Urkuja on monenlaisia. Moneen kotiin varsinkin takavuosina hankittiin sähköurut mallia Yamaha tai joku muu parin oktaavin ja muutaman erilaisen soundin omaava laite, joka varsin nopeasti jäi nurkkiin pölyttymään. Seuraava tuttavuus urkuihin on varmaankin tapahtunut koulun joulukirkossa, häissä tai jossakin muussa kirkollisessa tilaisuudessa. 70-luvun progebändit kantoivat selkä väärällään keikkapaikoille Hammond B kolmosia ja lesley-kaappeja, jos oli varaa ja tietysti Jimmie Smithin uruttelu tuli tutuksi jazzin puolella.
Jos on joskus päässyt urkuparvelle seuraaman taitavan urkurin toiminta edessään parit-kolmet koskettimistot ja polkimet ja valtaisa määrä erilaisia äänikertoja tuottavia vipuja, ei voi muuta kuin ihailla sitä lopputulosta, jonka komeat näköiset pillistöt tuottavat täyttäen isommankin tilan. Toisaalta Hammond B kolmosesta päästää taitava muusikko halutessaan pedon irti.
Varmaan eräänlaiset ääripäät ovat hillitty poljettava urkuharmoni ja toisessa päässä Marshall & Ogletree´n Kansainväliset kiertue-urut, jotka on kehitetty Wurlitzer-urkujen pohjalta.
Kyseiseen soittimeen on yhdistetty erilaisia soundeja maailman eri katedraalien huippu-uruista lähtien. M & O: n ideana on tuottaa ainutlaatuinen kuuntelukokemus saleihin, joihin ei ole mahdollista, eikä järkevää hankkia suurta soundia.
Sunnuntaina 23. huhtikuuta roudataan Musiikkitalon lavalle edellä mainitut Kiertue-urut ja todella isolla ”U”:lla. Roudaus kestää kaksi tuntia mennen tullen, kun käytettävissä on neljä roudaria. Vähintään viisi 20ampeerista liitäntää on tarpeen kun keskusyksikkö ja kymmenen kaiutinta yhdistetään valtakunnan verkkoon. Virittämiseen ja sound checkiin hupenee kuutisen tuntia ja sitten yleisö sisään.
Kun yleisö on asettunut paikoilleen (kuulosuojaimien käyttöä suositellaan) istahtaa urkurin penkille Cameron Carpenter, 35-vuotias amerikkalainen urkuri, joka ottaa kalustosta kaiken irti. Ohjelmistoa hän ammentaa niin Bachista ja Cesar Franckista, kuin jazz- ja pop-artisteilta. Hän on soittanut niin omia sävellyksiään, improvisaatioita kuin transkriptioita ei niin tyypillisistä urkukappaleista.
Cameronin urkujen soitto on erittäin fyysistä ja näyttävää kuulokuvan lisäksi. Soitossa on taitoa ja asennetta juuri oikeassa suhteessa.
Pukukoodina voi olla T-paita tai smokki, hiusmalli on ainakin aikaisemmin ollut peräisin punk-parturilta. Herkkupaloja Cameronin soitosta voi tsekata youtubesta, mutta parasta musiikki on livenä.
