Lähes loppuunmyydyn legendaarisen Kulttuuritalon yleisö sai perjantaina 19.8. 2022 kokea huikean kitara illan, jossa Pat Metheny häikäisi paitsi monipuolisuudellaan, myös huikeilla taidoillaan. Alussa lavalla oli mies ja kitara. Metheny aloitti yksin akustisella kitaralla. Siirtyi erikoiseen 42 kieliseen Pikasso kitaraan ja jatkoi puoliakustisella Ibanezilla.
Myöhemmin esiin kaivettiin lankkukitara ja kitarasyntetisaattori (onneksi se vain hetkeksi). Käytössä oli vähintään viisi, ehkä kuusi erilaista kitaraa. Ilta päättyi, kuten oli alkanutkin. Lavalla olivat mies ja hänen akustinen kitaransa. Ja se toimi. Ilta oli kitaransoiton juhlaa.
Trio on ja etenkin kitaratrio on jatsin parissa itselleni mieluisin kokoonpano. Se paljastaa nopeasti soittajien tason. Hyvä trio on enemmän kuin osiensa summa. Tällä kertaa Pat Methenyn trio oli sitä vähintään kymmenkertaisesti.
Pat Metheny kutsui lavalle nuoren Joe Dysonin, joka asettui muhkean rumpupatterin taakse ja Darek Oleszkiewiczin, joka tarttui basson kaulaan. Soittokumppanit olivat ennakkoon meille suomalaisille tuntemattomia, mutta eivät ole sitä enää konsertin jälkeen. Vuonna 1990 syntynyt Joe Dyson on varttunut jatsin mekassa New Orleansissa, opiskellut legendaarisessa Berklee College of Musicissa, tehnyt omia levytyksiä sekä ehtinyt soittaa mm. Lonnie Smithin, Ellis Marsaliksen, Dirty Dozen Brass Bandin sekä Nicholas Payton & Esperanza Spaldinin kanssa.
Vuonna 1963 Puolassa syntynyt Darek Oleszkiewicz tunnetaan Jenkeissä myös nimellä Darek Oles. Muutettuaan vuonna 1987 Puolasta Los Angelesiin hän pääsi itsensä Charlie Haydenin suojelukseen. Hän on johtanut useita kokoonpanoja ja tehnyt useita levytyksiä. Lisäksi hänet tunnetaan säveltäjänä, sovittajana ja opettajana.
Edellä kerrotut tiedot huomioon ottaen ei ollut ihme, että trio toimi loistavasti. Dyson loi Oleszkiewiczin tukemana Methenyn kitaran taustalle uskomattoman hienon rytmimaton. Dysonin rumputyöskentely oli suorastaan käsittämätöntä. Mies tuntui välillä kovaa iskevältä rock-rumpalilta, mutta hänestä löytyi monipuolista osaamista. Hän loisti myös balladeissa käyttäen symbaaleja herkällä kädellä.
Sekä Dyson että Oleszkiewicz saivat tilaa omille sooloilleen. Dyson vielä toiseenkin kertaan sillä aikaa, kun kitarateknikko ja Metheny askartelivat kitaran parissa. Kitarateknikko oli illan mittaan täysin työllistetty ja ansaitsee konsertin onnistumisesta omat krediittinsä. Niin, eivätkä ne soolot hassumpia olleet.
Dyson on mukana myös Pat Methenyn viime vuonna ilmestyneellä Side-Eye Nyc (V1.IV) levyllä, ja saman nimisessä triossa, jossa kolmantena on kosketinsoittaja James Francies. Konsertissa kuultiin näytteitä myös tältä levyltä. Kun kosketinsoittajan tilalla oli basisti, Methenyn kitara pääsi esiin vielä paremmin kuin tuolla levyllä.
Täytyy kehua myös Kulttiksen yleisöä. Harvoin aistii samankaltaista omistautumista ja asiantuntemusta. Mukana oli ilman muuta useita kitaraa joko harrastuksena tai ammatikseen soittavia henkilöitä. Yleisö istui suuremmaksi osaksi hiirenhiljaa, mutta reagoi kohahduksin useiden kappaleiden alkutahdit kuultuaan. Näin tapahtui, kun yleisö tunnisti esimerkiksi Methenyn vuonna 1976 julkaistun ensialbumilta Bright Size Lifelta tuttujen sävelten alkavan soida.
Näin tapahtui myös Pat Metheny Groupin vuonna 1983 julkaistulta ja ensimmäisellä Grammy-palkitulta Offrampilta poimitun biisin alkaessa soida. Konsertissa kuultiin musiikkia myös vuonna 2000 julkaistulta Trio 99 →00 levyltä. Kuultiinpa konsertissa kunnon rypistyskin, joka oli käsittääkseni Methenyn yhdessä saksofonisti Ornette Colemanin kanssa vuonna 1985 julkaisemalta Song X albumilta. Tuolla albumilla ovat mukana myös Charlie Haden ja Jack De Johnette.
Itselleni konsertin kohokohtia olivat hetket, jolloin Metheny soitti akustista kitaraa, myös nailonkielistä, joko yksin tai duona. Hän soitti duona sekä Dysonin että Oleszkiewiczin kanssa. Erityisen koskettavia olivat hetket, jolloin Metheny soitti Oleszkiewiczin kanssa duona Missouri Sky levyltä peräisin olevia sävellyksiä. Tuo vuonna 1996 yhdessä basisti Charlie Hadenin tekemä levy on yhä genrensä huippuja.
TÄSSÄ Methenyn ja Hadenyn live esitys tuolta levyltä.
Tämä ainutlaatuinen konsertti päättyi Methenyn akustiseen tunnelmointiin. Yleisö oli saanut nauttia kaksi ja puolituntia hienoa kitaramusiikkia Methenyn sekä hänen loistavan trionsa tarjoamana. Yleisö antoi seisaaltaan suosionosoitukset sekä triolle että parin encoren jälkeen Pat Methenylle. Täytyy sanoa, ettei tätä miestä ole turhan takia palkittu kahdellakymmenellä Grammylla. Ne hän on taatusti ansainnut ja jatkoa seuraa. Siitä voimme olla varmoja. Tätä mieltä on varmaan myös konsertista tyytyväisenä poistunut yleisö.
En saanut konserttiin kuvauslupaa. Ilmeisesti Hesari oli saanut, koska Harri Uusitorpan hienon konserttiarvostelun nettiversiossa on pari kuvaa. Toisen kuvatekstissä todetaan, että kuvata sai ensimmäisten viiden minuutin ajan. Valitettavasti en tätä tiennyt. Nyt joudumme tyytymään netistä poimittuihin kuviin ja onneksi myös videoklippeihin. Niin, nuo valokuvat eivät kuitenkaan paperilehteen mahtuneet. Ilmeisesti palstatilan veivät jutut pääministerin tanssiesityksestä ja myöhemmin näiden juttujen selittelyt. Todellista kulttuuria, varsinkin jatsia löytyy onneksi netistä.
Helsingin Kulttuuritalo 19.8.2022
Pat´Metheny Trio
Pat Metheny kitarat
Darek Oleszkiewicz basso
Joe Dyson rummut
Pat Metheny Trio 1986
Pat Metheny, New Song vuodelta 2021
Pikasso kitara soi
Metheny ja Haden, Our Spanish Love Song TÄSSÄ
Pat Metheny, Herbie Hancock, Jack DeJohnette, Dave Holland TÄSSÄ
