– Sain ”jazzherätyksen” vuonna 1959. Elettiin big band -aallon harjalla ja Quincy Jones Big Band vieraili silloin Kulttuuritalolla, muistelee DDT Jazzbandin pasunisti Raimo ”Pelle” Näätänen (s. 1943). – Siellä jazz kolahti. Orkesterissa soittivat pasuunalegendat Jimmy Cleveland ja Åke Persson. Se oli taivaallinen Big Band.
Pasuuna panttilainaamosta
– Soittoharrastus alkoi kansakoulun puhallinorkesterissa kornetilla ja jatkui hiukan myöhemmin tenoritorvella ja pasuunalla rautatieläisten soittokunnassa. Sen soittajista monet olivat armeijan soittokunnasta eläköityneitä entisiä ammattisoittajia. Kokeneiden konkarien vieressä soittaessa nuori aloittelija oppi nopeasti ” mestari-kisälli” -menetelmällä soittamisen perusteet.
Helsinkiin vuonna 1958 muutettuaan Pelle liittyi HTY:n soittokuntaan, joka tuolloin oli yksi aktiivisimmista pääkaupunkiseudun puhallinorkestereista. Sen tavaramerkkinä oli puhallinorkesterille poikkeuksellisen svengaava soittotyyli ja modernit sovitukset. Niistä suuri osa oli pianisti-pasunisti ”Sluuso” Jukka Kortelaisen käsialaa. Tälle superlahjakkuudelle ei tuottanut vaikeuksia kirjoittaa isonkaan kokoonpanon sovitusta harjoitussalissa samaan kun soittokunta harjoitteli siellä. Meteli ei tuntunut mitenkään häiritsevän hänen keskittymistään.
– HTYssä aloittaessani minulla oli käytössäni huonokuntoinen lainapasuuna. Kun Sluuso kuuli, että etsin parempaa soitinta, hän tarjosi minulle kohtuullista korvausta vastaan omistamansa Bach -merkkisen pasuunan panttikuittia. Tartuin tietenkin tilaisuuteen ja sain tällä tavoin lunastettua panttilainaamosta itselleni oman laatusoittimen
– Varsinaista opetusta pasuunan soitossa olen oikeastaan saanut aika vähän. Ehkä tärkein ja kannustavin opettajani oli nuoruudessa kesäisellä musiikkileirillä tamperelainen Heikki Vihanto. Sen jälkeen kävin Helsingin kaupunginorkesterin pasunistin Olavi Lampisen yksityistunneilla vuoden päivät.
Pelle vietti melko pitkään ”opiskelijaelämää”, joka mahdollisti lähes ammattimaisen soittamisen. Ruotsalainen teatteri, kaupunginteatteri, eri tanssiorkesterit, studionauhoitukset sekä suurehkon suosion saavuttanut Night Train -orkesteri työllistivät aika lailla. Jossain välissä Insinöörin paperitkin soiton lomassa tuli sitten hankittua. Valmistuttuaan Pelle toimi myös ”oikeissa töissä”, mutta silti soitto jatkui edelleen sivuammattina mahdollisuuksien mukaan.

Pelle 3. oik.
Big Bandejä, Dixietä ja DDT:tä
Porin Jazzeilla Pelle on ollut mukana melkein alusta lähtien. Ensimmäisen kerran hän soitti siellä vuonna 1967 Kaj Backlundin orkesterissa. Se oli lähes täysikokoinen big band, jonka Kai oli perustanut oman pienemmän yhtyeensä ympärille.
Orkesterin jazzydintä edustivat Kaitsun lisäksi Pekka Pöyry, Junnu Aaltonen, Paroni Paakkunainen, Esko Rosnell ja Teppo Hauta-aho ja Eero Ojanen. Lähes kaikki sovitukset olivat Kain kirjoittamia erinomaisia moderneja versioita tunnetuista jazzstandardeista
– Dixielandista innostuin Jan Lindén The Dixieland Revivalists´issa. Orkesterin näkyvin esiintyminen oli vuoden 1973 Porin Jazzeissa, jolloin kokoonpano oli Jan Linden Tp – Pelle Trb – Paavo Honkanen Cl – Raimo Sarkio Gt – Ilkka Hanski Bass – Matti Oiling Drms – Curre Bought Pno.
DDT Jazzbandissa Pelle soitti ensimmäiset keikat 1970 -luvulla Sven Svärdin sijaisena. Svenkan jäätyä kokonaan pois tuli Pellestä vakituinen jäsen vuonna 1981. – Olen viihtynyt DDT:ssä erittäin hyvin. Se on aivan omanlaisensa ryhmä erityylisiä soittajia. Välillä ”svengaa kuin hirvi”, joskus taas soitossa voi olla hiukan ”tervaa” mielialasta ja olosuhteista riippuen.

Dixieorkesterissa soittimien perinteinen roolijako on, että trumpetti soittaa vapaasti fraseeraten melodiaa ja pasuuna muodostaa tälle rytmistä ja melodista pohjalinjaa. Puupuhaltimet koristelevat rakennelmaa.
Trad -kappaleisiin saattaa pasuunalle sopia Kid Ory –tyylinen hieman repiväkin rytminen soitto. Swing- vaikutteiseen dixielandiin, jota DDT etenkin rytmiryhmänsä puolesta edustaa, sopii taas soljuvampi pasuunatyyli.
Esikuvia? – Dixielandin puolella ensimmäinen pasunisti, jonka soittoa opettelin Lindénin Jannen kehotuksesta, on Georg Brunis. Kuuntelin todella tarkkaan hänen tekemisensä muutamassa dixie- kappaleessa. Toinen mielestäni selkeästi soittava dixie-pasunisti on Cutty Cutshall.
– Varsinaisina pasunistiesikuvina tulevat päällimmäisenä mieleen keskenään hyvin erilaiset persoonallisuudet Jack Teagarden, Bill Harris, J.J. Johnson, Kai Winding, Urbie Green sekä Bill Watrous ja hieman nuoremmasta polvesta John Allred, joka on aivan uskomattoman svengaava taituri.

Muut orkesterit, joissa soitat nykyisin? – On ollut hienoa soittaa vuonna 2008 perustetussa 9-miehisessä Pentti Lasanen Big Swing- orkesterissa. Se on aika erityislaatuinen kokoonpano: nelimiehinen fonisektio, kaksi vaskipuhaltajaa (tp ja trb) sekä kompissa kitara, basso ja rummut.
Kaikki sovitukset ovat Pena Lasasen erityisesti tälle kokoonpanolle kirjoittamia. Soundi on kuin täysikokoisella big bandillä. Kun lisäksi laulusolistina on upea Minna Lasanen, on kasassa varsinainen swingin kulta-ajan unelmaorkesteri.
– Nykyään on ehkä vähän perusteetonta sanoa, että ”soittaa siinä tai siinä orkesterissa” sillä bändien toimintakin on mennyt yhä enemmän projektiluonteiseksi touhuksi. Kokoonpanot eivät ole kovin kiinteitä ja soittajien sitoutuminen on höllempää. Miehitys vaihtelee jatkuvasti ohjelmiston ja soittajien saatavuuden mukaan. Minäkin olen soittanut varmaan suurimmassa osassa pääkaupunkiseudun bigbandeistä Umoa myöten ainakin jonkin keikan. Usein myös pienempiä tilapäiskokoonpanoja eri tilanteisiin syntyy jonkun aktivistin toimesta. Niissäkin on ollut hauskaa olla mukana.
Harrastuksia? – Ei erityisiä, jos soittamista ei lasketa. Olen modifioinut silloin tällöin tuttujen torvensoittajien suukappaleita autotallissa olevalla sorvilla, jonka onnistuin hankkimaan erään firman poistomyynnistä. – Toinen satunnainen harrastus on myös pasuunan slaidien korjaus, lähinnä niiden lommojen oikominen.
– Ostin Jenkeistä hyvän työkalusarjan ja se on jo monta kertaa pulasta pelastanut. Nykyisin soitan pasuunalla, jonka toin Ruotsista romuna ja kunnostelin sen slaidin itse. Myös monet pasunistikaverit ovat saaneet pika-apua slaidiogelmiin kätevältä Pelleltä.
– Kesällä mieluiten löhöilen veneessä järvellä katsellen lintujen touhuja ja ongin.
Pasunistikasku? – Ei ehkä vitsi, mutta mustaa huumoria kuitenkin, pasuunalaukun tarrassa: Old trombonist never die, they just slide away.

DDT Jazzband viettää 60-vuotispäiviään 13.10.2018 Aleksanterin teatterissa Helsingissä.