Olipas aikamoista pyöritystä, kun Perinnejazz ryn ja Cafe Carusellin syksy käynnistyi. Kadun varren lehmukset (Tilia vulgaris) olivat jo pudottaneet lehtiään ja siitä se sitten lähti, meinaan ensimmäinen biisi. Pätkä Perfidiaa introksi ja aikamoisen sointuryöpyn ja modulaation kautta bossa-komppia, rummut ja basso varkain mukaan. Autumn Leaves sai jälleen tuoreen tulkinnan, kun sattuma kokosi yhteen soittokaverit, oppilaat ja opettajat.
Wade Mikkola kertoi oppivansa joka kerralla jotain uutta soittaessaan Vladimir Shafranovin kanssa. Tommi Vainikainen ja Jussi Kannaste aloittivat jazzopinnot seuraamalla Waden luentoja 90-luvun loppupuolella. Nyt Carusellissa koettiin jälleentapaaminen onnellisten tähtien alla.
Tommi ”The Fader” Vainikainen on keskittynyt viime vuosina äänittämiseen ja siksi keikat silloin tällöin maistuu. Jussi Kannaste toimii aineopettajana Sibelius-Akatemiassa. Vova Shafranov esiintyi juuri päättyneillä Åland Sea Jazz -festivaaleilla. Kaikilla on siis tekemistä, mutta ei koskaan aikaisemmin toistensa kanssa tässä kokoonpanossa.

Tästä juuri on kyse jazzissa. Yhteinen näkemys muotokielestä ja kappaleiden rakenteista, toisten kuuntelemisesta ja tarttumisesta hetkeen ja impulsseihin, yleisön palautteen aistiminen. Tapaaminen tuntia ennen keikkaa, biisilistan tarkistaminen, kannustavien vitsien vaihtamien ja pientä murkinaa. Hengen luominen ja tunnustelu, että koossa on saman henkistä ryhmää, jotka haluavat tehdä korkeatasoista musiikkia.
“Kyse ei ole koskaan siitä mitä soitetaan vaan siitä, miten se soitetaan. Se on se fiilis, se kuinka se koskettaa”.
Ohjelmiston kasaaminen on aina haastavaa. Ei liian tuttua, mutta toisaalta on kiva soittaa ilman nuotteja. Kappaleet eivät voi olla perus all-of-meeta tai indiaanaa. Toisaalta tietty tuttuus on hyvä säilyttää yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Nyt onnistuttiin.
Vova koristelee kappaleita sooloissaan muutaman tahdin lainoilla, jotka istuvat sointurakenteisiin. Vauhtia riittää, mutta myös suvantopaikkoja. Mikrofonia ja PA:ta tarvittiin vain kuulutuksiin ja Carusellin akustiikassa se oli hyvä ratkaisu. Jussi Kannasteen Selmer vuodelta 1938 soi hienosti ja allekirjoittanut vaikuttui hänen soitostaan ja tilan ottamisesta.

Tarjolla oli kaksi settiä jazzia ja yhdessäoloa. Muusikoilla oli aikaa jutella myös yleisön kanssa. Paikalle tulleet olivat saaneet tiedon keikasta Perinnejazzin kotisivun, Jazzrytmien ja FB-päivitysten kautta, joka osoitti näiden medioiden merkityksen.
Luvassa on syksyn mittaan vielä kolme iltaa saman luokan herkkua!
Kannaste-Shafranov-Vainikainen-Mikkola / Cafe Carusel 26.8.2022
Autumn Leaves, Without a Song, Upper Manhattan Medical Group, I’ll Be Seeing You, Chelsea Bridge, Take the Coltrane, My Ship (solo piano)-I Thought About You, Invitation, Prelude to a kiss, Blues, The Theme