Muusikon uransa Berger aloitti jo 1960-luvulla, mutta hänen näkyvä toimintansa käynnistyi varsinaisesti 70-luvun alussa, jolloin hän yhdessä Bobo Stensonin ja Palle Danielssonin kanssa perusti Rena Rama –yhtyeen (saksofonisti Lennart Åberg liittyi bändiin vasta hieman myöhemmin). Siitä lähtien bändejä on tullut ja mennyt iso liuta, niin omia kuin muitakin. Levytyksiä Bergerille on kertynyt hulppeat 80 kappaletta: kolmisenkymmentä omaa albumia, eri intialaismuusikoiden kanssa hän on levyttänyt toistakymmentä kiekkoa ja ”rivimuusikkona” hän on vieraillut noin 40 eri levyllä. Itse luotsaamiaan bändejä hänellä on ollut tusinan verran. Kaikki niistä eivät ole välttämättä olleet pitkäikäisiä – poikkeuksena trio Berger – Knutsson – Spering – mutta monien kokoonpanojen vaikutus on silti ollut pitkäaikainen.
Esimerkiksi 80-luvun alkupuolella vaikuttaneen Bitter Funeral Beer Bandin äänite Live in Frankfurt 82 sai ”Emman”, Ruotsin Grammis-palkinnon vuoden 2007 parhaana jazzlevynä. Tuolla levyllä BFBB:n vierailevina solisteina olivat trumpetisti Don Cherry ja tablan soittaja K. Sridhar. Merkityksellinen yhteistyö Cherryn kanssa kesti pitkään, intialaisiin muusikoihin ja sagoihin Berger tutustui taas jo kahdella 60-luvulla Intiaan tekemillään liftausreissuilla, joiden aikana hän ryhtyi opiskelemaan mridangaman ja tablan soittoa sikäläisten mestareiden opastuksella.
{multithumb thumb_width=300 thumb_height=200 thumb_proportions=bestfit num_cols=3
thumbclass=multithumb_front caption_pos=below caption_type=alt}
Berger, Knutsson, Spering
Monet Bergerin bändit ovat siis olleet suhteellisen lyhytaikaisia, jotkut jopa suorastaan projektiluonteisia. Poikkeuksena tuohon sääntöön on kuitenkin Bergerin, saksofonisti Jonas Knutssonin ja basisti Christian Speringin muodostama (BKS-) trio, joka perustettiin jo 1996 ja toimii edelleenkin aktiivisesti. Kolmikko on konsertoinut mm. Suomessa, Belgiassa, Tanskassa ja Marokossa, ja tuorein levy, kaksi vuotta sitten julkaistu Up Close äänitettiin Etelä-Ranskassa. BKS:n kuudesta levystä kolme on puhtaita trioalbumeita. Pianisti Bobo Stenson ja vibrafonisti Mattias Ståhl ovat trion vieraina levyllä Live Vol. 2 at Mosebacke (Amigo AMCD 890, 2001). Kuten monissa muissakin Bergerin bändeissä on tapana, myös BKS yhdistelee ohjelmistossaan sekä trion jäsenten omia että muiden säveltäjien tuotantoa. Esimerkiksi albumilla Om Natten (1997) säveltäjäniminä vilahtelevat mm. Fats Waller (Jitterbug Waltz), Ornette Coleman, Don Cherry ja Thelonious Monk. See You in a Minute – Memories of Don Cherry, (2005) esittelee isomman vierasjoukon, jossa monien ruotsalaismuusikoiden lisäksi on mukana Cherryn lapset Neneh ja Eagle-Eye, joilla molemmilla on kohtalaisen tunnettu oma musiikkiuransa käynnissä. ”Teimme Donin kanssa pitkään yhteistyötä, hän oli mukana minun levyilläni ja minä hänen levyillään. Kun lapset olivat pieniä, vietin paljon aikaa Donin ja Mokin (Don Cherryn vaimo) kanssa heidän kotonaan. Soitimme, harjoittelimme, opiskelimme ja valmistelimme konsertteja ja kiertueita. Niinpä meistä tuli hyvin läh eisiä, tässä taannoin Neneh jopa esitteli minut ’yhtenä setänään’. ”BKS:n pitkän iän salaisuus? Hmm, se vaan on erittäin hyvä äänten ja persoonallisuuksien kombinaatio. Vaikka emme konsertoikaan niin kovin paljon, niin aina kun tapaamme, me nautimme yhdessä soittamisesta. Musiikki on täysin freetä, mutta silti siinä on paljon melodioita ja muita asioita, joista nautimme” Trio on tehnyt pitkään yhteistyötä myös Mirja Mäkelän kanssa. Takana on pari kiertuetta Suomessa ja Ruotsissa, albumi Arco Iris (Texicalli / Impala007) vuodelta 2003 ja viimeksi trio ja Mirja tekivät viime toukokuussa pari keikkaa Suomessa ja kolme Ruotsissa. Arco Iris –levyllä musiikki ja lyriikka ovat enimmäkseen Mäkelän tekemiä ja ennen ensimmäistä Ruotsin kiertuetta hän oli huolissaan siitä miten ruotsalaisyleisö ottaisi suomenkieliset laulut vastaan. ”Yhteistyö Mirjan kanssa alkoi kun meillä oli festivaalikeikka Marokossa ja meitä pyydettiin ottamaan joku suomalaismuusikko mukaan. Jonas keksi Mirjan ja me todella nautimme heti ensi hetkestä lähtien soittamisesta hänen kanssaan. Suomenkieliset lyriikat eivät ole olleet mikään ongelma ruotsalaisyleisölle. Mirja kertoo mistä lauluissa on kyse ja ihmiset nauttivat musiikista. Toivomme tekevämme uuden levyn hänen kanssaan. Meillä on jo kokonaisidea siitä, mutta enpä kerro tarkemmin siitä, koska joku varmasti varastaisi hyvän ideamme.”
Kanssamuusikot Ruotsissa ja maailmalla
Bengt Berger on ajan mittaan musisoinut suurin piirtein kaikkien merkittävien ruotsalaismuusikoiden kanssa. Ghanassa ja Intiassa vietetyt ajat ovat myös olleet tärkeitä hänen oman henkilökohtaisen kehityksensä ja musiikillisen ajattelunsa rakentumiselle. ”Intialaiset ja ghanalaiset opettajani ja muusikkoystäväni ovat tietysti olleet tärkeitä tuttavuuksia minulle. Kokemukseni noista maista olisivat aivan liian pitkä juttu kerrottavaksi eikä minulla olisi tarpeeksi sanoja kertoakseni niistä. Riittänee kun sanon, että menin aivan sekaisin kuullessani ensimmäistä kertaa pohjois-intialaista klassista musiikkia. Liftatessani Intiassa tapasin mahtavan tabla-gurun Pandit Taranathin ja hieman myöhemmin tuli vastaan mridangam-guru P.S. Devarajan. Opiskelin heidän kanssaan muutamia vuosia ja tutustuin samalla hyvin myös moniin muihin merkittäviin intialaisiin muusikoihin. Tämä tapahtui 60-luvulla. 70-luvun puolivälissä menin perheeni kanssa Ghanaan kahdeksi vuodeksi. Siellä opiskelin Ewe- ja Ashanti-rummutusta sekä Lo-Birifor-ksylofonin soittoa. Kotimaassa puolestaan opin paljon kaverilta nimeltä Rupert Clemendore. Hän on mielestäni viime vuosisadan ehdottomasti paras rumpali ja lyömäsoittaja. Hän oli kotoisin Trinidadista ja asui Tukholmassa 60-luvun alkupuolelta aina kuolemaansa asti, joka tapahtui muutama vuosi sitten. Monetkaan ihmiset eivät tunne häntä, mutta hän oli todellinen nero. Ruotsalaismuusikoista voisin mainita nimet Kjell Westling, Christer Bothén, Bobo Stenson, Palle Danielsson, Christian Spering, Jonas Knutsson, Thomas Gustafsson ja Mats Öberg. He, monen muiden muassa, ovat muusikoita, joita pidän tärkeimpinä kanssamuusikoinani ja joiden kanssa olemme kehittäneet musiikkiamme eteenpäin. Muista tärkeistä yhteistyökumppaneistani pitää mainita vielä nimet Jon Edergren ja Sigge Krantz, jotka ovat vahvasti mukana perustamani Country & Eastern –levy-yhtiön toiminnassa. Jon tekee grafiikkaa ja Sigge hoitaa äänitykset. Toiminnassa on mukana muitakin ihmisiä osakkaina – siten saimme alkupääomaa ja homman rullaamaan – mutta loppujen lopuksi minä teen suurimman osan töistä ja päätöksistä.” Huumori on yksi Berger-dynamon käyttövoimista. Erilaiset sanaleikit ovat vahvasti esillä etenkin hänen yhtyeittensä nimissä. Arbete och Fritid (Työ ja Vapaa-aika) toimi parisen vuotta 70-luvun alussa, Archimedes Badkar (Arkhimedesin Kylpyamme) sai inspiraationsa tuon vuonna 287 eaa. syntyneen syrakusalaisen matemaatikon, fyysikon ja keksijän mukaan. Arkhimedeshän keksi mm. sen, että kappale menettää nesteeseen upottaessa syrjäyttämänsä nestemäärän painon verran omasta painostaan (tuskinpa kuitenkaan omassa kylpyammeessaan…). Kitkerä hautajaisolut –yhtye (Bitter Funeral Beer Band) ammensi voimansa intialaisen musiikin ohella toisesta Bergerille läheisestä musiikkikulttuurista, länsiafrikkalaisesta musiikista. Sen 1982 julkaistulla esikoislevyllä oli ison ruotsalaismuusikkojoukon ja Don Cherryn lisäksi mukana mm. ghanalaisten naisten laulua pienen lapsen hautajaisista. Franz Coltrane perustuu mielikuvitukselliseen Franz Schubertin ja John Coltranen aikamatkakohtaamiseen vuonna 1826, tapahtumaan joka vaikutti molempien mestareiden myöhempään musiikilliseen kehitykseen. Yhtye pyrkikin tekemään klassisen ja improvisoidun musiikin fuusiota. Tennistermi Grand Slam heijastelee klassisen pianomusiikin etnisiä ulottuvuuksia, kun Carl-Axel Dominique, grand (piano) ja Berger, slam, läimäyttelee tablaansa Olivier Messiaenin, Charles Ivesin ja oman musiikkinsa parissa. Parisen vuotta perustettu, Mingus-Dolphy-traditioon ja omiin sävellyksiin ohjelmistonsa perustava Bent voisi viitata hänen etunimeensä tai sitten suoraan englanninkielen sanaan bent, joka viittaa musikaalisuuteen.
Uusimmat kujeet
Reilu vuosi sitten Bergerin täyttäessä 65 vuotta ja siirtyessään ”virallisesti eläkkeelle”, kuten hän vitsaili, hän järjesti konsertin, jonka kaikkien esiintyjien syntymäpäivä oli juuri 31.8. Berger suunnitteli vastaavanlaista konserttia myös tälle vuodelle, mutta ajankohta ei ollut sopiva. ”Harjoittelimme ja levytimme uuden bändini ohjelmistoa”, totesi Bengt. Viime kuunvaihteessa sai nimittäin tulikasteensa Bergerin uusin bändiprojekti, Beches Brew. Sen nimi viittaa Bergeriin itseensä (hänen lempinimensä on Beche), sekä Miles Davisin kulttialbumiin Bitches Brew. ”Tämän uuden bändin ohjelmisto on täysin minun kirjoittamaani. Mukana on mielimuusikoitani, jotka osaavat tehdä musiikkia mistä vaan joten vaikka perustana on sävellyksiä, niitä tulkitaan hyvin vapaasti. Avajaiskonserttimme Faschingissa oli mahtava. Lindha Kallerdahl on loistava vokaali-improvisoija, hän on ainoa bändin jäsen, jonka kanssa en ole aikaisemmin työskennellyt, mutta hän sopii ryhmään kuin hanska käteen. Max Schultz on kitaristi, mutta tässä bändissä hän myös laulaa ja soittaa myös bassoa ja banjoa! Mats Öberg on pianossa, ja saksofonisteina ovat Thomas Gustafsson ja Jonas Knutsson.” Kun Bergeriltä kysyy hänen musiikillisen ideologiansa perusteita, hän tarjoaa vastaukseksi ison joukon sitaatteja laajalta joukolta ihmisiä Brian Enosta John Cageen, Don Cherrystä Wittgensteiniin. Hän myös kehottaa lukemaan yhden hänen mielikirjansa: Victor Zuckerlandlin Sound and Symbol, jossa kerrotaan mm. se että musiikilla on aina kysyntää, kun ihmiset, syystä mistä tahansa, ovat tehtyjä unohtamaan itsensä.
Mirja Mäkelä luonnehti Bengt Bergeriä (hänen iästään huolimatta) BKS-trion nuorimmaksi jäseneksi, koska hän on aina niin avoin ja utelias uusien asioiden suhteen. Jotenkin sopii hyvin kuvaan, että tämä ikinuori humoristi asuu Kantarellitiellä, eikä minkään tylsemmän nimisen kadun varressa.
Timo Vähäsilta
