräiset pois. Kun alussa tehdään asiat näin, niin ei tule myöhemmin seinä vastaan. Panosta niihin oppilaisiin, jotka ovat innokkaita. Muuten riittää, kun teet työt hyvin.
Soitan mahdollisimman rennosti, helppoja perusharjoituksia ja legatoja. Pari tuntia päivässä tarvitaan pitämään perustaso yllä.
Ainahan on haave, että saisi rekisteriä ja notkeutta lisää. Kipinää pitää yllä se, että aina joku soittaa paremmin.
Helsinkiin
Vuonna 1991 oli koesoitto Tampereelle ja hävisin paikan Aki Välimäelle. Hän jätti Radion Sinfoniaorkesterin ja minä sain sen paikan. Aluksi jaoimme Jouko Harjanteen kanssa ykkösstemma. Reima Jaatinen oli varaäänenjohtajana, Heimo Savolainen ja Karjalaisen Eki vielä muutaman vuoden, kunnes jäi eläkkeelle. Sektioon on kuulunut vuosien varrella myös Pasi Pirinen, Esko Savioja ja Visa Haarala. Miikka Saarinen on erikoistunut barokkitrumpetin ja nykyisessä sektiossa on jo useita vuosia soittanut Atsuko Sakuragi.
Joukon kanssa olemme soittaneet yhdessä Oriveden leiriltä lähtien.
Nyt vaativammat tehtävät ovat nuorempien hallussa. Liettualaiset Jonas Silinskas ja Tomas Gricius hoitavat soolopultit. Miikka Saarinen on erikoistunut barokkitrumpettiin.
Oikea ikä
Normaalisti 6–8 on sopiva, eikä yhdeksäkään ole liian myöhäistä. Meidän nuorten solistien konsertissa esiintynyt Ilona Turriago aloitti 5-vuotiaana ja toisaalta Maurice André taisi olla melkein aikuinen, kun hän aloitti.
Opettaminen
Kun aloitin Helsingissä, meni ensimmäinen talvi ilman opetusta. Sitten Savolaisen Heimo pyysi Konservatoriolle. Hän oli vähentämässä tuntejaan ja lopuksi luopui, kun sai oppilaat valmiiksi.
Nykyään opetushommissa menee kolme iltapäivää. Työnjako on se, että meillä opetetaan klassista ja Metropoliassa kevyttä musiikkia. Esimerkiksi Verneri Pohjola joutui lopettamaan meillä, koska kahta valtion tukemaa opiskelupaikkaa ei voi pitää.
Entisenlaista intoa ei oikein löydy soittoharrastuksiin, monet muut harrastukset vievät helposti mennessään. Soittaminen on eri asia kuin tietokonepelit. Soitossa kun ei saa vapaapelejä.
Opiskeluvaiheessa kannattaa tehdä asioita mahdollisimman monipuolisesti ja ottaa erilaisia asioita haltuun. Vaikka haaveilee sinfoniaorkesteripaikasta voi olla, että leipä täytyy haalia pienistä palasista.
Työpaikat
Sinfoniaorkestereissa virkoja on nelisenkymmentä. Nytkin on auki paikkoja Tampereella, Turussa, Lahdessa ja HKO:ssa. Kun Jonas sai meiltä paikan, kutsuttiin pruuveihin muutama kymmenen ja papereita tuli yli kahdeksaltakymmeneltä trumpetistilta. Jos yli 10 % hakijoista on suomalaisia, niin tilanne on hyvä.
Työkalut
Omia torvia on Martinin lisäksi kymmenkunta. Talon puolesta meille on tarjolla kornetit, Schlagerlin sivuventtiilitorvet ja Spadan trumpetit.
Viimeksi meille hankittiin barokkitrumpetit. Olen opetellut barokkitrumpetin soittamista mm. Miikka Saarisen hyvillä vinkeillä.
Sarmaksen suosituksesta aloitin 1 C:llä ja nykyään soitan Yamahan 16 tai 15 C:llä, jonka rimmi on mukavan muotoinen.
Miksi soitan trumpettia?
Musiikin maailma muuttuu sitä mielenkiintoisemmaksi, mitä enemmän oppii ja jaksaa tehdä töitä. Kyllä työ jossain vaiheessa palkitaan.
Kun tulin Helsinkiin ja pääsin soittamaan isoon orkesteriin, koin elämyksen, jota ei voinut verrata mihinkään aikaisempaan.
