Suomen PerinneJazz ry kutsui viime talvena jäsenistöään osallistumaan syksyn 2019 konserttikiertueen suunnitteluun. – Pyysimme ilmoittamaan kolme suosikkisäveltä klassisen jazzin saralta. Saimme yhteensä 79 kappaletoivetta kolmeltakymmeneltä jäseneltämme. Tulos on riittävän kattava ja mahdollistaa monipuolisen ohjelmiston rakentamisen, kiittää musiikkineuvos Seppo Hovi ehdotuksen tehneitä perinnejazzin ystäviä.
– Orkesterimme suunnittelee kovaa vauhtia konserttiohjelmistoa ja sovituspuuhat ovat käynnissä. Luvassa on niin alkuperäisen levytyksen mukaisia esityksiä kuin yllätyksiä ja rutkasti nostalgiaa. Esitettävät kappaleet julkistetaan vasta ”Toivejazzit” -konserteissa.
Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kahden vapaalipun paketteja vapaavalintaisen paikkakunnan konsertteihin. Onnetar suosi mm. näitä kolmea: Pertti ”Pepe” Mäkelä, Ossi Kettunen ja Pentti Lindholm.
Pertti ”Pepe” Mäkelä (s. 1943, Pori), toivekappaleet: When The Saints Go Marching In, Kuutamosernadi ja Petite Fleur.
– Olen Suomen PerinneJazz ry:n jäsen numero 57. Koulua kävin 1950-luvulla ja sain heti kansakoulun 1 – 2 luokalle toveriksi Esko ”Rusina” Rosnellin. Kävin muutaman kerran heillä, mutta kattilat jätimme rauhaan.
– Siirryin Porin lyseoon, jossa Pori Jazzin perustajat ja monivuotiset puuhamiehet olivat joko luokkatovereitani tai pari vuotta ylempänä koulussa. Lyseolla oli silloin tunnettu ja pidetty kvintetti: Heikki Joukion yhtye, missä pianistin lisäksi musisoivat mm. Kari Sarpila, Iku (Ilkka) Karumo, Viljasen Puli, Matti Juutilainen ja Rafu Myrsky.
– Kaksi ensimmäistä olivat vuotta ylempänä koulussa ja viimeiset luokkatovereitani eri luokilla. Jälkeenpäin on paljastunut, että esimerkiksi luokkatoverini ja kaimani Piksu Hokkanen on Antti Sarpilan kummisetä. Kankaan veljeksistä Hapa oli pari vuotta luokkatoverini ja Jykä pari vuotta alempana. Jykän pojan Petrin työnantajana toimin -80 luvulla. Eli siteet olivat eikä siis ihme, että jazz valikoitui mielimusiikikseni … siitä vielä perinne -tyyppinen!
– Toiveistani muutama sana: Eka toiveella (Saints) saisi tunnelman kohoamaan saliin – varsinkin, jos onnistuisivat Sepon juontamana marssimaan yksitellen estradille – tempoa vähän kiihdyttäen. Toisena kappaleena (Kuutamoserenadi), kun orkesterissa on myös pasuuna mukana, niin voisi big band -tunnelmaa tuoda myös esiin, sehän on perinnejazzia parhaimmillaan!
– Petite Fleurin kuulin Chris Barberin esityksenä ja se jotenkin iski minuun, pidän sitä tosi hienona esityksenä. Nyt meillä on kaksi klarinetistia ja Antti sovittajana, eiköhän siitä synny jotain ikimuistoista!
Ossi Kettunen (76, Helsinki), toivekappaleet: One O’clock Jump, Serenade in Blue ja Sweet Lorraine.
– Jazzin kipinäni syntyi 1950-60 -lukujen vaihteessa. Radiosta kuunneltiin veljeni Sakarin kanssa mm. Louis Armstrongia ja Benny Goodmania. Heitä kuunnellessani päätös trumpetin ostoon tuli kuitenkin Ossi Runteen hienosta soitosta. Trumpetin kirkas ja kuulas ääni hienoine yksityiskohtineen pureutui nuoren pojan mieleen. Jospa minäkin!
– Hankimme aluksi veljeni kanssa yhteisen trumpetin, ei siitä riitaa syntynyt, mutta pian ostimme kumpikin omat instrumentit. Opettelimme soittamaan silloisia iskelmiä ja joskus olin myös iltamissa soittamassa pienessä orkesterissa. Soittaminen, ja varsinkin jazzin soittaminen, oli kuitenkin ilman ohjausta vaikeaa eikä ollut liioin orkesterikavereitakaan.
– Asuimme pienessä kylässä Lieksan ja Nurmeksen puolivälissä ja matkaa lähimpiin kauppaloihin oli 25 km, joissa olisi ollut jo jotain ohjausmahdollisuuksia. Kylällämme meidän lisäksemme naapurin pojalla oli haitari ja toisella kaverilla alttosaksofoni. Näin meillä olisi ollut jo siemen pienelle orkesterille.
– Mutta haitaristi ei osannutkaan lukea nuotteja, fonistin taidot eivät aluksi taipuneet jazziin. Lähimaillakaan ei ollut rumpujen soittajaa ja kappaleet olisi pitänyt osata sovittaa sopiviksi sille kokoonpanolle: Niin homma hyytyi lähtökuoppiinsa. Näin puhaltelimme veljeni kanssa kahdestaan ja yritimme saada jazzin sykettä irti.
– Tilasimme Fazerilta Helsingistä jazznuotteja, joita sitten silloisen tavan mukaan käsin kopioimme kotiin nuottipinoon. Ongelma oli, että lähimmät jazzin harrastajat ja ohjaajat olisivat olleet noin 100 kilometrin päässä Joensuussa!
– Näin soittaminen jäi, mutta harrastus jäi elämään konserteissa käymisenä sekä muutoinkin jazzin kuunteluna. Pentti Lasanen on osuvasti sanonut jazzista: ”Ammattilaisena arvostan monia jazzin tyylejä, mutta mikään ei svengaa paremmin kuin swing. Sen aika on aina oikea eikä paikka ole koskaan väärä!”
– Ohessa nostalginen nuottikopio, joka löytyi vielä kaapin pohjalta. Siinä on poikien soittoinnostuksesta jääneet vesipisarat näkyvillä ja trumpettikin on toki edelleen tallella. Nuo valitsemani kappaleet siis kuuluivat historiaan, jota on mieluista muistella, vaikka varsinainen soittamisen ilo siitä puuttuukin.
Pentti Lindholm (s. 1942, Oulunkylä), toivekappaleet: Let`s Fall In Love, Air Mail Special ja What A Wonderful World
– Nykyisin asun Joutsenossa, täällä Itä-rajalla. Rumpuja olen soittanut vuodesta 1956. Siksi jazztausta on niin voimakas. Amatööri, itseoppinut. ”Jazz for ever” on mottoni.
– Let`s fall in love. Biisi, joka swengaa aina. Äsken kuuntelin sen Diana Krallin esittämänä. Mikä hieno tunnelma ja etenkin trio versiona lyömätön.
– Air mail special. Tämä on sellainen kappale, jota käytän vispilä harjoituksena. Teddy Wilsonin bändi soittaa. Siinä on niin hieno sointi ja mutkaton rytmiikka, että ihan joka kerta menee väreet sydämeen asti.
– What A wonderful world. Tämä on tavallaan “kuolin” biisini, jota muusikkokaverini soittavat silloin tällöin keikalla. Syy on se, että vain elävät kuulevat musiikin, kuolleet ei. Vielä lisäksi biisin sanoissa on paratiisi, jonne minäkin haluaisin.
Toivejazzit 2019, Suomen PerinneJazz ry:n konserttikiertue.
Ti 15.10.2019 Tampere, Yliopiston Juhlasali, liput
Ke 16.10.2019 Turku, Konserttitalo, liput
To 17.10.2019 Lahti, Konserttitalo (Vanha), liput
Pe 18.10.2019 Helsinki, Savoy-Teatteri, liput
Konsertit alkavat klo 19.00 ja kestävät n. 2,5 tuntia väliaikoineen.
Liput 20,00-38,00 eur
Konserteissa esiintyy Uusi Radion Rytmi-Pojat, sama orkesteri, joka teki kiertueen vuonna 2018 teemalla ”Lauantain Toivotut – Haikeasti Svengaten”:
Seppo Hovi piano, haitari, tarinat,
Mikko Pettinen trumpetti,
Antti Sarpila klarinetti, saksofoni,
Pekka Toivanen saksofoni, klarinetti,
Jay Kortehisto pasuuna,
Juha Lanu kitara
Wade Mikkola basso ja
Thomas Rönnholm rummut
