Jussi Fredriksson on musiikin moniottelija: säveltäjä, sovittaja, tuottaja, pianisti ja rumpali sekä taustavaikuttaja monessa musiikkitapahtumassa. Hän pyörittää myös omaa “Fredriksson Music” – levy-yhtiötä sekä vaikuttaa Jazzliiton hallituksessa. Lisäksi hän on mukana kehittelemässä tietokantapalvelua, eräänlaista koko maan kattavaa jazzkalenteria, josta löytyy jazzkeikkatarjonta ja tietopankki artisteista.
Fredriksson on Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 syntyneen Flame Jazzin keulahahmo.
Viime vuonna Flame järjesti n. 40 konserttia ja toiminta on jatkunut tänäkin vuonna lähes samaan tahtiin. Uudeksi yhteistyökumppaniksi on kuluvana kesänä löytynyt Turun Musiikkijuhlat -säätiö. Ensimmäinen yhteinen ponnistus saatiin upeasti kokea runsas viikko sitten Turun Logomossa, kun klassinen musiikki ja jazz täyttivät salin. Suomen Kansallisoopperan orkesteri ja Ruotsin kuninkaallisen oopperan orkesteri ottivat illan aluksi toisistaan mittaa. Lauteiden lämmettyä Fredriksson kumppaneineen tykitti Jazz Warsin musiikillista sarjatulta, jota yleisö seurasi ihastuneena. Ensi vuonna Flame Jazzin ja TMJ:n on tarkoitus laajentaa yhteistyökuvioitaan.
Onko jazzmusiikki taidemusiikkia?
Fredriksson ei ole uhrannut ajatuksia sille, onko jazz varsinaisesti taidemusiikkia, mutta marginaalimusiikkina hän sitä pitää.
– Jazzmuusikon leipä on tiukassa. Pelkästään soittamalla tulee Suomessa vain kourallinen jazzmuusikoita toimeen. Opettamistyöstä moni saa kerrytettyä tietynlaisen pohjakassan arkea turvaamaan, sillä soittokeikat ovat harmittavan satunnaisia. Toki kesällä keikkatahti on vilkkaampaa, mutta esimerkiksi tämän kesän keikkapalkkioni menevät oman levyjulkaisun maksuihin. Eli kädestä suuhun tässä eletään. Joskus tuntuu, että teen liikaa duunia pienen palkan eteen, mutta toistaiseksi kuitenkin olen aina selvinnyt enkä haluaisi tehdä muuta työtä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että parempaan suuntaan ollaan menossa ja se kannustaa yrittämään, summaa Fredriksson.
Suomalaisen jazzin vientikuulumisia
Suomalaiset jazzmuusikot ovat Fredrikssonin mielestä menestyneet maailmalla mukavasti, mutta enemmänkin musiikkivientiä saisi harrastaa.
– Nuoremmalla polvella riittää uskallusta lähteä kokeilemaan siipiään ulkomailla. Trumpetisti Verneri Pohjola on saanut jalansijaa Saksassa, samoin pianisti Iiro Rantala on siellä näkyvästi esillä. Saksofonisti Timo Lassy palasi juuri Espanjan kiertueeltaan ja Herd on keikkaillut ulkomailla. Pianisti Alexi Tuomarila on jo pitkään asunut Belgiassa ja saanut Euroopassa näkyvyyttä. Rumpali Jaska Lukkarisen kanssa olemme parina vuonna olleet käymässä kansainvälisillä Bremenin “Jazz Ahead”- messuilla ja koettaneet saada siellä heräämään kiinnostusta suomalaista jazzmusiikkia kohtaan.
Jazzin kaupallistaminen
Fredriksson ei pelkää, että jazzin tuotteistaminen hävittäisi jotakin olennaista musiikin sielusta, ytimestä ja aitoudesta.
– Mitä tahansa tyhjänpäiväistäkin voidaan nykyään tuotteistaa! Jos artisti tai sävellystuotanto on ollut jo alun perin hyvä ja jos kokonaisuus saadaan läpi tinkimättä musiikista, niin miksei sitä voisi tuotteistaa? On vanhanaikaista ajatella, että musiikkia pitäisi jotenkin suojella kaupallisuudelta ja että taiteilijan pitäisi elämässään kituuttaa.
Fredriksson ei osaa oikein vastata, mikä hänet saa jatkamaan työssään.
– Kun jokin uusi projekti alkaa, innostun aivan hulluna. Sitten jossain vaiheessa huomaan olevani aivan kypsä ja väsynyt ja kun projekti valmistuu, huokaisen helpotuksesta. Muutama päivä menee katsellen pölyn laskeutumista ja etääntyessä valmistuneesta työstä. Mutta pyörä ei pysähdy; pian tulee mieleen jokin uusi idea ja alan kypsytellä sitä. En tiedä mikä minut siihen ajaa. Ehkä se, että musiikki on ollut aina lähellä ja tykkään tehdä tätä työtä.
Millainen on hyvä jazzmuusikko?
– Kaikki lähtee siitä, millainen suhde musiikkiin on kehittynyt, miten kokee musiikin, miten paljon musiikista nauttii ja kuinka paljon musiikkia pystyy omaksumaan. Soittamisen saralla tarvitaan sosiaalista ja musiikillista osaamista. On ihmisiä, jotka eivät keskustelutilanteissa osaa kuunnella, vaan höpisevät omia juttujaan muista välittämättä. Parhaat muusikot ovat tavallisesti myös hyviä kuuntelijoita ja jotta yleensä pystyy soittamaan toisten kanssa, on osattava tulla ihmisten kanssa muutenkin toimeen. Keikoilla soittajat saattavat toki nokitella toisiaan. Kyllä jännitteet ja toisen varpaille astuminen kuuluvat kuvioon – samoja piirteitähän on soittamisessa kuin sanallisessakin kommunikaatiossa. Keikan jälkeen ollaan silti edelleen kavereita, virnistää Fredriksson.
Improvisaation syvin olemus
– Improvisaatiossa on kyse kyvystä elää hetkessä. Helposti aletaan suunnitella asioita valmiiksi nojautuen tekniikkaan ja hienoihin teorioihin, mutta jos niin tehdään, ollaankin jo metsässä! Soittotilanteessa pitää pystyä luottamaan, että on siihen mennessä opetellut ja omaksunut kaiken tarvittavan. Kun homma on hallussa, pystyy esityshetkeen heittäytymään ja reagoimaan sen mukaan miltä tuntuu. Parhaimmillaan soittotilanne on kuin katharsis, jossa pystyy sulkemaan ympäriltään pois kaiken muun. Toisinaan on sellaisissa fiiliksissä, että biisin jälkeen aivan kuin herää: “Mitä oikein tapahtui? ” Näitäkin tunnetiloja pääsee kokemaan, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisia, sillä keikkatilanteessa on aina alttiina kaikenlaisille ulkoisille häiriötekijöille.
Säveltäjä Fredriksson
– En odota mitään erityistä inspiraatiota säveltääkseni musiikkia. Sävellykseni ovat usein liittyneet johonkin tapahtumaan tai tunnetilaan, mutta parhaimmat ideat ovat tulleet äärimmäisiä tunnetiloja läpikäydessä. Sanoisin, että 95 prosenttia sävellyksistäni on kuitenkin selvää duunia, tarkkaan kirjoitettua ja pitkän istumisen jälkeen aikaansaatua. Melko paljon ideoita syntyy ollessani koiran kanssa kävelylenkillä. Sovitukset kirjoitan aika tarkkaan valmiiksi. Näin teen etenkin uudelle Jazz Wars -kokoonpanolle, sillä he ovat varsin kiireinen ryhmä. Kun partituurit ovat valmiiksi tarkkaan kirjoitettuina, ovat kappaleet heti soitettavissa.
Turku vai Helsinki?
Fredriksson tunnustaa viihtyvänsä Helsingissä Turkua paremmin.
– Omaan kotikaupunkiin on varmasti jokaisella oma erityinen viha-rakkaus -suhteensa, samoin minulla Turkuun. Täällä on, ikävä kyllä, hidasta ja vaikeaa saada musiikillisia asioita etenemään. Kulttuuripääkaupunkisäätiön ja erityisesti Cay Sevónin kautta tulleen tuen ansiosta ilmapiiri on kuitenkin parantunut. Sevón onkin luvannut tehdä kaikkensa, jotta kulttuurivuonna käyntiin polkaistu Flame Jazz juurtuisi Turkuun.
Keikkamuistoalbumi aukeaa
Huikeimpana keikkamuistonaan Fredriksson pitää sessiota Turun Monkissa saksofonisti Rick Margitzan kanssa. Usein myös pikkuklubeissa soitetut keikat ovat olleet mieleenpainuvia kokemuksia.
– Muistiin on erityisesti jäänyt Busy Turtlesin kahdeksan peräkkäisen illan sessiot. Oli erikoista päästä soittamaan samaa ohjelmistoa lähekkäisinä iltoina ja kokea miten musiikilliset elementit kehittyivät ja muuttuivat. Odotan myös paljon Jazz Warsin tulevilta keikoilta.
Liskojen yötä ei näillä näkymin pääse Turussa kokemaan ennen seuraavaa kevättä. Fredatorin voi kuitenkin bongata Tampereen Jazz Happeningissä 1. – 4. 11. 2012.
Tulevaa Flame jazzia
Syyskuun lopulla 29.9. Flame Jazz lähtee Turusta seilaamaan Itämeren aalloille. Silja Europan neljällä eri estradilla on luvassa monipuolinen musiikillinen kattaus, josta jokainen voi löytää kiinnostavaa kuultavaa. Laivan tanssivaa yleisöäkään ei ole unohdettu, vaan perinteikästä tanssimusiikkia on Dallapé -hengessä soittamassa Jose Mäenpää Hot. Muita esiintyjiä ovat mm. The Northern Govenors, Emma Salokoski Ensemble, Herd ja Aili Ikonen. Alla olevasta linkistä voit lukea tapahtumasta lisää.
