Hän on ehtinyt – joko soolona, bändin kera tai nykyisen duopartnerinsa Bad Mood Hudsonin kanssa – Brasiliasta Nepaliin ja Thaimaasta Venäjälle. Hän on matkannut Yhdysvaltain etelässä. Jammaillut edesmenneen Mr Tater The Music Makerin kanssa. Hän perusti vaihtoehtobluesin (tai “alt.bluesin”) Floating Cockroach -festivaalin Suomessa. Vuonna 2010 levyttämämme kappale “Watcha Do” ylsi Virossa Top kolmeen. Miehestä ja hänen elämäntyylistään tehdään jopa dokumenttia. Kuka Black River Bluesman siis on?
Miehen oikea nimi on Jukka Juhola. Vuonna 1958 syntynyt Juhola on musisoinut koko ikänsä. Nuorella iällä hän sai piano-opetusta äidiltään. Myöhemmin hän tarttui bassoon, kitaraan ja baritonikitaraan. Hän on asunut useissa maissa, mutta on sittemmin asettunut suomalaiselle maaseudulle. Kotipaikka on Mustio, jonka ruotsinkielinen nimi on Svartå – englanniksi Black River.
“Black River Bluesman -projekti alkoi toden teolla vuonna 2002. Siinä vaiheessa tuntui, että minulla oli riittävästi omaa materiaalia levyn tekemiseen”, Juhola sanoo. “Nyt levyjä on koossa neljä. Voin rehellisesti sanoa, että alkuperäinen ideani bluesin soittamisesta ei ole muuttunut vähääkään. Asioiden kehittyminen ottaa aikaa. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla – palaset loksahtavat kohdalleen pikku hiljaa. Tällä hetkellä uusin albumi ja nykyinen kokoonpano tuntuvat parhailta. Sama juttu kuin mallasviskissä: nokan alla oleva tavara on aina parasta!”
Minneapolisin puhutuin biisi
Tosiaan: Black River Bluesmanin nuoruuden Skotlannin-kausi onkin tuonut Mustion viskiklubin ikijäsenyyden kun taas Kuubassa vietetyt kuukaudet puolestaan jättivät elämään ajatuksen ajaa keikoille polkupyörällä myös kotimaassa. Suomen talvisäässä on tosin joskus hankalaa ryhtyä tuumasta toimeen. Eihän maassa edes ole kesää – ainoastaan ajoittaiset huonot hiihtokelit.
“Jukka kertoo vähän taustoistaan kappaleella ‘There Is No Relief’. Hän laulaa ’16 tunnista päivänvaloa 37 päivässä’. Ehkä juuri tällaisesta Jukka saa inspiraation musiikkiinsa?”, Rev.Nix kirjoitti levyarviossaan Cigarboxguitar.comissa. “Tästä biisistä kuulin jatkuvasti puhuttavan The Deep Blues Festival III:lla… sen viikonlopun puhutuin kappale Minneapolisissa.”
Jukka Juhola jatkaa matkaamista ja inspiraation hakemista Suomea omituisemmista maista. Esimerkiksi vuoden 2005 albumin “Ants in My Kitchen” nimikappale saattaa aivan hyvin viitata arkisiin kodinhoitoasioihin. Toisaalta kansitekstit on laadittu Kambodžan Sen Monoromissa. Teksti alkaa: “Viidakon tuolla puolen, jossain Indokiinassa, istun riisisäkin päällä ja uppoudun vanhan sokean miehen esitykseen. Mies on polvillaan, soittaen dobron kaltaista instrumenttia pullonkaulalla…”
Deep Bluesia ja garagea
Black River Bluesman lukee esikuviinsa Mississippi Fred McDowellin, RL Burnsiden, John Lee Hookerin, Hound Dog Taylorin ja Tom Waitsin. Musiikissa hän arvostaa eniten uskottavuutta, rehellisyyttä ja teeskentelemättömyyttä. Kaikkein eniten Juhola toivoo, että hänen oma musiikkinsa kuulostaisi häneltä itseltään.
“Olen ollut blues-fanaatikko 70-luvulta asti. Alusta alkaen olen kuunnellut Mississipin Deltan ja Hill Countryn bluesia – mukana on silti rock-vaikutteita esimerkiksi punkista ja garagesta”, Juhola tarkentaa. “Lopullisesti vakuutuin alt.bluesin – Yhdysvalloissa sitä kutsutaan Deep Bluesiksi – myötä. Yhtäkkiä vuosituhannen vaiheessa ilmaantui monia tinkimättömiä, blues-pohjaisia akteja kuten Ten Foot Polecats, Deltahead, Dirty Trainload, Purgatory Hill, Gravelroad, Honkeyfinger, Left Lane Cruiser, Johnny Lowebow…”
Black River Bluesman soitti useita vuosia kalliin näköisillä onttokoppaisilla Gibsoneilla. Nykyisin häneen kuitenkin lähinnä liitetään Lowebow’n valmistamat sikarilaatikkokitarat. Muutamia vuosia sitten hän hankki Standardi-Lowebow’n heräteostona. Pian hän kuitenkin eteni kaksikaulaiseen baritonimalliin – kitara on edelleen ainoa laatuaan.
Double Headed Trouble
“Niitä kitaroita on tosiaan vain yksi – toisessa samantyyppisessä ovat kaulat toisinpäin. Kitarassa ovat molemmat Johnny Lowebow -mallit, sekä Bass/Baritone että Peronal Lyre with Underslide“, amerikkalainen muusikko ja kielisoitinrakentaja Johnny Lowebow kertoo. “Annoin Jukalle autokyydin etelään, Mississippi-jokea myöden St Paulista Memphisiin. Pysähdyimme yöpymään Sturgeon Bayn Holiday Moteliin. Mukanamme oli myös Pat MacDonald, ja teimme äänityksiä Makin’ Sausage Music -studiolla. Taidamme olla kadonneet veljekset. Olemme varmasti sukua Skotlantiin rantautuneiden viikinkiryöväreiden kautta!”
Oli miten oli, Black River Bluesmanin uusinta suosikkityökalua voi kuulla hänen uusimmalla ja parhaalla albumillaan “Double Headed Trouble”. Hän äänitti sen duona multi-instrumentalisti Antti “Bad Mood Hudson” Huttusen (rummut, taustalaulu) kanssa. Levy julkaistiin Jukan omalla Gecko Yell -merkillä joulukuussa 2010. Herra Huonotuulinen on sattumoisin kotoisin lähipaikkakunnalta – Pohjasta.
“Olin tehnyt kolme albumia perinteisellä kvartettikokoonpanolla. Se tie oli loppuun kuljettu. Sain ensimmäisen Lowebow’ni juuri oikealla hetkellä ja aloin käyttää sitä soolokeikoilla. Kun “Andy” ilmaantui takaisin kuvioihin (hän oli aiemmin soittanut Black River Bluesman & The Croaking Lizard -bändissä), duo alkoi tuntua täydelliseltä ratkaisulta”, Juhola pohtii. “Sitten Johnny Lowebow, tuo Memphisin hullu tiedemies, vielä rakensi kaksikaulaisen stereobaritonin speksieni mukaisesti – sillä voin soittaa kitaraa ja bassoa samanaikaisesti sekä ohjata soundin kahden eri vahvarin läpi. Ja kuten tavallista, äänitimme uuden albumin yhdessä päivässä ilman mitään jälkituotantosäätöjä.”
Bangkokista Haapsaluun
Duo päätti käyttää levynkannessa kuvaa stageplotistaan; sellaisethan “äänimiesten kansainvälinen salaliitto” aina tapaa hukata. Yhdeksästä kappaleesta kaksi on tuttuja Jukan aikaisemmilta levyiltä. Nyt ne sovitettiin ja äänitettiin uusiksi viime hetkellä, kun kaksi alun perin levylle tarkoitettua biisiä oli studiosessioiden aikana hyllytetty. Toista “oldies-kappaletta” (Out in the Woods) duo ei ollut aiemmin kokeillutkaan. Mutta kun Black River Bluesman onnistui löytämään kitarastaan taas yhden oudon virityksen, biisi purkitettiin yhdellä otolla.
“Jos Black Sabbath soittaisi bluesia, yhtye ehkä kuulostaisi tällaiselta. Varsinkin jos sekaan heitetään vähän Jim Morrisonia ja Tom Waitsia. Sitten vielä vähän hämmennetään keitosta punkilla”, kanadalaisen Blues Underground Network -verkkoehden John Vermilyea arvioi. “‘Double Headed Trouble’ -levyllään Juhola ja Hudson ovat saaneet bluesin ajan hermolle. He saattelevat kuulijat lähemmäs bluesin raakaa alkuperää. Samalla he pistävät Mississipin vanhan Delta-bluesin uusiksi ja tarjoavat jotakin uutta ja tuoretta kuitenkin säilyttäen kunnioituksen vanhaa ja aitoa kohtaan.”
Albumi julkaistiin konserttisarjalla Bangkokissa vuoden 2011 alussa. Bändin elokuinen kiertue Virossa piti sisällään esiintymiset maan kaksilla blues-festivaaleilla, Pärnu Bluusipäevad- ja Haapsalun Augustibluus-tapahtumissa. Haapsalussa kaksikko sai keikkansa jälkeen jäädä tuntien ajaksi jakamaan nimikirjoituksia. He myös rikkoivat kaikki “Baltian suurimpana bluesfestarina” mainostetun tapahtuman 18-vuotisen historian myyntiennätykset.
Mitä mukavin tyly mies
Italialainen nettilevy-yhtiö Lepers ProduTcions juhlisti 50:nnettä julkaisuaan “50 Lepers” -kokoelmalla marraskuun 14:ntenä. Ilmaisella kokoelmalla kuullaan Black River Bluesman & Bad Mood Hudsonin versio Superfreakin kappaleesta “Careless Love”. Elokuuksi 2012 on varmistunut matka Italiaan. Maaliskuussa 2012 duo matkaa kahdeksi viikoksi Yhdysvaltain etelään. Matkaan kuuluvat muun muassa Lowebow Festivalilla soittaminen Floridassa sekä keikat Memphisissä ja Pohjois-Mississipin Oxfordissa. Syyskuussa kaksikon tavoittaa Britanniasta: klubilta Lontoossa ja Boxstock-festareilta Manchesterista. Juhola sanoo: “Olemme tainneet soittaa enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Näin on tarkoitus jatkaakin.”
Ennen “Double Headed Trouble” -levyä (2010) Black River Bluesman on julkaissut kolme albumia. Kaikki ovat saatavilla hänen Gecko Yell -merkillään: “Rat Bone” (2008, bändinä The Croaking Lizard) sekä “Ants in My Kitchen” ja “Not a Dog-Gone Thing” (2005 ja 2003, bändinä The Cockroach Combo). Suosittelen myös tutustumista erittäin harvinaiseen vuoden 2006 EP-levyyn “Cardboard and Plastic”. Sillä soittaa The Croaking Lizardin varhaisempi kokoonpano. Silloin rumpalina toimi kiitetty laulaja-lauluntekijä ja niin ikään Mustion asukas Sami Kukka.
Mitäs muuta?
Kaiken muun ohessa Jukka Juholalla on menestyvä bisnes, jonka päätuotteita ovat luomuyrtit, eivät kuitenkaan polteltavat sellaiset. Hänen vaimonsa Katja Juhola on tunnustettu taiteilija, joka on esimerkiksi tehnyt sarjan maalauksia blues-legendoista. Jukan englantilaissyntyinen lanko L.R. Phoenix on myös Suomen blues-skenen hahmoja. Hän soittaa hypnoottista “Pohjois-Karjalan järviseudun bluesia” soittopeleinään neljäkielinen sähkökitara ja slidenä käyttämänsä linkkuveitsi.
Puheenvuoro vielä Johnny Lowebow’lle: “Black River Bluesman on mitä mukavin tyly mies! Hän ei illasta ventovieraiden kanssa tai jaa hotellihuoneita. Tyly mies. Hän itse ei ole tyly ensinkään, mutta hänen bluesinsa on!”
Aamen.
ANDRES ROOTS
Haastattelun tekijä on virolainen muusikko ja toimittaja. Artikkelin suomentanut englannista Pasi Tuominen. Haastattelu on julkaistu yhteistyössä verkkolehti Blues-Finland.comin kanssa. Haastattelu on alunperin julkaistu syksyllä 2011 ruotsalaisessa Jefferson Blues Magazinessä ruotsiksi.
{youtube}9lZg7D_sd4s{/youtube}
