M/S Viking Grace keinuu sävyisästi Flame Jazzin luotsaamalla talviristeilyllä. Elena Mindru & The Rom Ensemble soittavat samaisella laivalla romanialaisen kansanmusiikin sävyttämää jazzia Elenan notkean äänen taipuessa monipolvisen melodian kaarteisiin alkuyön kynnyksellä. Äkkiä parketille ilmestyy tanssipari ja kohta joku muukin uskaltautuu musiikin vietäväksi. Voiko jazzia tanssia? tuntuu moni miettivän.
Musiikilliset alkulähteet
Kolmatta vuottaan Helsingissä asuva romanialaissyntyinen Elena Mindru on nauttinut kovasti Suomessa olostaan. Tänne hänet toi jazzmusiikin opiskelu Sibelius-Akatemiassa.
– Aloitin lapsena klassisen viulun- ja pianonsoiton, mutta kun 15-vuotiaana kiinnostuin laulamisesta, se vei voiton instrumenteista. Koska kotikaupunkini Cluj-Napocan yliopistossa ei voinut opiskella jazzlaulua, aloitin musiikin ammattiopintoni opiskelemalla klassista sävellystä. Valmistuttuani sieltä kandidaatiksi pääsin vihdoin opiskelemaan jazzlaulua Nordic Master Of Jazz ohjelmaan Tanskan Århusiin, jossa aloitin vuonna 2011. Sama ohjelma toi minut Tukholman Kungliga Musikhögskolanin kautta Sibelius-Akatemiaan vuonna 2012.
Elena tykkäsi lukiossa matematiikasta ja opiskeli it-alaa, mutta palasi takaisin musiikin pariin.
– Koin, että musiikki antaa minulle paljon enemmän, vaikka se vaatiikin vastapainoksi kovasti töitä. Minua on aina kiinnostanut kansainvälinen diplomatia, yhteiskuntatiede ja kulttuurinen yhteistyö. Hiljattainen matkani Australiaan avarsi näkemään, miten kaunis ja suuri maailma on, ja miten uskomattoman paljon ihmisillä on yhteistä, vaikka meille onkin kehittynyt erilainen kulttuuri eri puolilla maapalloa, pohtii Elena.
Pianisti Tuomas J. Turunen on syntyisin Rautavaaralta, mutta vietti lapsuutensa Kesälahdella Itä-Suomessa. Pikkupoikana hänellä oli tapana soitella isänsä kanssa pianoa ja Casion koskettimia.
– Isän mielestä minulla oli lahjakkuutta ja hän päätti ilmoittaa minut pianotunneille. Kävin ensin läpi klassista ohjelmistoa 10 ikävuodesta ylöspäin. Ala-asteen musiikinopettajani Anna-Mari Lindberg opetti minulle ensimmäisiä vapaan säestyksen periaatteita. Jazzin löysin samoin minäkin 15-vuotiaana ja kuuntelin sitä netistä, sillä levyjä ei oikein ollut tuolloin Leppävirralla asuessamme saatavilla. Luokkaretkellä Saksassa ollessamme ostin mukaani Bill Evansin ja Mel Tormén levyjä. Kuopion Musiikkilukiosta kirjoitin keväällä 2004, ja sen jälkeen opiskelin vuoden jazzia Helsingin ammattikorkeakoulun pop/jazz -linjalla, jossa kävin mm. Mikael Jakobssonin pianotunneilla. Häneltä saamillani opeilla ja intensiivisen harjoittelun tuloksena pääsin Sibelius-Akatemian jazzosastolle vuonna 2005. Maisteriksi valmistuin vuonna 2013.
– Olin pienenä kiinnostunut musiikin lisäksi sarjakuvien piirtämisestä. Taiteellinen ilmaisu on muutoinkin ollut minua aina lähellä. Itämainen filosofia ja psykologia kiinnostavat minua samoin kuin se, miten ihmismieli toimii. Kielellisen ilmaisun kehittäminen ja kirjoittaminen kiehtovat minua edelleen. Työ IT:n parissa oli myös ammattivaihtoehtona. Olen kasvanut tietokoneiden parissa, sillä isälläni oli tietotekniikka-alan pienyritys. Musiikki vei suunnitelmissa kuitenkin voiton, koska se oli vahva alueeni ja halusin panostaa siihen.
Pariskunta asuu tällä hetkellä kahdella paikkakunnalla pakon sanelemista syistä. Helsingin asunnon lisäksi heillä on koti Tikkakoskella, jossa Tuomaksella on virka ilmavoimien soittokunnassa.
– Teen paljon freelance -keikkoja pääkaupunkiseudulla ja olen iloinen siitä, että työpaikassani ollaan ymmärtäväisiä tämän asian suhteen.
ROM
Elena & The Rom Ensemblestä tutut rytmisektiosoittajat koottiin ensimmäistä kertaa yhteen säestämään Elenan maisteritutkintoa. Koska yhteistyö sujui luontevasti, yhteistä taivalta päätettiin jatkaa. Se tuotti tulosta siinäkin mielessä, että yhtye voitti Suomen Young Nordic Jazz Comets -kilpailun vuonna 2014. Yhtyeen muut jäsenet ovat Anssi Tirkkonen (rummut), Eero Seppä (basso) ja Sampo Hiukkanen (viulu).
Orkesterin nimessä oleva kirjainyhdistelmä kiinnostaa monesti yleisöä.
– Rom tulee sanasta Romania, ja sillä viitataan romanialaiseen kansanmusiikkiin. Mietimme vielä tuota nimiasiaa, sillä jotkut ovat erehtyneet vetämään johtopäätöksen, että nimellä tarkoitetaan romani-, eli mustalaisyhtyettä, emmekä haluaisi luoda vääränlaisia assosiaatioita, toteaa Tuomas.
Sävellystyöstä
Tietokonetta nuori pari käyttää lähinnä nuotintamiseen, mutta Tuomas kehittelee sävellyksiään toisinaan käyttämällä myös tietokonelooppeja apuvälineenä. Pääasialliset sävellysideoiden kehitystyökalut ovat kuitenkin perinteiseen tapaan piano, kynä ja nuottivihko.
– Meillä on tavallisesti monta projektia yhtä aikaa meneillään. Säveltäminen tapahtuu yksin, mutta lähettelemme tai näytämme niitä toisillemme työstämisen aikana ja vaihdamme mielipiteitä, selvittää Elena.
– Tuomas auttaa minua toisinaan sovitusten muokkaamisessa. Keskusteluissa on aina hyvä olla mukana toinenkin mielipide, jota auttaa se, että meillä kummallakin on erilainen tausta, erilaiset maailmat. Arvostan erilaisten näkökulmien ja arvioiden saamista musiikistani. En niinkään tarvitse selkään taputtelua ”Kivaa musaa!” -kommentein, hymyilee Elena.
Kansanmusiikillisia vaikutteita Elenan sävellyksiin on solahtanut sekä tahallisesti että alitajuisesti. Kansanmusiikki on Romaniassa koko ajan läsnä ja erityisesti TV:ssä kansanmusiikki on hyvin edustettuna. Myös Elenan serkku Ioan Cristian Taran isännöi kansanmusiikkiohjelmaa kotikaupunkinsa Târgu Mureșin TV-kanavalla. Hän esiintyy ohjelmassa sekä juontajana että laulajana.
Elena ei tarvitse erityistä ilmapiiriä kehitelläkseen musiikillisia ideoita, vaan uusia melodioita voi syntyä missä vain, jopa suihkussa.
– Saan usein uusia ideoita harjoittelun ohessa. Ollessani atonaalisen laulun säveltapailukurssilla, jouduin harjoittelemaan tavallisesta poikkeavien melodiakulkujen laulamista. Tämä toi minulle uusia vaikutteita myös sävellystyöhön. Idea kappaleesta “Bluebird” syntyi atonaalisen lähestymistavan inspiroimana.
Elena kertoo oppineensa sävellysopettajaltaan, ettei kannata istua hiljaisessa huoneessa odottamassa idean tulemista.
– Musiikki tulee musiikista! Pitää harjoitella ja opiskella, pitää kuunnella musiikkia ja tehdä musiikkia.
Tuomas kertoo opiskelusisältöjen vaikuttavan säveltämiseen edelleen.
– Olen huomannut, että esimerkiksi opiskeluaikaisilta jazzrytmiikan tunneilta opittu asia saattaa liukua alitajuisesti omaan työhön. Olen moodisäveltäjä: kun jotain tapahtuu, kun herää tunteita, saan ne purettua sävellyksiini.
Tuomas voi tarvittaessa pakottaa fiiliksen sävellystyöhön, mutta joskus tulee myös otollisen inspiroitunut olotila.
– Vähän aikaa sitten kävi kummallinen tapaus. Makasin sängyssäni unen ja valveen rajamailla, kun eräs melodia alkoi soida päässäni. Pakotin itseni ylös, vaikka olin todella väsynyt. Soitin idean silent-pianollani ja kirjoitin sen ylös. En ole vielä ideaan palannut, enkä tiedä onko sillä käyttöä, mutta kyllä melodian tekeminen onnistuu minulta aina, vaikka sitten pakottamalla, lupaa Tuomas.
Paneelikeskustelussa Elena kertoi uuden levyn olevan jo tekeillä.
Sanoittamisesta ja sovittamisesta
Elena kertoo lukevansa paljon runoutta ja inspiroituvansa niiden kautta sanoittamisesta.
– Kahdeksan vuotta sitten aloin kiinnostua runoudesta ja hakea siitä inspiraatiota sävellysopettajani kannustamana.
Levyllä kuultava kappale Life perustuu Charlotte Brontën romanttiseen runoon, joka pohtii elämän peruskysymyksiä.
Nimet sävellyksiin löytyvät yleensä sanoituksista itsestään, mutta Balcad –kappaleella on aivan oma tarinansa.
– Sävelmä kuulosti mielestäni eräänlaiselta balkanilaiselta balladilta, nimi on yhdistelmä englanninkielisistä sanoista “Balcan” ja “ballad”. Kun Elena kirjoitti melodiaan sanat ja ne kertoivatkin joutsenesta, päätimme antaa biisille molemmat nimet, Swan (engl. joutsen) ja Balcad, nauraa Tuomas.
Sävellysten sovitukset sanoo Elena ensin aloittavansa itse, mutta sitten on Tuomaksella sanansa sanottavana. Yhdessä he tekevät lopullisen muokkauksen kappaleisiin.
– Pian sovitukset alkavat kuitenkin elää omaa elämäänsä, sillä jokaisella soittajalla on sävellykseen aina jotain omaa annettavaa. Laadimme kahdestaan perusraamin valmiiksi, sillä bänditreeneissä on harvoin aikaa jäädä kehittelemään sovituksia yhdessä, mutta jokaisella jäsenellä on kuitenkin halutessaan mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen sovitukseen. Joskus on käynyt niinkin, että joku soittaa ” väärin”, ja sen jälkeen päätetäänkin: ”Hei, pidetään toi!”. Live-keikoilla kappale saa uusia ulottuvuuksia ja kehittyy edelleen.
– Kanssamuusikoille pitää antaa tilaa, heitä ei saa rajoittaa liikaa. On järkevää valita bändiin sellaisia muusikoita, joiden luontaisen soittotavan ajattelee sopivan omiin sävellyksiin.
– Yhtyeemme alkutaipaleella sovituksissa käyttämämme polyrytmiikka ja “parittomat” tahtilajit (5/4, 7/8 jne..) olivat vähän hankalia omaksua, mutta
intensiivisen harjoittelun tuloksena olemme oppineet soittamaan kappaleita vapautuneemmin. Kappaleet tarvitsevat aikaa ja esityskertoja kehittyäkseen, ja sen jälkeen niillä voi leikitellä enemmän. Soittamalla paljon yhdessä olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin soittajina, tiedostamaan rajamme ja hahmottamaan missä raameissa riskinotto kannattaa pitää, selvittää Tuomas.
Elenan käyttämä Bossin vokaaliprosessori on keikoilla herättänyt kiinnostusta. Efekti laajentaa sovituksellisia ulottuvuuksia ja hyvällä maulla käytettynä se sopii musiikkiimme hyvin, Elena tuumaa.
Jazzmuusikon tulee suhtautua ammattiinsa intohimoisesti, hänellä täytyy olla palo ja kutsumus työhönsä.
– Jazzmuusikon täytyy olla periksiantamaton ja tietyllä tavalla hullu jaksaakseen kamppailla tätä työtä tehdäkseen. Tämä on kova maailma. On ymmärrettävä, että jazzissa on ollut lukuisia upeita muusikkoja jo paljon ennen sinua ja heitä tulee sinun jälkeesikin. Keikkoja on vähän jaossa, on paljon muusikoita ja piirit ovat pienet, pohtii Elena.
– Suomessa on vähemmän mahdollisuuksia menestyä muuhun maailmaan verrattuna. Jos Pariisissa tai New Yorkissa joku oikea henkilö sattuu kuulemaan sinua, saatat samalta istumalta saada keikkatarjouksia sekä kiertue- ja levytyssopimuksia. Tämän saimme itse kokea NY:ssa, jossa Elenalla oli taiteilijaresidenssi viime vuoden lopulla. Tapasimme monia inspiroivia ja kiinnostavia alan ihmisiä, meistä tykättiin ja meitä pyydettiin kiertueelle. Soitimme Romanian kulttuuri-instituutissa keikan ja tuo yksi keikka poiki monia muita esiintymismahdollisuuksia. Meillä onkin tarkoitus lähteä jenkkeihin turneelle, paljastaa Tuomas.
Muusikot eivät saisi unohtaa kuuntelijoitaan
On tunnettu tosiasia, ettei nykypäivän jazzmusiikki saa ihmisiä tanssimaan niin helposti kuin esimerkiksi popmusiikki. Oli hienoa, että muutamat yleisössä intoutuivat tanssimaan Elena & The Rom Ensemblen keikan aikana.
– Olin iloinen, kun jotkut yleisöstä lähtivät tanssimaan musiikkimme mukaan. Tuntui hyvältä, että rytmi tarttui ihmisten jalan alle, vaikka tahtilajit monissa kappaleissamme ovatkin tavallisesta poikkeavia. Jazz-musiikki pitäisi saada tuotua lähemmäs ihmisten arkipäivää, tuumii Elena.
– Monilla ihmisillä saattaa olla väärä kuva jazzista ja sen tanssittavuudesta, koska he ovat kuulleet vain esimerkiksi vapaapulsatiivista free-jazzia. Free jazz vaatii usein kuulijaltaan enemmän harrastuneisuutta, jotta siihen voi päästä sisälle. Jazzin alalajeja on olemassa monia, ja mielestäni sen kuuntelu kannattaisikin aloittaa tanssittavalla vokaalijazzilla, kuten Frank Sinatra, Ella Fitzgerald tai Nat King Cole. Myös suomalaiset jazzarit, kuten Timo Lassy ja Five Corners Quintet ovat tehneet nuoremmallekin yleisölle sopivaa tanssittavaa klubijazzia. Meidän musiikkimme ei varsinaisesti ole tanssijazzia, mutta jos joku antautuu rytmin vietäväksi, emme ollenkaan pane pahaksemme siitä, kertoo Elena.
Vanhempaa suomalaista soittajapolvea Tuomas pitää arvossa, mutta on myös sitä mieltä, että monissa asioissa on menty paljon eteenpäin nykypäivänä. Näistä yksi on lavaesiintyminen.
– Arvostan suuresti vanhoja konkareita, jotka ovat tehneet pioneerityötä jazzmusiikin saralla. Itsellä ei ole empiiristä kokemusta siitä, minkälaisia suomalaisten soittamat jazzkeikat ovat olleet 70-80-luvuilla Suomessa, mutta olen kuullut, että monien suomi-jazzareiden lavaesiintyminen on ollut aiemmin melko introverttia. Toki varmasti poikkeuksiakin on varmasti ollut.
– Kansainvälistyvä maailma on tuonut jazz-musiikin esittämiseenkin vähän enemmän amerikkalaistyylistä show-asennetta. Se on paikallaan, sillä elitistinen asennoituminen ja jazzin maine pienen piirin musiikkina ei pidä tämän päivän jazzmuusikoita hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että musiikin laadusta tarvitsisi tinkiä. Kaikkien ei tarvitse olla showmiehiä tai -naisia, mutta muusikon tulisi huomioida kuulijat ainakin niin, että näyttää oman innostuksensa lavalla ja kommunikoi yleisön kanssa keikan aikana ja sen jälkeenkin, sanailee Tuomas.
Elena muistuttaa, ettei traditionaalinen jazz alkanut superartistien ja suurten tähtien esiinmarssilla, vaan jazzin alkutaival koostui enemmänkin tanssimusiikista ja showesityksistä. Bebop-aikakauden myötä jazzmuusikot alkoivat soittaa musiikkia enemmän omista taiteellisista lähtökohdistaan, ja musiikki alkoi toimia mustien protestimusiikkina. Yleisö jätettiin tarkoituksellisesti huomiotta, instrumentalistit jopa käänsivät selkänsä kuulijoilleen asenteella: ”Tämä on meidän musiikkiamme, ja me olemme ylpeitä siitä keitä olemme!”
– On aivan ymmärrettävää, että jazz on heidän protestimusiikkiaan, mutta on vaikea ymmärtää sitä, miksi eurooppalaisten tai suomalaisten muusikoiden pitäisi soittaa samalla ylimielisellä asenteella, summaa Tuomas.
Radiokanavat kontrolloivat musiikkimakua
Radiokanavien puhki kuunnellut soittolistat eivät saa kiitosta kummaltakaan.
– Nykyään ihmisten musiikkimakua kontrolloidaan aivan liikaa radioasemien soittolistoilla. Useasta tuutista syötetään saman genren musiikkia, eivätkä vaihtoehtoiset musiikkilajit saa soittotilaa tai medianäkyvyyttä. Ihmiset osaisivat vaatia vaihtoehtoista musiikkia lisää, jos sitä vain olisi tarjolla. Valtavirran valinnoista hyvänä esimerkkinä voi mainita, että Emma-gaalan jazz- ja kansanmusiikkiosuutta ei muutama vuosi sitten näytetty ollenkaan TV:ssä, ja siksi jotkut muusikot esittivät protestin tapahtuman järjestäneiden Musiikkituottajien toimintaa vastaan. Perussyynä radiokanavien yksitoikkoisuudelle voi olla laiskuus, mutta todennäköisin syy on varmastikin kamppailu rahoituksesta. Iloisia olemme kuitenkin siitä, että mm. Radio Helsinki on soittanut meidän levyämme, samoin Bassoradio, kiittelee Tuomas.
Nuoret muusikot saatava lavalle huippujen kanssa!
Molemmat muusikot toivovat lisää yhteistyötä muusikkopiirien kesken.
– Jazzyleisö on kaikkialla vähemmistönä, myös jazzin mekassa NY:ssä. Jazzmusiikin pitäisi rohkeammin mainostaa itseään, eikä pelätä mainostamisen kautta jotenkin tinkivänsä laadusta. Maailman jazzmuusikkojen pitäisi työskennellä enemmän yhdessä, pitäisi lisätä yhteistyötä eri instanssien välillä, Elena sanoo ja Tuomas komppaa häntä:
– Joskus tuntuu, että on muodostunut kuppikuntia, joissa samat muusikot soittavat samojen kavereiden kanssa. Nuorille muusikoille olisi annettava mahdollisuuksia esiintyä kotimaisten ja kansainvälisten huippujen kanssa – sitä tapahtuu aivan liian vähän. Se missä jazz opitaan, tapahtuu muiden kanssa esiintymislavalla! Hyvien kavereiden kanssa soittaminen on hauskaa, mutta heidän kanssaan voi soittaa koulussa ja vapaalla ajalla miten paljon vaan. Huippumuusikoiden kanssa soittaminen auttaisi uutta muusikkopolvea kehittymään, summaa Tuomas.
Musiikkia ilmaiseksi?
Ihmiset pyrkivät nykyään tietoisesti haalimaan vähemmän materiaa ja siksi musiikki ostetaan mielellään netistä. Musiikki on siirretty mm. Spotifyihin, mutta sieltä ei juuri tule rahaa musiikin tekijöille. Toisaalta taas netti laajentaa muusikon mahdollisuuksia jakaa musiikkiaan.
– Minullakin on Twitter– ja Instagram -tilit, ja jos joku löytää sitä kautta musiikkiani, niin se on toki hienoa. Ehkä joku innostuu jopa tukemaan minun tuotoksiani ostamalla levyn, missä olen mukana. Tähän toimintaan voin varauksetta kaikkia kannustaa. Jos tykkäät tietystä musiikista, sen tekemiseen osallistunutta artistia on hyvä tukea tavalla tai toisella – esimerkiksi ostamalla lippu hänen keikalleen tai hänen levynsä, Tuomas tuumaa.
Kumpikaan nuorista muusikoista ei halua syyllistää kuluttajia siitä kummallisesta mielikuvasta, että musiikki pitäisi jakaa ilmaiseksi.
– Levy-yhtiöt pelasivat korttinsa aikoinaan huonosti, sillä esim. Napsterin tultua musiikki alkoi levitä netissä laittomasti. Levy-yhtiöt päästivät tilanteen käsistään. Tuolloin olisi pitänyt kannustaa kuluttajia lataamaan musiikkia netistä, mutta niin, että artistit olisivat saaneet oman osuutensa, siis korvauksen tekemästään työstä. Kun leipuri leipoo leipiä, ei kenellekään tule mieleen mennä varastamaan leipiä leipomosta! Mikä järki siinä sitten on, että muusikoiden pitäisi jakaa musiikkiaan ilmaiseksi? Toimeentuloa on vaikea saada kasaan. Tällä saralla olisi kehitettävää, mutta minulla ei ole yksiselitteistä vastausta miten se tehtäisiin, Tuomas puntaroi.
Harrastukset ja poikkitaiteellisuus
Muusikon työpäivään on jätettävä aikaa myös harrastuksille. Tuomas tykkää juoksemisesta ja on ollut mukana maratoneilla. Elenakin lähtee yhteisille lenkeille, mutta varsinkin uiminen ja sulkapallo innostavat molempia. Elenalla käväisi nuorena mielessä ura urheilijana, mutta suunnitelma jäi toteutumatta polvivamman vuoksi. Elenaa kiehtoo myös sudoku ja palapelit, samoin tanssiminen ja baletti.
– Ollessamme New Yorkissa viime marraskuussa menimme Brooklynissa sijaitsevalle jazzklubille kuuntelemaan Olli Hirvosen trion keikkaa, josta harmiksemme ehdimme kuulla vain viimeisen kappaleen. Jäimme kuitenkin heidän esityksensä jälkeen seuraamaan meille aiemmin tuntematonta seuraavaa bändiä. Heidän esityksensä oli vakuuttava, siinä oli yhdistetty tarttuvia grooveja, soulahtavaa laulantaa, korkeatasoista jazzimprovisointia ja torvisovituksia vaudevillemaiseen esiintymiseen. Muutamaan kappaleen jälkeen lavalle viiletti yhtäkkiä myös tanssijoita. Kokemus oli hieno! Yhteensä noin 12 henkilön toteuttamaa tajunnanräjäyttävää esitystä oli todistamassa meidän lisäksemme ehkä viisi ihmistä yleisössä. Mietimme, että tällaista ei voi tapahtua missään muualla kuin New Yorkissa.
– Tanssijoilla voi olla improvisatorisia osuuksia esityksissään samoin kuin jazzissakin on. Näiden taiteenlajien yhdistäminen saisi myös uutta yleisöä paikalle. On hyvä tietää, mitä on samanaikaisesti tekeillä teatterissa, kuvataiteessa, musiikissa, taiteen saralla yleensä. Yhteistyöstä omana esimerkkinä voin kertoa taiteilijaystäväni Florina Cozean tekemän maalauksen cd-levymme alakannessa aiheena ” Evening in Romania”. Lisäksi levymme Swan –kappaleeseen on tehty video, jossa tanssii Cluj-Napocan Romanialais-unkarilaisen oopperan ensitanssija Vicky Bogoi.
– Kaikki taiteenlajit ovat kautta aikain inspiroineet toisiaan. Tarvitaan enemmän avointa suhtautumista, vähemmän kapeakatseisuutta. Tarvitaan ymmärrystä siitä, miten tehdä eri taiteentekijöiden kanssa yhteistyötä. Kanssakäyminen rikastaa, antaa vaikutteita. Muiden tekemisistä voi inspiroitua, joka ei suinkaan tarkoita plagioimista, sillä vaikutteet tulevat aina oman suodattimen, oman tietoisuuden ja taiteellisen taustan läpi, pohtivat Elena ja Tuomas yhdessä.
Tulevaisuuden suunnitelmia
Elena & The Rom Ensemble on tekemässä radion kantanauhaa YLE:n M1-studiolla ensi syksynä. Toimittaja Markus Partasen luotsaamassa ohjelmassa jutustellaan projektin vaiheista musiikin lomassa. Elena kertoo myös Romanian kulttuuri-instituutin kutsuneen yhtyeen kiertueelle USA:han ja Kanadaan. Agendana on lisätä keikkoja muutoinkin ja tehdä kiertue Skandinaviassa. Tuomas julkaisee keväällä levyn yhtyeensä Fifth Avenuen kanssa. He keikkailevat muun muassa Turun Jazzklubi Monkissa 27.4. ja Helsingissä Juttutuvalla 29.4. Syksymmällä on luvassa pari keikkaa Tukholman kuuluisassa Glenn Miller Caféssa.
– Haluamme lisätä kulttuurivaihtoa Suomen ja Romanian välillä. Viemme suomalaisia jazzmuusikkoja esiintymään Romaniaan. Esittelemme myös suomalaisten säveltäjien teoksia konsertissa, joka toteutetaan ensi heinäkuussa yhteistyössä Cluj-Napocassa toimivan Transilvanian Filharmonisen Orkesterin kanssa. Mukana ohjelmassa on muun muassa nuorten suomalaisten jazzsäveltäjien Artturi Röngän ja Visa Mertasen, sekä Suomessa asuvan romanialaisen nykysäveltäjän Sebastian Dumitrescun teokset, kertoo Elena.
Tuomaksen mukaan Elena on Romaniassa tunnettu nuori kyky ja siksi taannoinen yhteiskonsertti veti paljon väkeä.
– Kun viimeksi järjestimme “Symphonic Meets Jazz” -konsertin Cluj-Napocassa, sitä seuraamaan tuli 1000 ihmistä. Se oli uskomattoman hieno kokemus! Yhteistyösuunnitelmat vievät aikaa toteutuakseen, sillä sinfoniaorkesterin kalenterissa on varaukset tehtynä aina 2-3 vuotta eteenpäin. Tätäkin esiintymistä valmisteltiin yli vuosi. Haluaisimme tehdä yhteistyötä sinfoniaorkestereiden kanssa myös Suomessa, selvittää Elena.
Elena on laulajana kiinnostunut myös oman alansa kehittämistyöstä. Ensi syksyksi on luvassa aivan uusi foorumi jazzlaulusta kiinnostuneille.
– Järjestämme laatuaan maailman ensimmäisen kansainvälisen jazzlaulu-konferenssin Jenny Robsonin kanssa Sibelius-Akatemian tukemana ensi lokakuussa. Odotan sitä innolla, hymyilee Elena.
